maanantai 27. helmikuuta 2017

Scarynut

Bullet Journal eli Bujo


Anoppi vinkkasi pari kuukautta sitten lukemaan Hesarin artikkelia Bullet Journalista ja sen tekemisestä. Vaikka koko touhu oli minulle ennestään vierasta, hurahdin täysin. Kävin ostamassa harjoitteluvihkon, uusia kyniä ja rupesin rustaamaan. Alkuun suurin osa ajasta meni kalenterin tekemiseen. Yritin myös armottomasti miettiä miten osaisin ympätä kaikki ne asiat ja listat omaan Bujooni kuten ohjevideossakin. Kuukauden rustailun jälkeen sain itselleni sopivan mallin. Omasta kirjahyllystä löytyi vuonna 2012 ostettu muistikirja johon olin tehnyt yhden sivullisen päiväkirjamerkintöjä. Vihko tuntui täydelliseltä Bujoksi. Jatkoin samalla päiväkirjamallilla ja sopivin välein lisäsin kuukausinäkymän, itselleni tarpeellisia listoja, piirustuksia ja tärkeiden ihmisten kuvia ym ym.

My little pony penaalin tilasin pitkän etsinnän jälkeen Englannista. Pari päivää penaalin saamisen jälkeen ihana serkkuseni ilmoitti omistavansa samanlaisen ja ostaneensa sen BR-lelusta.. Oukei, laitoin just aika paljon rahaa penaaliin minkä olisi saanut tuosta 20km päästä puolet halvemmalla. Sattuuhan sitä :D Mutta! Vetoan nyt siihen, että Englannista sai tuon turkoosin penaalin kun Suomessa myydään pinkkiä. Vissi ero!

Jos innostuit niin tässä linkki Hesarin artikkeliin josta voit lukea aiheesta lisää. Artikkelissa myös video jossa opastetaan alkuun: http://www.hs.fi/nyt/art-2000004887737.html


Ahdistavia asioita

Käytiin tänään koko perheen voimin Fun Parkissa eli Ideaparkissa sijaitsevassa sisäleikkipuistossa. Päivä oli mennyt aika mukavasti ja käytiin Daddy's Dinerissa lounaalla. Lounaan jälkeen lapset nappasivat ilmapallot mukaansa, vieraamme vaaleanpunaisen ja poju vaaleansinisen. Kävelimme takaisin Fun Parkin tiloihin ja suuntasimme vaatesäilytykseen mikä sijaitsi sisäänkäyntiä vastapäätä. Minä työnsin rattaita ja juttelin vieraamme kanssa, puoliso kanniskeli nöppötöppiäistä. Kävelin vaatesäilytykseen ja huomasin, että poju puuttui. Äkkiä kysymys ääneen puolisolle joka myös havahtui samaan. Rattaat jäivät niille sijoilleen ja äkkiä takaisin aulaan. Pojua ei aluksi näkynyt missään, mutta luojan kiitos pikkuinen heilutteli sinistä ilmapalloaan väkijoukossa mennessään ja saimme bongattua äkkiä. Puoliso lähti perään, mutta poju ei heti kuullut hänen kutsuaan. Välitöntä hätää ei enää ollut koska poju oli näköpiirissä, mutta poju oli puolison sanojen mukaan kävellyt totisena eteenpäin ja heti kun oli nähnyt isänsä niin puhjennut lohduttomaan itkuun sanoen ettei löytänyt meitä. Mahanpohjasta kouraisee kun edes ajattelen tilannetta uudestaan. Kyllä, mä olen herkkä tällaisille tilanteille.

En tiedä tai muista mistä lähtien olen kärsinyt pelottavista "näyistä", jo jonkin aikaa kyllä. Toisinaan ne jää vaivaamaan ja toisinaan niistä pääsee heti eroon. Tarkoitan voimakkaita mielikuvia siitä, että mun esikoiselle tapahtuu jotain pahaa. Annan esimerkin. Poju oppi isänsä opettamana kiipeämään oman huoneensa parvelle. Mieleni tekee tenän ja heittää mun silmille mielikuvan jossa lapsi välittömästi tippuu parvelta lattialle iskien itsensä johonkin kovaan tai terävään ja vuotaa kuiviin silmieni edessä. Toinen esimerkki on se, että mietin joskus miten mukava olisi lähteä risteilylle perheeni kanssa ja samantien tajuntaan iskee mielikuva siitä miten lapsi on tippunut laivan kannelta mereen ja murskautuu potkuriin.

Mä en oikein tiedä miten näitä lähtisi purkamaan. Puolisolle olen yrittänyt kertoa, mutta mielikuvat eivät välillä ota laantuakseen ja tämänpäiväinen kokemus oli omiaan lisäämään tuskaa. Olen jo miettinyt takaisin terapiaan hakeutumista, mutta sekään ei nyt vielä tunnu tarpeeksi hyvältä ajatukselta. Haluaisin pystyä nauttimaan elämästä lasten kanssa just nyt kun ne on niin pieniä enkä joutua murehtimaan omia menneitä asioita. Sellainen paradoksi, hohhoijaa.


Avokadoista


Koska yritän nykyään vieläkin enemmän nähdä elämässä hyviä kuin huonoja asioita, niin olen erittäin onnellinen siitä että elämäni ensimmäistä kertaa ostin sellaisen verkkopussillisen avokadoja joista olen nauttinut jo neljä ja KAIKKI neljä ovat olleen priimakuntoisia. Voitteko kuvitella?? 

Joskus olen lukenut erilaisia vinkkejä siitä miten kannattaa säilöä halkaistua avokadoa. Yhtenä vinkkinä kerrottiin, että kiven pitäisi antaa olla paikoillaan joten itse ainakin annan sen olla. Mutta kelmun, sitruunan ym sijasta laitan tyhjän kuoren takaisin jäljelle jääneen puolikkaan päälle ja pistän jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Säästää luontoa hei! Saisko tästä hyvän heiton niksipirkkaan heh..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti