tag:blogger.com,1999:blog-11215908344560202462024-03-19T12:55:42.795-07:00Pererro'sPererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.comBlogger156125tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-72467102673269610382017-03-16T00:57:00.000-07:002017-03-16T00:57:07.094-07:00Detoxing life<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Tapahtui taas niin, että avasin Facebookin ja päreet paloivat totaalisesti. Vaikka en itse jakaisi jotain roskaa niin joku muu taatusti jakaa. Sama pätee iltapäivälehtiin. Artikkeli itsessään ei välttämättä ole kovin provosoiva tai negatiivinen (vaikka aika usein kyllä on..) mutta kommenttiosiossa viimeistään vedetään riman ali että paukkuu. Kaiken täyttävä negatiivisuus ja pahansuopaisuus, se että kerrotaan ja jaetaan mieluummin roskaa minkä todenperäisyydestä ei edes välttämättä olla varmoja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mä lipsuin pari kuukautta sitten siihen, että lasten mentyä nukkumaan menin sänkyyn peiton alle ja selasin yllämainittuja + Instagramia. Eli tankkasin huolella kaikkea roskaa aivoihini juuri ennen nukkumaan menemistä. Ja jos satuin heräämään muita aiemmin, jäin peiton alle ja selasin uudestaan samat roskat vaikka tiesin ettei siinä välissä ole juuri mitään mullistavaa tapahtunut. Ainakaan mitään sellaista mitä minun tarvitsisi miettiä heti aamusta. Olen varma, että tuo toiminta on ollut omiaan tekemään vuorokausistani levottomampia. Puhelin on muutenkin kasvanut käteen kiinni. Jokainen kilahdus pitää tarkistaa heti ja vaikka ei kilahda niin puhelinta (Facebook, Instagram, Gmail, iltapäivälehdet) pitää selata silti miljoonatta kertaa saman vuorokauden aikana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joka kerta kun olen puhelimella selaamassa näitä toisarvoisia juttuja huomaan, että esikoiseni joutuu kysymään tai kertomaan samaa asiaa vähintään kolme kertaa ennenkuin herään somekoomasta. Karseaa oikeasti. Hävettää elää jotain nettielämää, kun elämäni onnellisin aika on just nyt ja kertoo mulle jotain höpöä jostain avaruuskiitureista. Ei silloin pitäisi olla mitään tärkeämpää, varsinkaan sellaista mikä saa mut tuntemaan itseni yksinäiseksi ja levottomaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä on monta juttua meneillään. Olen ollut suossa monella rintamalla, mutta koska ollaan viimeisen 5kk aikana oltu jatkuvasti reissussa on kierteitä ollut vaikea katkaista. Nyt pitkästä aikaa lähti kahden viikon putki käyntiin, se näkyy ja tuntuu heti. Olen pohtinut paljon sellaisia asioita mitkä tekee mut onnettomaksi. Yllämainitun somen seuraamisen lisäksi huono ruokavalio, liikunnan- ja yleisen hyvinvointiin (ja kauneuteen) tähtäävän toiminnan puute. Asetin itselleni rajoja ja vapautta koska toivon etten taas uuvuttaisi itseäni rajoitusten ja kuurien alle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihan ensimmäiseksi detoxasin somen. Meinasin poistua yllämainituista palveluista aluksi kokonaan, mutta koska oikeanlaisella käytöllä niistä saisi hyvääkin irti päätin jäädä. Mutta tiettyjä sääntöjä noudattaen. Ensinnäkin puhelin ei tule makuuhuoneeseen, varsinkaan illaksi tai yöksi. Poistin Facebook-sovelluksen puhelimestani ja lakkasin yksinkertaisesti vahtimasta puhelintani. Ruokavalioon lisäsin runsaasti hedelmiä ja kasviksia ja yritän olla nyt mahdollisimman paljon ilman sokeripitoisia ruokia ja tuotteita. En ole asettanut mitään selkeitä rajoituksia enkä odota mitään mullistavaa painonpudotusta, kunhan vain tuntisin oloni paremmaksi. Tänään myös pitkästä aikaa kokeilin kotijumppaa. Ihan hyvin onnistui, mutta ehkä jatkossa panostan liikkumiseen kodin ulkopuolella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja ehkä taustani ja ongelmani huomioiden, mikä tärkeintä. Syön silloin kun on nälkä. Yritän vain panostaa laatuun enemmän. Herkkupäivä olkoon edelleen lauantai. Aion myös antaa vapautta itselleni hiusten hoidon suhteen. NoPoo ei ole tuonut ainakaan vielä kaivattua vaikutusta, hiukset ovat kamalan kuivat. Ajattelin ottaa hoitoaineen takaisin käyttöön. Ehkä kaduttaa, ehkä ei. Nyt kun alla flunssaisen Nöppiäisen kanssa valvottuja öitä niin mikä tahansa mikä helpottaa tai tekee olosta parempaa kelpaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-80993226685582527242017-03-08T11:05:00.001-08:002017-03-08T11:05:09.184-08:00Nutleggins<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpDL1MC7CHV4NV-0qznDs-pGorrjEv8JD8p80wgUEMQAbj2Q-feUJJVGoZ0ZjSOUMh9YFNXt_5R2d0m9_MX0h4bVpaYralttbJ_v5RANt_2HJMcM8kJ6eCjFIN5Gp7xn2ECEKWShZd7TE/s1600/IMG_20170308_144814.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpDL1MC7CHV4NV-0qznDs-pGorrjEv8JD8p80wgUEMQAbj2Q-feUJJVGoZ0ZjSOUMh9YFNXt_5R2d0m9_MX0h4bVpaYralttbJ_v5RANt_2HJMcM8kJ6eCjFIN5Gp7xn2ECEKWShZd7TE/s320/IMG_20170308_144814.jpg" width="320" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Mainitsinkin tuossa aiemmin, että tilasin Englannista hevostarvikeliikkeestä My Little Pony- penaalin. Noh, on tullut tilailtua vähän muutakin..</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään yli kuukauden odottelun jälkeen postin tiskiltä sai hakea kirjattuna kirjeena Mr Changin postittamat Lotus Leggins merkkiset legginsit. Tai kolmet..heh. Olisihan se pitänyt arvata, että ne Kiinasta tulee.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRPXBkkO-9mJhEFgqtjCjQ966mpnmCqbCJ8heq697VDcXww89d-ly7p6cl5UxROM4_GoJ9LC8ObuUYFmlHis50gGCri0LX6wO_uDeqwp237QGWQJMo-sdmh_3YXLYlLPRc22pmpRPm9bI/s1600/IMG_20170308_144937.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRPXBkkO-9mJhEFgqtjCjQ966mpnmCqbCJ8heq697VDcXww89d-ly7p6cl5UxROM4_GoJ9LC8ObuUYFmlHis50gGCri0LX6wO_uDeqwp237QGWQJMo-sdmh_3YXLYlLPRc22pmpRPm9bI/s320/IMG_20170308_144937.jpg" width="320" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Jälleen kerran myönnän olleeni mainonnan uhri. Jostain syystä Facebook alkoi mainostaa Lotus Legginsejä aikajanallani ja tietenkin tartuin onkeen ja jäin het koukkuun. Aivan pökerryttävän värikkäitä ja kivoja kuoseja ja varmasti jokaiselle jotakin, nam! </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valinnan vaikeus oli kyllä suuri. Vaihtoehtoja aika paljon, mutta koska en tuntenut ketään joka olisi näitä tilannut niin kokojen pähkäileminen tuntui tuskalliselta. Päädyin kuitenkin kolmeen varmaan valintaan. Tilasin kaikki kolme L kokoisina.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisessä kuvassa tavalliset legginsit. Melkoinen kuosi, myönnän. Mutta teki mieli hankkia kunnon överit. Poju ihastui myös näihin, mikä voisi olla parempaa kuin legginsit joissa on sekä yksisarvinen, että robodino!! Valitettavasti nämä ovat myös huonoiten istuvat. Vyötärönauha on kapea ja legginsit valuvat ikävästi polvia kohti sekä vyötäröltä että haaroista. Kutsun tätä sukkahousu-efektiksi. Koko ei myöskään mielestäni pitänyt paikkaansa. Sanoisin näiden olevan enemmän M kuin L. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisessa kuvassa Lotus Legginsin LotusX mallistosta valitut pöksyt. Ihan sairaan mukavat! Tosin tällä kertaa L koko tuntuu aavistuksen reilulta. Jos joskus tilaisin uudestaan niin ehdottomasti M kokoisena saisi tilata. Ovat todella venyvät nimittäin. Vyötärönauha on mukavan leveä ja legginsit nousevat kunnolla mahalle eivätkö juurikaan valu, ainakaan haaruksista. Iso peukku näille!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos toimitusaika olisi kohtuullinen (vaikka edes pari viikkoa) olisin voinut harkita kokojen vaihtamista, mutta toimitusaika oli 15-35 arkipäivää joten hermothan siinä odottelussa menisi. Ja tietty palautus menisi omasta pussista eli legginseille tulisi lisähintaa turhan paljon. Aika näyttää miten hyvin nämä kestävät kulutusta, mutta näin ensituntumalta Lotus Legginsit ovat aika hyvä vaihtoehto värikkäämmistä vaatteista pitäville!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-27579988722382981492017-03-03T01:56:00.000-08:002017-03-03T01:56:03.589-08:00Almonds<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Koska aina pitää olla jotain säätöä ja projektia, niin tämän vuoden teemana on NoPoo. Kyseessä siis shampooton elämä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla on pitkät luonnonkiharat hiukset. En ole enää vuosiin käsitellyt niitä ja vältän suoristusraudan käyttöä kuin ruttoa (kerran vuodessa ehkä hairahdun). Föönaaminenkin on erittäin harvinaista. Olen ostanut tusinoittain erilaisia hoitotuotteita ja harjoja, mutta hiukseni ovat edelleen älyttömän kuivat. Luonnonkihara pahentaa asiaa entisestään. En edes uskalla laskea miten paljon rahaa olen laittanut viemäristä alas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhovUiSTwcn4CmUYlfwpR_xKzOxP8OB6mUc-ZfnXV4mA0-xDF1HiLuMbsYIO6mop4Bmvb153ntlXnDGm63BEhJbWOjxtXYt3W8VIbTb9bMCjwRB_wP1lQ2NaWRE2IjXOe0lhqTwUEGAdk4/s1600/IMG_20170303_114216.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhovUiSTwcn4CmUYlfwpR_xKzOxP8OB6mUc-ZfnXV4mA0-xDF1HiLuMbsYIO6mop4Bmvb153ntlXnDGm63BEhJbWOjxtXYt3W8VIbTb9bMCjwRB_wP1lQ2NaWRE2IjXOe0lhqTwUEGAdk4/s320/IMG_20170303_114216.jpg" width="240" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Viime joulu oli taas vähän hankala monella eri tasolla ja selkeästi näiden joulujen jälkeen (kahden vuoden välein) aloitan projekteja. Tällä kertaa jätin shampoon ja hoitoaineen kokonaan pois. Aloitin tai siis lopetin joskus joulun ja uudenvuoden välipäivinä ja siirryin pelkkiin vesipesuihin.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hiuspohja rasvaantui ja rasvaantuu edelleen todella herkästi ja aluksi käytinkin raakaa kananmunan keltuaista yhden tai kahden viikon välein shampoon korvikkeena. Joidenkin kokemusten mukaan hiuksiin jää ikävästi kananmunan haju, mutta itse en tällaista vaikutusta huomannut. Toinen aavistuksen ikävämpi asia on hyytyneet valkuaisklöntit hiuksissa. Vaikka kuinka hiuksia huuhtelee niin pieniä klönttejä silti löytyy. Muutoin keltuainen toimi todella hyvin. Hiuksista tuli puhtaat ja minun kohdalla taas liian puhtaat. Meni viikko tai pari ennenkuin hiuspohja taas rasvoittui niin ettei olisi kutittanut tai hilseillyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt kun on mennyt reilu pari kuukautta, niin pahin liimaletti-vaihe on mennyt ohi mutta ei nämä edelleenkään ole tasapainossa. Hiuspohja on täynnä "pölyä" ja joka harjauksen jälkeen hiusharja näyttää siltä kuin sitä ei olisi pesty vuoteen. Latvat ovat myös edelleen aika kuivat. Mutta jostain luin, että 4kk olisi sellainen maaginen rajapyykki joten aion jatkaa projektiani. Kananmunan käytön jätin kuukausi sitten myös pois ja eiliseen asti pesin pelkällä vedellä. Eilen kokeilun ja vaihtelun vuoksi liotin kuumassa vedessä tuoretta inkivääriä ja hunajaa ja käytin "pesuaineena". En taida kokeilla uudestaan koska en huomannut mitään vaikutusta. Plaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Shampoopesuista kaipaan täydellistä puhtauden tunnetta, sitä että shampoo vaahtoaa ja tuoksuu ihanalta. Mutta en kaipaa pitkiä suihkuja joissa shampoon jälkeen hiukset oli aina käsiteltävä hoitoaineella että ne saisi harjattua. Ehkä tämä taas tästä! :)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-61070115228951349922017-02-28T04:05:00.001-08:002017-02-28T04:05:46.792-08:00Nonuts<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjaUzCE0mCb6MdEAgEeKalR4ezRyMLu6LfmQ-PUU5il_fziAl6b4iGxXxk7QEPK8Ix3-ryV4g6zaO74JNrb-8c_IHR6yOu9mAhl-NCTekNkseR8R2TG34ge0WW41MYV2rOU7Mwucp7al4/s1600/IMG_20170228_064749.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjaUzCE0mCb6MdEAgEeKalR4ezRyMLu6LfmQ-PUU5il_fziAl6b4iGxXxk7QEPK8Ix3-ryV4g6zaO74JNrb-8c_IHR6yOu9mAhl-NCTekNkseR8R2TG34ge0WW41MYV2rOU7Mwucp7al4/s320/IMG_20170228_064749.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Edelliseen avokadojuttuun viitaten tässä vielä kuva vuorokauden jääkaapissa majailleesta halkaistusta yksilöstä jonka päällä ollut suojana oma kuori. Aika hyvin toimii!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Mun äiti raastoi jouluna tuollaisen harmaan pedin Hertalle. Kai hän ajatteli, että jokaiselle jotakin. Peti on kyllä ollut ahkerassa käytössä ja koska jokaiselle jotakin, niin kävin Aidallekin hakemassa oman sopivan kokoisen mökin. Aida on hyvin omaksunut omakseen tuo vaalean ja pötköttää siinä aina kun mahdollista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Artekin ritiläpenkit on ihania! Omistetaan yksi tuollainen pitkä ja yksi lyhyt. Haluaisin vielä toisen lyhyen. Niillä somistaa tilaa kauniisti ja ne ovat kaiken lisäksi erittäin käytännöllisiä. Lyhyttä käytän keittiössä aputasona ja pidempää koiran petien suojana ettei keittiön tasolta mäjähdä tavaraa koirien niskaan. Juhlien aikana penkit ovat ruokapöydän ympärillä. Ilmeisesti muutkin ovat ihastuneet näihin. Tori.fi:n ilmoituksia selatessa näistä löytyy pelkkiä "ostetaan" ilmoituksia..</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwbtZBhnczZth4Bm58Jrs6CrER5__vTirnZkjhL73E0XwOCufYBIN20LeP63ox6VonH-qfEV8GbG6LBPs200eZ551PHHE0ppVk1lRRDi_3rB6aPbZeWZcZ2-2rq0aPQ9JUwJhiXwiUEPI/s1600/IMG_20170227_080446.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="184" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwbtZBhnczZth4Bm58Jrs6CrER5__vTirnZkjhL73E0XwOCufYBIN20LeP63ox6VonH-qfEV8GbG6LBPs200eZ551PHHE0ppVk1lRRDi_3rB6aPbZeWZcZ2-2rq0aPQ9JUwJhiXwiUEPI/s320/IMG_20170227_080446.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-58493623908912861982017-02-27T11:17:00.000-08:002017-02-27T11:17:34.569-08:00Scarynut<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="color: #3d85c6;">Bullet Journal eli Bujo</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiB6vqxFO8IA1mSUg6m3O_EvUvFhr8NjJ8FTL3gzE0Ju2qb9voQ14E6YiLnhKkzdrHgoM2zTOnne4nS6bCLJfsN96uEV5V-P84UsP-aJKQ0oGVHV51jZCkg_IRoGRhFC9YvqUd1qWbaxk/s1600/20170227_162715-COLLAGE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiB6vqxFO8IA1mSUg6m3O_EvUvFhr8NjJ8FTL3gzE0Ju2qb9voQ14E6YiLnhKkzdrHgoM2zTOnne4nS6bCLJfsN96uEV5V-P84UsP-aJKQ0oGVHV51jZCkg_IRoGRhFC9YvqUd1qWbaxk/s320/20170227_162715-COLLAGE.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Anoppi vinkkasi pari kuukautta sitten lukemaan Hesarin artikkelia Bullet Journalista ja sen tekemisestä. Vaikka koko touhu oli minulle ennestään vierasta, hurahdin täysin. Kävin ostamassa harjoitteluvihkon, uusia kyniä ja rupesin rustaamaan. Alkuun suurin osa ajasta meni kalenterin tekemiseen. Yritin myös armottomasti miettiä miten osaisin ympätä kaikki ne asiat ja listat omaan Bujooni kuten ohjevideossakin. Kuukauden rustailun jälkeen sain itselleni sopivan mallin. Omasta kirjahyllystä löytyi vuonna 2012 ostettu muistikirja johon olin tehnyt yhden sivullisen päiväkirjamerkintöjä. Vihko tuntui täydelliseltä Bujoksi. Jatkoin samalla päiväkirjamallilla ja sopivin välein lisäsin kuukausinäkymän, itselleni tarpeellisia listoja, piirustuksia ja tärkeiden ihmisten kuvia ym ym.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
My little pony penaalin tilasin pitkän etsinnän jälkeen Englannista. Pari päivää penaalin saamisen jälkeen ihana serkkuseni ilmoitti omistavansa samanlaisen ja ostaneensa sen BR-lelusta.. Oukei, laitoin just aika paljon rahaa penaaliin minkä olisi saanut tuosta 20km päästä puolet halvemmalla. Sattuuhan sitä :D Mutta! Vetoan nyt siihen, että Englannista sai tuon turkoosin penaalin kun Suomessa myydään pinkkiä. Vissi ero!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Jos innostuit niin tässä linkki Hesarin artikkeliin josta voit lukea aiheesta lisää. Artikkelissa myös video jossa opastetaan alkuun: <a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000004887737.html">http://www.hs.fi/nyt/art-2000004887737.html</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="color: red;">Ahdistavia asioita</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Käytiin tänään koko perheen voimin Fun Parkissa eli Ideaparkissa sijaitsevassa sisäleikkipuistossa. Päivä oli mennyt aika mukavasti ja käytiin Daddy's Dinerissa lounaalla. Lounaan jälkeen lapset nappasivat ilmapallot mukaansa, vieraamme vaaleanpunaisen ja poju vaaleansinisen. Kävelimme takaisin Fun Parkin tiloihin ja suuntasimme vaatesäilytykseen mikä sijaitsi sisäänkäyntiä vastapäätä. Minä työnsin rattaita ja juttelin vieraamme kanssa, puoliso kanniskeli nöppötöppiäistä. Kävelin vaatesäilytykseen ja huomasin, että poju puuttui. Äkkiä kysymys ääneen puolisolle joka myös havahtui samaan. Rattaat jäivät niille sijoilleen ja äkkiä takaisin aulaan. Pojua ei aluksi näkynyt missään, mutta luojan kiitos pikkuinen heilutteli sinistä ilmapalloaan väkijoukossa mennessään ja saimme bongattua äkkiä. Puoliso lähti perään, mutta poju ei heti kuullut hänen kutsuaan. Välitöntä hätää ei enää ollut koska poju oli näköpiirissä, mutta poju oli puolison sanojen mukaan kävellyt totisena eteenpäin ja heti kun oli nähnyt isänsä niin puhjennut lohduttomaan itkuun sanoen ettei löytänyt meitä. Mahanpohjasta kouraisee kun edes ajattelen tilannetta uudestaan. Kyllä, mä olen herkkä tällaisille tilanteille. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
En tiedä tai muista mistä lähtien olen kärsinyt pelottavista "näyistä", jo jonkin aikaa kyllä. Toisinaan ne jää vaivaamaan ja toisinaan niistä pääsee heti eroon. Tarkoitan voimakkaita mielikuvia siitä, että mun esikoiselle tapahtuu jotain pahaa. Annan esimerkin. Poju oppi isänsä opettamana kiipeämään oman huoneensa parvelle. Mieleni tekee tenän ja heittää mun silmille mielikuvan jossa lapsi välittömästi tippuu parvelta lattialle iskien itsensä johonkin kovaan tai terävään ja vuotaa kuiviin silmieni edessä. Toinen esimerkki on se, että mietin joskus miten mukava olisi lähteä risteilylle perheeni kanssa ja samantien tajuntaan iskee mielikuva siitä miten lapsi on tippunut laivan kannelta mereen ja murskautuu potkuriin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Mä en oikein tiedä miten näitä lähtisi purkamaan. Puolisolle olen yrittänyt kertoa, mutta mielikuvat eivät välillä ota laantuakseen ja tämänpäiväinen kokemus oli omiaan lisäämään tuskaa. Olen jo miettinyt takaisin terapiaan hakeutumista, mutta sekään ei nyt vielä tunnu tarpeeksi hyvältä ajatukselta. Haluaisin pystyä nauttimaan elämästä lasten kanssa just nyt kun ne on niin pieniä enkä joutua murehtimaan omia menneitä asioita. Sellainen paradoksi, hohhoijaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="color: #6aa84f;">Avokadoista</span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOJu3PNDBii4op_R4Ev8bPSf159zBw-T2L20Ybr1AlyMPTnwidpCYMTnd2a3BKgWS8EYgYkR0ZkDI5Y1spXYoFVYJSwUVv1JXJ4swK1wqLuhd-Rh0DjSY9lZgVImxtFQ84eyw47TJ6sIE/s1600/IMG_20170227_203233.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOJu3PNDBii4op_R4Ev8bPSf159zBw-T2L20Ybr1AlyMPTnwidpCYMTnd2a3BKgWS8EYgYkR0ZkDI5Y1spXYoFVYJSwUVv1JXJ4swK1wqLuhd-Rh0DjSY9lZgVImxtFQ84eyw47TJ6sIE/s320/IMG_20170227_203233.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Koska yritän nykyään vieläkin enemmän nähdä elämässä hyviä kuin huonoja asioita, niin olen erittäin onnellinen siitä että elämäni ensimmäistä kertaa ostin sellaisen verkkopussillisen avokadoja joista olen nauttinut jo neljä ja KAIKKI neljä ovat olleen priimakuntoisia. Voitteko kuvitella?? </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Joskus olen lukenut erilaisia vinkkejä siitä miten kannattaa säilöä halkaistua avokadoa. Yhtenä vinkkinä kerrottiin, että kiven pitäisi antaa olla paikoillaan joten itse ainakin annan sen olla. Mutta kelmun, sitruunan ym sijasta laitan tyhjän kuoren takaisin jäljelle jääneen puolikkaan päälle ja pistän jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Säästää luontoa hei! Saisko tästä hyvän heiton niksipirkkaan heh..</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-64418154013413309252017-02-25T11:21:00.001-08:002017-02-25T11:21:34.473-08:00Moominnuts<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJFy1KRb8C2knFtSPVoVOaUv929n-VpXJ837EQHCfINGzIsYk8XneETgb0OuvmFM99SwO9yfChPgvEAmzjpTRg_wX5h2fJYCBLalHVeJHdOp_ygMWebsEKrB6C4hQzsnZIIJcHfiDx6cE/s1600/IMG_20170225_184256.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJFy1KRb8C2knFtSPVoVOaUv929n-VpXJ837EQHCfINGzIsYk8XneETgb0OuvmFM99SwO9yfChPgvEAmzjpTRg_wX5h2fJYCBLalHVeJHdOp_ygMWebsEKrB6C4hQzsnZIIJcHfiDx6cE/s400/IMG_20170225_184256.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Voiko muumilakanoita olla liikaa?</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ei minunkaan mielestäni! =)</div>
<div style="text-align: left;">
Tässä tämän illan näyte perhepedistämme johon tällä kertaa pääsee kömpimään myös puolison kummityttö. Kerrataan vielä kuka nukkuu missäkin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Aloitetaan vasemmalta:</div>
<div style="text-align: left;">
Nöppötöppiäinen (7kk) nukkuu pinnasängystä kyhätyssä sivuvaunussa (Hippamuumi). </div>
<div style="text-align: left;">
Seuraavana minun paikka (Satumuumi).</div>
<div style="text-align: left;">
Isossa sängyssä keskellä poju (3,5v), (Junior Muumi).</div>
<div style="text-align: left;">
Puolison paikka oikealla laidalla (Rakentajamuumi).</div>
<div style="text-align: left;">
Ja lopuksi pojun sängyssä ihana vieraamme (Kuplamuumi).</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Liinavaatekaapista löytyy vielä seuraavia:</div>
<div style="text-align: left;">
Viidakkomuumi x 2, Ruusumuumi juniorikoossa, toinen Satumuumi sekä Lemmikkimuumi. Osa itse ostettuja, lahjaksi annettuja sekä lahjaksi saatuja. Mitkähän seuraavaksi hankittaisiin??</div>
<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-1974892868700636322017-02-23T10:43:00.000-08:002017-02-25T11:21:53.746-08:00Dognuts<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm1MlVKugoCRLJaYWUVJvQ2V67LcJvFQ_pD2bmO4FlVYbXpWrOAjDO-eDTnv4sBDpUWTbmafaeJjsLnJ0u1eYJxhXA4UAu2J2T1d1UwxsRpe-TKTPyJoJmLjtkvfb1rxVIKyFLcJyKy-s/s1600/IMG_20170222_150719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm1MlVKugoCRLJaYWUVJvQ2V67LcJvFQ_pD2bmO4FlVYbXpWrOAjDO-eDTnv4sBDpUWTbmafaeJjsLnJ0u1eYJxhXA4UAu2J2T1d1UwxsRpe-TKTPyJoJmLjtkvfb1rxVIKyFLcJyKy-s/s400/IMG_20170222_150719.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div>
<div style="text-align: justify;">
Ehkä liikuttavinta ikinä kun kaksi pientä koiraa parin päivän rähisemisen jälkeen ystävystyy ja löytää toisistaan iloa ja turvaa. Lisäisin tähän perään liudan imeliä hymiöitä jos osaisin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hain Aidan viime viikolla meille ystävältä. Ystävä tarvitsi apua muuttuneen elämäntilanteen vuoksi ja meidän oli mahdollista auttaa. Aidalla on iho-ongelmia ja meillä aloitettiinkin sitten kunnon ruokavalio-, lääke- ja shampookuuri ystävän ohjeiden mukaan. Mukavaa ollut huomata, että kuuri auttaa. Koira kapsuttaa itseään selkeästi vähemmän ja näkyvää hilsettä ei juurikaan ole.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäiset päivät meillä oli hullunmyllyä. Koirat rähisivät ruoasta ja leluista, perussettiä. Aida seurasi minua joka paikkaan, tai seuraa edelleen mutta ei ihan niin intensiivisesti. Kolmantena päivänä koirat jo kävelivät kotona ilman suurempia kyräilyjä ja neljäntenä päivänä niistä tuli kavereita. Aika liikuttavaa!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos Aida ei jääkään meille, niin tiedän jo valmiiksi että minun tulee ikävä sitä :)</div>
<br />
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-84231795012644333862017-02-22T03:19:00.003-08:002017-02-25T11:22:22.538-08:00Nuts<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Niin se aika kultaa muistot. Hah!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vauva syntyi heinäkuun alussa pari päivää yli lasketun ajan. Toivoimme kovasti pääsevämme Norlandia potilashotelliin synnytyksen jälkeen, mutta lapsivesien menosta lapsen syntymään kesti yli 18 tuntia joten se vaihtoehto oli poissuljettu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vauva oli tietenkin täydellinen. Oppi rinnalle jo synnytyssalissa. Synnytys muutenkin oli kokemuksena paljon positiivisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä itse osasin paremmin tai sitten uskalsin luottaa enemmän. Putkeen ei kaikki kuitenkaan mennyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Synnytyssalissa sain epiduraalin, mutta voimakkaista supistuksista ja sen aiheuttamasta liikennehdinnästä johtuen anestesialääkäri ei saanut laitettua puudutetta ensimmäisellä yrityksellä. Parin päivän päästä synnytyksestä hartiani meni totaalijumiin enkä kyennyt edes istumaan. Pienikin kohoasento aiheutti valtavat kivut. En pystynyt syömään, hoitamaan vauvaani tai edes käymään vessassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samaan aikaan lastenlääkäri tutki vauvan ja oli sitä mieltä, että reisivaltimopulssi oli tunnustellessa liian heikko. Vauvasta otettiin saman tien neliraajapaineet. Hän sai nukkua kainalossani toimenpiteen ajan. Seuraavaksi tuli EKGn otto. Vauva inhosi toimenpiteitä ja oman tilani vuoksi en päässyt muihin toimenpiteisiin mukaan. Jo pelkästään vaipan vaihdon aikana alkoi armoton huuto niin että lapsi oli kirkuvan punainen eikä henkikään kunnolla kulkenut. En siis yhtään ihmettele, että hoitajat olivat kylväneet vauvan muoviseen kehtoon pinkkejä tutteja ja käyttäneet sokeriliuosta. Mikä vain helpottaa vauvan oloa ja heidän työtään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oltiin neljättä päivää sairaalassa ja olo alkoi olla voimaton. Aamukierrolla ollut gynekologi haastatteli minua se yritti selvittää mistä kipuni johtuivat. Seuraavaksi paikalle saapui anestesialääkäri joka kyseli lisää. Minulla diagnosoitiin postspinaalipäänsärky. Epiduraalitila oli tahattomasti puhkaistu niin, että selkäydinnestettä valui ulos ja aiheutti suurta painetta pään ja hartioiden seudulla. Tila korjattaisiin välittömästi veripaikalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oli siis torstai aamupäivä. Samaan aikaan kun minua vietiin sängyllä heräämöön veripaikan laittoa varten, täydellinen vauvani vietiin yksin (puoliso oli vasta matkalla sairaalaan esikoisen luota) lasten sydänlääkärille ultraäänitutkimusta varten. Itkin silmät punaisina puolison tuomaa tyynyä ja muumityynyliinaa vasten vauvantuoksuinen vaaleanpunainen maitoharso naamallani. Sillä hetkellä kaikki oli liikaa ja koko perhe levällään eri paikoissa aiheutti turvattomuutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuntia myöhemmin minut palautettiin synnyttäneiden osastolle. Kivut olivat jääneet heräämöön taitavan leikkaussalihenkilökunnan käsiin (taas yksi iso syy miksi haluan juuri sille alalle!) ja pian sain vauvanikin takaisin terveeksi todettuna. Siinä käytiin taas yhden päivän aikana läpi sellainen tunneskaala ettei yksi päivä riittäisi käymään niitä pelkoja läpi. Huh!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koko perheemme sai käsittämättömän hyvää palvelua alusta loppuun ja vaikka epiduraali ei mennyt ihan nappiin, niin olimme kuitenkin hyvissä käsissä ja meitä kuunneltiin. Ainoa mistä hieman loukkaannuin oli se, että lastenlääkäri oli kirjannut kotiutumispapereihin vauvani olevan levoton ja ärtyisä. Ei, siinä hän oli väärässä, vauvani on täydellinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-82048769751802597042017-02-21T03:36:00.000-08:002017-02-25T11:23:13.524-08:00Peanut's<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Wau!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Melkein vuosi mennyt eteenpäin ja elämä muuttunut taas niin ettei meinaa itsekään perässä pysyä. Tässä elämäntilannetta pähkinänkuoressa:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meille syntyi viime kesänä pieni tyttövauva. Synnytys, lapsivuodeaika ja talvi on mennyt mukavasti. Kahden terveen lapsen äitinä ei voi olla kuin kiitollinen siitä mitä on ja pelätä sitä, että se loppuu. Viime viikolla meille myös tuli lomailemaan toinen mäyräkoira, tyttö sekin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hassuinta on ollut huomata se, että molempien tyttöjen kanssa olen joutunut kamppailemaan tunteideni kanssa. Toisen lapsen synnyttyä yllätyin siitä miten ahdistunut olin ja koin suurta syyllisyyttä siitä etten voinut olla enää yhtä paljon läsnä esikoisen kanssa. Nyt sama juttu koirien kanssa. Tunsin syyllisyyttä siitä, että toin toisen koiran kotiimme valtaamaan oman koiran reviiriä ja ihmisiä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onneksi molemmista kriiseistä on selvitty. Lasten kanssa viikoissa, koirien kanssa päivissä. Mutta mikään muutos, edes ne hyvät eivät ole aina helposti lähestyttäviä ja omat tunteet voivat yllättää vaikka miten olisi itsetutkiskelua tehnyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mulla on ollut valtavan hyvä ja tunnerikas vuosi, voisin kirjoittaa blogia jo pelkästään siitä miten kauniita ja rakkaita asioita mun elämään kuuluu. Mutta tämä on kuitenkin myös mun pakopaikka ja sulatusuuni niille asioille mitä joudun päässäni pyörittelemään. Enää en ole yksin, en ole ollut vuosiin, mutta kirjoittaminen jäsentää tunteita ja ajatuksia ja vaikka nykyään pystyn suurimman osan ajatuksistani ja tuskastani kertomaan puolisolleni, eivät ne asiat ja ajatukset kuitenkaan katoa hetkessä. Edes parissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä palaan ihan vain lukemaan omia tekstejäni ja käsittelen niitä asioita itsekseni uudestaan ja uudestaan. Pohdin kirjoittamaani ja sitä mitä jätän kertomatta. Herätän välillä niitä asioita tahallanikin henkiin ja herättelen itseäni tästä vaaleanpunaisesta kuplasta missä tällä hetkellä elän. Muistot ovat arvokkaita olivat ne sitten miten huonoja tahansa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-23123816356117181062016-04-05T10:54:00.000-07:002016-04-05T10:54:26.924-07:00Hemmetin ihanan rasittava koulu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Siitä lähtien kun ammattikouluun ja tälle hoitoalan linjalle lähdin, niin opintojen suorittaminen ajallaan ja kiitettävästi oli iso prioriteetti. Lähihoitajan paperit olikin kiitettävät harjoitteluja myöten. Ammattikorkeassa työn määrän ja lapsiperheen arjen sovittamisen jälkeen totesin, että odotuksia pitää madaltaa ja olen ollut tyytyväinen kolmosen tasoon kunhan suoritukset vain tulee ajallaan. No, viime syksynä sitten piti joustaa siitäkin kun tuli se hemmetin raskauspahoinvointi. Siinä vaiheessa kun tunnilla en kyennyt muuta kuin makaamaan pulpetin päällä, minun oli pakko ottaa aikalisä ja antaa huonolle ololle "luovutusvoitto". Se kirpas jo silloin. Oli käsittämättömän huono olo ja takaraivossa jyskytti tieto siitä, että kaikki tämä tekemättä jättäminen nousee vielä seinäksi mua vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tammikuussa aloitin vielä huonovointisena, mutta parempikuntoisena opinnot täysipainoisesti ja silloin se morkkis iski kunnolla. Loppusyksyn kaikki kurssit rästissä eikä vuoden alussa aivokapasiteetti riittänyt selvittämään miten tilannetta voisi paikkailla. Meni parikin kuukautta itseasiassa ja vasta maaliskuub puolella sain otteen itsestäni ja selvitin mitä puuttuu ja milloin mahdollista suorittaa. Nyt kaikki rästit on sovittu ja kalenteri täynnä sinistä ja punaista. Joka päivälle jotain hommaa ja aikataulua. Raskausdementia pahentaa tilannetta ja huomaan olevani oikeassa paikas väärään aikaan, väärässä paikassa väärään aikaan jne. Pojua olen lingonnut hoitoon vaikka ei ole tarvinut jne. Onneksi päiväkodilla ovat kovin ymmärtäväisiä. Vähän nolottaa silti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oma ryhmäni lähtee toukokuun toisella viikolla suorittamaan mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelua. Minulle harkka jää kirsikaksi kakun päälle kun palaan äitiyslomalta. Olen myös aika kade kun oma ryhmäni pääsee heti kesän jälkeen tekemään uutta harkkaa jossa saa valita äitiys- ja lastenhoitotyön tai perioperatiivisen hoitotyön. Itsehän olisin kiljuen menossa leikkuriin. Olen tänään myös jupissut siitä ettei jatkossa enää saa tehdä opinnäytetyötä yksin vaan se toteutetaan 2-3 hengen ryhmissä ja aihettakaan ei enää saa itse valita vaan valitaan ennalmäärätyistä aiheista. Ja minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että pääsen vääntämään opparia mahdollisesti ei niin kiinnostavasta aiheesta täysin vieraiden ihmisten kanssa. Jee.. Niin joo, lähiopetusta myös karsitaan koko ajan joten saa nähdä minkä verran luentoja on enää vuonna 2018 jäljellä, vai tehdäänkö jo suurin osa verkkototeutuksena vaikka päiväopiskelijaksi hainkin. Ja sitten vielä olen myös kateellinen siitä, että syksyllä koululla tehtävät orientoivat harjoittelut suoritetaan upouusissa simulaatiotiloissa yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta mullepa tulee vauva, lälläslää ja se tuoksuu miljoona kertaa paremmalle kuin desinfiointiaine. Ihan varmasti. Kunhan vaan pääsen sinne asti, eli haistamaan. Kun tää kevät tuntuu jo nyt ikuisuudelta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj26PL2kfi4LRgllkMsxlW4UfXccXUddpjlHxFO25Ec6IdV3QvCk_YOiqhigEO8PW7YESIe6VtWBTZu2L-G5u2WqsuyVEHsXiKf7Z7184jEYRSnGfUd275e-gQvHv96E-C3Xq-sT6gNSN0/s1600/FullSizeRender-8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj26PL2kfi4LRgllkMsxlW4UfXccXUddpjlHxFO25Ec6IdV3QvCk_YOiqhigEO8PW7YESIe6VtWBTZu2L-G5u2WqsuyVEHsXiKf7Z7184jEYRSnGfUd275e-gQvHv96E-C3Xq-sT6gNSN0/s320/FullSizeRender-8.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tän mä väkersin lauantaina. Poju serkkuineen innostuivat leikkelemään lehdistä kuvia ja liimaamaan paperille ja mä halusin kanssa. Nimesin lopputuloksen tämän vuoden "hyvän mielen jutuiksi" :)<br />
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<img src="webkit-fake-url://59e57b08-b4c3-4a9c-ad6d-256e8a271ac4/imagejpeg" /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-53093375724657702162016-03-25T12:28:00.000-07:002016-03-25T12:28:42.218-07:00TOTORO<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/fWWLkyG8qe8/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/fWWLkyG8qe8?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Yksi parhaimpia muistoja lapsuudesta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Taisi olla -80 luvun loppua kun istuin mummolassa tuijottamassa telkkarista isoa harmaata karvaista Totoroa ja rakastuin. Pitkään leffa jäi unohduksiin, mutta sitten teininä törmäsin divarissa animehyllyyn jossa elokuvaa myytiin melko suolaiseen hintaan. Pakko se oli kuitenkin itselle ostaa ja edelleen löytyy kokoelmasta. Odotan innolla sitä päivää kun voin katsoa yhdessä omien lasten kanssa. Olen niin herkkis, että pelkkä tunnari saa veden silmiin. Siinä tyypissä oli jotain niin turvallista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tää oli nyt melkoinen aasinsilta meidän autohommiin. Tilanne on nimittäin muuttunut aika radikaalisti vuoden takaiseen. Silloin meillä oli pienessä pihassa kolme bemmiä. Yksi museorekisteröity symppis, yksi porrasperäinen piiska nimeltään Villisika ja kolmas ykkösautoksi nimetty farkku. Tilanpuutteen vuoksi museobemmi sai lähteä jo viime vappuna uuteen kotiin. Nyt alkuvuodesta sitten kaupaksi meni Villisika suloiselle nuorelle parille ja sininen farkkumme pitkällisen pohdinnan jälkeen vaihdossa autoliikkeeseen. Oltiin tietty jo pari vuotta pyöritelty vaihtoa, mutta nyt tulevaa kesää ja talvea ajatellen halusin auton jossa olisi mukava istua kahden tenavan välissä takapenkillä ja puoliso jotain kulutukseltaan ja muilta maksuiltaan edullisempaa. Luotettavuus oli myös yksi aika iso tekijä vikatilastoista puhumattakaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Luulin, että oltaisiin vaihdettu toiseen bemariin, tässä kun koko yhdessäolon ajan ollaan sellaisia ajeltu. Toivoin kuitenkin omaksi käyttöautokseni Toyotaa koska itselläni oli hyvät muistikuvat omasta ensiautosta. Puoliso sitten tunnollisesti etsi mieleistäni autoa kunnes yksi päivä pudotti pommin. Ykkösbemmi vaihtuisi Toyotan Prius+ :n. Ajatus kuulosti käsittämättömältä, mutta sitten me käytiin vertailemassa ja koeajoilla ja kyllä vaan kelpas mullekin. Sopiva yksilökin löytyi ja niin meille sitten muutti tuollainen avaruusauto. Jonka nimeksi tuli Totoro.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1TOSsm5hv7W1hNaM6niHY1KRj-P2QtYWVOROjL4qzOGpktmyvhXzzgHTJ1XfSWtpl5esuAjwwQGYleKX_qNjK5JFmROgymYC7AOWnho8_d9i2RLsbEy32gLe8QQGq9r-uICLpV3jlrbA/s1600/IMG_5579.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1TOSsm5hv7W1hNaM6niHY1KRj-P2QtYWVOROjL4qzOGpktmyvhXzzgHTJ1XfSWtpl5esuAjwwQGYleKX_qNjK5JFmROgymYC7AOWnho8_d9i2RLsbEy32gLe8QQGq9r-uICLpV3jlrbA/s320/IMG_5579.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ihastuimme myös vaaleaan sisustaan, autossa on mukavan valoisaa verrattuna edelliseen jossa oli tummansininen nahkasisusta ja muuten musta verhoilu. Toki lapsiperheellisenä näin kurakeleillä otsalohkoa kyllä kiristää kun kaikki kura ja roiskeet loistaa tässä autossa. Piti siis tehdä varikkokäynti Tampereen Biltemaan ja ostaa etupenkkeihen potkusuoja ja turvaistuin suojat ym. Nyt jo vähän helpottaa ja kohta ehkä enemmän kun saadaan kangasverhoilu käsiteltyä jollain suojasuihkeella. Minä nimittäin tykkään nutustaa suklaata autossa..</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Auton muita hyviä puolia on 7 istumapaikkaa eli mahtuu kuljettamaan isompaakin porukkaa treeneihin ym (tavoitteena siis pitää tätä autoa useamman vuoden omassa käytössä) ja ekologisuus. Vaikka sähköautosta tämä taitaa vielä olla kaukana, niin päästöt ovat kuitenkin varmasti paljon pienemmät kuin meidän edellisissä autoissa. Iso plussa siitä!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOt5HncukIUiZCdvfHLvtYJjtcvVa0H2xRXWQmxBBIFU72kyR5xVxRe3ReiJ3wFk1g3x-3QY4skRl25s4yiX6i2sz5_1cBXME8s2XuJ5vl0Kpiy2gRrGSFuZVcXNn24ZMwFLIYZgqNnDw/s1600/IMG_5580.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOt5HncukIUiZCdvfHLvtYJjtcvVa0H2xRXWQmxBBIFU72kyR5xVxRe3ReiJ3wFk1g3x-3QY4skRl25s4yiX6i2sz5_1cBXME8s2XuJ5vl0Kpiy2gRrGSFuZVcXNn24ZMwFLIYZgqNnDw/s320/IMG_5580.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Pojun turvaistuimeksi valittiin aikoinaan Cybex pallas 2fix ja istuin on melkoisen leveä. Takapenkille kun lisää vielä turvakaukalon isofix telineineen, niin keskipenkkiläisellä on melkoisen tiukat paikat. Toyotan malleissa kuitenkin hyvänä puolena se, että takapenkki ei ole yksi yhtenäinen penkki vaan kolme erillistä istuinta joista kaikkia saa siirrettyä eteen/taakse ja selkänojaa kallistettua. Olen siis toistaiseksi oikein tyytyväinen autovalintaan :)</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRXyT1wYxMr9O8OlbcxIZZCnznhMCCffSkMrQiBGPxtxJFamUlJe7-Fk2euihFvDonB656wzOcf89qWFFztFvuJR8t7QA_N5EJtidKS1hMPl6ysaxKasDPo-HjqD7YHCykVLHOwTDFDm4/s1600/IMG_5581.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRXyT1wYxMr9O8OlbcxIZZCnznhMCCffSkMrQiBGPxtxJFamUlJe7-Fk2euihFvDonB656wzOcf89qWFFztFvuJR8t7QA_N5EJtidKS1hMPl6ysaxKasDPo-HjqD7YHCykVLHOwTDFDm4/s320/IMG_5581.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Yhdellä autolla emme valitettavasti näillä leveysasteilla pärjää. Yritin vuosi sitten kulkea bussille matkat koululle ja takaisin, mutta pojan hoitopäivät olisivat venyneet 10 tunnin pituisiksi ja siihen mun sydän ei antanu periksi. Joten jotta kauhun tasapaino säilyisi ja koska nyt meillä on kahden sijasta vain yksi auto, aikoo puoliso hankkia itselleen edullisen vanhemman bemmin. Suotakoon se hänelle :D</div>
<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-166662801338801952016-03-24T22:31:00.000-07:002016-03-24T22:32:19.061-07:00Pääsiäisen viettoon<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-WbQFwY0gsKD9Q_EvlEN3mkbtr8dShw8ZFvP1MpS1fxlhb5zkV9pSWrbST1g7CSyTGTsIqB68vnOKaYzXJoEGJdDBqo0YvUwko125SLKStWN_RGRiHadgFrHjydTBHlryM756G_c8RAA/s1600/IMG_5621.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-WbQFwY0gsKD9Q_EvlEN3mkbtr8dShw8ZFvP1MpS1fxlhb5zkV9pSWrbST1g7CSyTGTsIqB68vnOKaYzXJoEGJdDBqo0YvUwko125SLKStWN_RGRiHadgFrHjydTBHlryM756G_c8RAA/s320/IMG_5621.JPG" width="256" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Torstaina koulun, päiväkodin ja töiden jälkeen yhdessä kasassa <3</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tässä on kyllä vuorokauden aikana koettu taas melkoinen tunneskaala uupumuksesta helpotukseen huh!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen oli lastentautien tentti ja koska en ollut saanut edes kolmasosaa koealueesta kahlattua, olin varma etten pääse tentistä läpi. Tenttiin ei kannata ikinä kuitenkaan olla menemättä ja sekin tuli tänään taas todistettua. 30 kysymystä joista 22 piti saada oikein. Ope oli niin kiltti, että tarkisti tentit melko pian aamupäivällä ja selvisi, että pääsin läpi. En meinannu kyllä uskoa todeksi. Kävin pariinkin otteeseen tarkistamassa suoritusmerkinnät winhasta. En oikeastaan usko edelleenkään, mutta nyt alkaa olla jo melko helpottunut olo. Seuraavaan tenttiin on melkein kaksi viikkoa eli tämän minipääsiäisloman saan pyhittää hyvällä omallatunnolla levolle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään taas vietetään pitkäperjantaita ja samalla puolison synttäreitä. Viime vuodesta poiketen muistin hänen syntymäpäivänsä ja ehdin hankkia lahjankin. Aamulla sitten kuudelta (heh) ponkaistiin pojan kanssa ylös ja kiikutettiin lahja (Rakentajamuumi -pussilakanasetti ja erikoissuklaalevy) onnea laulun saattelemana isille. Nyt on synttärisämpylät uunissa kohoamassa ja aamupalan jälkeen pakataan uimakassit ja lähdetään oman kylän superkivalle uimahallille polskimaan. Mulla on toissapäiväisistä fiiliksistä huolimatta nyt tosi levollinen olo ja nyt edes ohikiitävän hetken tunne, että selviän tästä keväästä :D</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mulla on paljon kerrottavaa teille, epäonnistumisiakin ja isoja takapakkeja, mutta puran tätä kerää pikkuhiljaa tän kevään aikana ja kesällä saadaankin toisen lapsen myötä laittaa ihan uudet jutut paperille. Hurjaa!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-10548180985175541792016-03-23T12:49:00.000-07:002016-03-23T12:49:40.059-07:00Missä mennään<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Jossain koulun ja kodin välimaastossa. Alan oleen niin puhki etten aina itekään tiedä missä menen tai missä pitäisi mennä. Ai miten tällaiseen päädyttiin?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihan onnellisia asioitahan tässä taustalla kulkee. Odotetaan meidän toista lasta jonka odotetaan syntyvän heinäkuussa. Alkuraskaus meni ihan jees 14.11 asti jolloin pahoinvointi alkoi. Toivoin hartaasti, että menisi ohi kuten edellisessä raskaudessa, alle kuukaudessa ja pahin vaihe kestäisi korkeintaan pari päivää. Vähänpähän tiesin jälleen kerran. Menin päiväkausia jatkuneesta oksentelusta niin huonoon kuntoon, että psyyke meinasi pettää ja lähdin terveyskeskuksen päivystyksen kautta naistentautien osastolle nollaamaan oloja. Kyllähän se helpotti, että sai nukkua pari vuorokautta ympäriinsä eikä tarvinut huolehtia kuin itsestään. Kotona kun piti sinnitellä pojan kanssa. Olisin vienyt häntä hoitoon, mutta totesin etten selviä edes alle kilometrin kävelymatkasta ja autonrattiin mulla ei siinä tilanteessa ollu mitään asiaa. Pahoinvoin hellitti raskausviikon 16 jälkeen, eli 10 viikon oksentelun jälkeen. Tk ja osastoreissuilta jäi aika luuseri olo, olisi kuulemma pitänyt nousta tilanteen herraksi ja sain kuunnella hoitajilta hienoja tarinoita siitä miten hekin oksentelivat useita viikkoja mutta eivät ikinä hakeutuneet sairaalaan hoitoon. Mä olenkin mä ja kestän vähemmän kuin toiset, mutta paskalta se silti tuntui että omaa jaksamista ja avun tarvetta vähäteltiin taas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No mutta sitten alkoi raskauden toinen kolmannes ja hommat alkoi skulaa. Vointi ihan hyvä, ruoka maistuu ja vauva liikkuu ja tuntuu olevan muutenkin terve. Pääsin aloittamaan opinnotkin täysipainoisesti. Mutta voi morjens miten väsynyt mä alan olla. Täysien koulupäivien jälkeen ja kotiaskareiden päälle mä makaan koomassa sohvalla tai sängyssä samalla kun ääni pään sisällä yrittää potkia ylös tekemään koulutehtäviä tai lukemaan tenttiin (mitä tällakin hetkellä pitäisi tehdä). Ihan käsittämätöntä räpiköimistä päivästä toiseen ja vain odotan sitä, ettei tarvitsisi miettiä mitään muuta kuin perus arjesta selviytymisjuttuja. Ja sitten tietenkin syön stressiin tms muuhun aiheeseen liittyen suklaata tai muuta herkkua päivittäin koska mulla ei aivokapasiteetti riitä miettimään seurauksia. Ajatus tyssää aina siihen "sun ei pitäisi" vaiheeseen koska ajatuksen jatkaminen aiheuttaisi lisää morkkista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään on vähän synkkää, mut kyllä tää tästä taas helpottaa! Huomisesta kun selviää niin pääsee neljän päivän pääsiäisvapaille, ihanaa!</div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-88356788535592625892015-06-15T12:02:00.000-07:002015-06-15T12:02:28.702-07:00Iltaputu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieeTmMHmqewdGTqzDg9SRW49ZHHHN5vccA7nb4IcH_B7X2pR7ZQ_fFxz5HyrOCFpzy9GBHxzknMZMuqDa1J1LxfnALvBVXMwiZA0-DoQkfH2RB2-qMTNH8gRdb1jPLlA9__nDuoIWwJ0I/s1600/Ayantin+uusi+puhelin+kuvia+157.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieeTmMHmqewdGTqzDg9SRW49ZHHHN5vccA7nb4IcH_B7X2pR7ZQ_fFxz5HyrOCFpzy9GBHxzknMZMuqDa1J1LxfnALvBVXMwiZA0-DoQkfH2RB2-qMTNH8gRdb1jPLlA9__nDuoIWwJ0I/s320/Ayantin+uusi+puhelin+kuvia+157.jpg" width="179" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tultiin pojun kanssa pitkästä aikaa äitini luo yökylään kun töistä osui pari peräkkäistä vapaata viikkoon. Iltapäivällä luppoajan iskiessä ruvettiin selaamaan valokuvia äidin koneelta. Ja niitähän riittää. Onneksi jotain helmiäkin. Nuori perhe muskarin ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) kevätjuhlan jälkeisissä tunnelmissa. Koulurakennus alkoi jo tyhjentyä ja me vielä jäimme tankkaamaan pojua välipalapuurolla, ihan varmuuden vuoksi. Tuolloin vielä tunninkin reissulle pakattiin mukaan miljoona rättiä, vaippaa, pulloon pumpattua maitoa jne. Nykyään rätti ja vaihtovaippa riittää. Ihmettelin pari vuotta sitten kun ystävä sanoi samaa, rätillä pärjää jo pitkälle. Kuulosti ihan utopistiselta silloin tuoreen äidin korvaan. Ai miten niin lapsi pärjää ilman kaikkea sitä tavara- ja rättimäärää?? Näköjään pärjää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pojun kielellinen kehitys on jo sen verran pitkällä, että hänen kanssaan voi käydä jopa pientä keskustelua. Yleensä me juttelemme moottoroiduista ajoneuvoista. Mutta paremman puutteessa eläimet ja muutkin keskustelunaiheet kelpaavat. Poju osaa jo yhdistellä sanoista lyhyitä lauseita ja auton pärrääminen kuulostaa jo aika monipuoliselta. Prum prumin rinnalle on tullut wrooooom wroooom ja muut rouheat soundit. Aikaisemmat hassunhauskat ja sydäntä lämmittävän suloiset pojun omat sanat ovat korjaantuneet kieliopillisesti ymmärrettävemmiksi, esim bubbi.Tosin kakaija, kumona ja putu rikastuttavat edelleen arkea. Arvaatko mitä nuo edellämainitut tarkoittavat?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Töissä menee ihan ookoosti. Työvuorot menevät melko nopeasti ja työtehtävät ovat lääkehoitoa lukuunottamatta selkeitä. Lääkkeenjakolupaa minulla ei vielä ole ja olen jokaisella aterialla melko riippuvainen työparistani. Sairaanhoitajalle mulle on mahdollista näyttää lääkkeenjakoa, dosettiin jakoa ym, mutta saa nähdä miten sellaista ennätän kun tuntuu, että aika loppuu kesken. Eka työviikko meni hujauksessa enkä mä meinannu ite pysyä menossa mukana. Työkuviota sekoittaa entisestään se, että mun vuorot on vähän pyllystä. Koko kuukausi mennään yhtä yövuoroa lukuunottamatta ilta-aamu-ilta-aamu-ilta-aamu rytmillä yhtä yövuoroa lukuunottamatta. Ymmärrän kyllä, kuukauden vuoroja on ehkä hankalampi saada rimmaamaan nätimmin ja kyllä tää tästä lutviutuu. Saatan vaan olla tän rupeaman jälkeen vähän enempi tutkalla kuin yleensä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koulujutut meni ihan ok, mutta ohi ne ei kyllä valitettavasti ollu. Yhdestä tentistä tuli hylky, koomisesti juuri siitä Muistisairaan kohtaaminen- tentistä. LOL. Elämä nauraa mulle taas päin naamaa, mutta ei se mitään, mä hoidin lääkehoidosta nelosen ja ravitsemuksesta vitosen. Ulkoa opetteleminen kantaa jonkin matkaa, saa nähdä miten se taktiikka palvelee opintojen edetessä. Odotan kyllä jo hartaasti heinäkuun toista viikkoa. Siitä lähtien mulla on pääsääntöisesti lomaa elokuun puoleen väliin asti. Tosin ehdin jo lupautua yhden la-vuoron keikkailemaan töissä. Kun malttaisi olla ottamatta enempiä töitä. Siitä on vaan niin pitkä aika kun olen tienannut omaa rahaa ja nyt kun siihen olisi mahdollisuus, niin kieltäytyminen tekee tiukkaa. Tietty taustalla on myös se, että en osaa sanoa ei. Pojun varjolla sentään sain heinäkuun melkein kokonaan vapaaksi, päiväkoti kun sulkee ovensa silloin. Mun, ja tietty pojunkin onneksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Huonojakin uutisia. Ratsastuskoulu muuttaa aika kauas nykyisestä sijainnista. Ajokilometrejä uuteen paikkaan tulisi 45 ja se on aivan liikaa. Varsinkin kun osan matkasta joutuisi ajamaan ruuhkaväyliä. Muutenhan mä olisin sen ratsastustunnin voinut liittää koulupäivän yhteyteen, mutta mä olen yleensä se joka hakee pojun hoidosta. Puolison työt saattaa venyä ja paukkua ja on turvallisinta että mä vastaan kotiinhakemisista. Mä olen jo jonkinlaista suruaikaa viettänyt. Tuntu ihan älyttömän pahalta, mä niin tykkäsin siitä paikasta, niistä ihmisistä ja tietenkin hevosista. Tässä kuitenkin sopivasti oma talli jäi kesälomille joten rupesin selaamaan sopivan etäisyyden päässä olevia vaihtoehtoja. Torstaina menen iltatunnille sille tallille missä vuosi sitten kävin ihan ekaksi yksityistunnilla kokeilemassa ratsastamista. Siellä oli se ihana vanha suokkiruuna Milto. Kai mä tästä toivun ja elättelen toivoa ettei siitä nykyisestä tallista tarvitse kokonaan luopua vaan voisin silloin tällöin änkeä vaikka edes kesäkursseille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Poju nukahti jo ihanan lämpimään pesäänsä, mä kömmin perässä. Iltaputuja sullekin! </div>
<br />
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-24596928739752170022015-06-14T11:35:00.001-07:002015-06-14T11:35:38.611-07:00Rhubarb<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Mä kävin pari päivää sitten pitkästä aikaa takapihalla ja jäin tuijottamaan haavi auki meidän raparperi pensasta. Viime vuoden sato oli sellainen ihan mukava, keräsin useamman reilun kokoisen varren ja sain parin piiraan lisäksi purkillisen pakkaseenkin. Nyt mulla meinas ihan ongelmaa pukata tämän kesän sadosta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieCfiHYTpOqTKSaxAps3dG19fY2abyjlZ5Ucw8Qg5ja5ATxYtcgVtzAupMH4I3ytU_MdquGJOm2BJTEQfTgbrvT-3WD6dc63PkUzB1G-MFviK0NMz5jNuHa51qQFmFMcCbWbjmdx-xiaY/s1600/IMG_2869.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieCfiHYTpOqTKSaxAps3dG19fY2abyjlZ5Ucw8Qg5ja5ATxYtcgVtzAupMH4I3ytU_MdquGJOm2BJTEQfTgbrvT-3WD6dc63PkUzB1G-MFviK0NMz5jNuHa51qQFmFMcCbWbjmdx-xiaY/s320/IMG_2869.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Varsia kasvoi läjäpäin ja suurimmat olivat ranteen paksuisia. Keräsin isoimmat pois ja spektaakkelia ihmettelemään tulleelle naapurille lahjoitin suoraan pari paksuinta vartta. Ne "pienemmät" saivat vielä jäädä odottamaan seuraavia vapaapäiviä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU1rksZ8ItBCSSxgbuQ925tXr11Xd8n3eLXLtM6aHvKg8skt8A4FmhQmqXOvWkIuSvIDR-S2mUdSc4rH2iOuLl7W3l_cjQkig1bippvudFQHcd8BMDr4xVQytTdbsiBbw8n7FlePUeRMY/s1600/IMG_2867.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU1rksZ8ItBCSSxgbuQ925tXr11Xd8n3eLXLtM6aHvKg8skt8A4FmhQmqXOvWkIuSvIDR-S2mUdSc4rH2iOuLl7W3l_cjQkig1bippvudFQHcd8BMDr4xVQytTdbsiBbw8n7FlePUeRMY/s320/IMG_2867.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä mää sitten tuijotin maassa lojuvia varsia. Kävin vielä toisen puolen naapurille näyttämässä ja kysymässä, että kannattaakohan näistä enää mitään tehdä kun niin isoiksi ehtivät kasvaa. Naapuri oli sitä mieltä, että hyviä on vielä ja vinkkasi että oli jonkun kaverin tekemään raparperimehua maistanut. Mä pyörittelin siinä silmiäni ja keräsin varret sisälle keittiön tasolle lojumaan päiväksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghIxnTJ4yZ2NXXwP6QbcRN8PkNxdijk7ashAE2SV3odQpitoVTF6D0PVl-wPq9RflGCr0BNHflDbz0DuKocve-43LLsBuaBYWRI8kD5qlFhkts-sHQL3Iw9qUI16otnhx-EsRYAL3s_9o/s1600/IMG_2871.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghIxnTJ4yZ2NXXwP6QbcRN8PkNxdijk7ashAE2SV3odQpitoVTF6D0PVl-wPq9RflGCr0BNHflDbz0DuKocve-43LLsBuaBYWRI8kD5qlFhkts-sHQL3Iw9qUI16otnhx-EsRYAL3s_9o/s320/IMG_2871.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Vähän aikaa googletettuani löysin blogin ja siitä mukavan helpon ohjeen. Tarkka ohje osoitteesta <a href="http://ida365.fi/2011/06/05/sitruunainen-raparperijuoma/" target="_blank">ida365</a> . Käytin viiden litran kattilaa jonka pohjalle nakkasin silmämääräisen litran pilkottua raparperia, 4,7dl sokeria, yhden sitruunan kuoren sekä mehun ja päälle kaadoin reilu neljä litraa kiehuvaa vettä. Seos sai iltavuoron ansiosta jäähtyä rauhassa myöhään iltaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNlbhvT_pdonpu40JYcbPPZWPFw3KmIIfKtviqCZzGbaVUoeVq8Mh5QmGWdoMuEI7eeK1yVt8IBSllrdywXQWMeoQ3pOj-6IoEMdvtkxlOxMphBLf4wTMdhPExOcV5-ESyUBzbLBHYas8/s1600/IMG_2880.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNlbhvT_pdonpu40JYcbPPZWPFw3KmIIfKtviqCZzGbaVUoeVq8Mh5QmGWdoMuEI7eeK1yVt8IBSllrdywXQWMeoQ3pOj-6IoEMdvtkxlOxMphBLf4wTMdhPExOcV5-ESyUBzbLBHYas8/s320/IMG_2880.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Se oli mukava silloin illalla väsyneenä huomata, että jaa juu mulla on melki viis litraa limua käsissä ja ei yhtään puhdasta tai korkillista pulloa johon änkeä talteen. Ratkaisin asian kaatamalla mehut pariin kannuun ja lykkäsin jääkaappiin. Pari päiväähän tuon pitäisi viileässä säilyä, mutta aika kiire tulee omalla porukalla litkiä pois. Hups.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU9q_j2k9_N8paKRD_qdM3ASMmSWeGADc3wKgpGt3O7wZMkjMS93yeKCZeZBgyGFJOFplvI1kiAvjgPLFUz3Ihu1fSHtFB84QWG2H0y8z0Tu4LBqEVZ1cMSzTZR2Xvb4pflakc1VAlv0I/s1600/IMG_2891.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU9q_j2k9_N8paKRD_qdM3ASMmSWeGADc3wKgpGt3O7wZMkjMS93yeKCZeZBgyGFJOFplvI1kiAvjgPLFUz3Ihu1fSHtFB84QWG2H0y8z0Tu4LBqEVZ1cMSzTZR2Xvb4pflakc1VAlv0I/s320/IMG_2891.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ongelmathan ei tietenkään loppuneet siihen. Tehtyyn mehuun kului vain neljäsosa raparperin varsista joten tänään työpäivän päätteeksi keittelin uuden viiden litran satsin mehua jäähtymään, pilkoin pari reilua purkillista pakkaseen ja leipaisin raparperikukon iltapalaksi (ohje osoitteesta <a href="http://kokitjapotit.blogspot.fi/2012/06/rapaperikukko.html" target="_blank">kokitjapotit</a> ). Eiköhän nää raparperit hetkeksi taas riitä. Ja ainiin, huomenna kaadan uuden mehusatsin pakasterasioihin ja laitan pakkaseen odottamaan pojun elokuisia synttäreitä :]</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
P.S. Mehuohjeessa neuvotaan laittamaan 400g sokeria. Kokeilin ekaan satsiin ja tuli kyllä aivan liika makiaa. Nyt toiseen satsiin laitoin silmämääräisesti reilu kolme dl ja luulen, että sillä tulee sopivan kirpakkaa. Toki tää makeakin versio napsaa ihan mukavasti kun planttaa sitruunavissyllä!</div>
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-67761268901728175282015-05-26T11:00:00.000-07:002015-05-26T11:00:27.259-07:00Huh sentään!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Tänään (toivon mukaan) oli kevään viimeinen koulupäivä ja samalla viimeiset (kolme yök!) tenttiä. Päätä särkee ja olo epätodellinen, kuukaudet on valunu sormien läpi ja mä en vielä täysillä hahmota sitä mitä mä olen oppinut tai mitä mun odotetaan osaavan syksyllä kun palaan takaisin kouluun, mutta who cares. Nyt alko loma ja kaikenlainen säpinä sitä myöten. Tuun kertomaan ja avautumaan lisää heti kun päänsärky hellittää ja loma potkaisee luihin ja ytimiin asti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei mulla muuta :]</div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-48260533343756595752015-05-04T11:27:00.001-07:002015-05-04T11:27:20.738-07:00Perhe on parasta!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Qc9mPTlh09L5P2HSeNVhQHWMpZestjHhFyTt3-4HXpfQuZm1ax33gp-SPqxmKMk9YeptNfj-4R685VEY2UsuLz9EKdfZhapkm8I1w-sxzTsxlZ9KTh6gQ7FF-h4IP287H3zl55kp_mw/s1600/IMG_2342.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Qc9mPTlh09L5P2HSeNVhQHWMpZestjHhFyTt3-4HXpfQuZm1ax33gp-SPqxmKMk9YeptNfj-4R685VEY2UsuLz9EKdfZhapkm8I1w-sxzTsxlZ9KTh6gQ7FF-h4IP287H3zl55kp_mw/s1600/IMG_2342.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT-SmSPLnza9iiwAo3Y3Nk0gMVGVuH8EJ-ywuRHvN-eW8FsQySbPBXUvMspxRdQIpDHWxYdZa2445CqOFr-MgS-SVRJguMvpdAOQ5-raX7DitbR68oWYcUl38Ee4ECFxVtruH-RIUhNJ8/s1600/IMG_2305.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT-SmSPLnza9iiwAo3Y3Nk0gMVGVuH8EJ-ywuRHvN-eW8FsQySbPBXUvMspxRdQIpDHWxYdZa2445CqOFr-MgS-SVRJguMvpdAOQ5-raX7DitbR68oWYcUl38Ee4ECFxVtruH-RIUhNJ8/s1600/IMG_2305.JPG" width="150" /></a>Ei se mennyt ihan nappiin eikä tuntunut niin hyvältä, pahaksikin äityi. Olot ja mielentilat siis. Ja koulu ja arki. Terveydestä puhumattakaan. Huolta on ollut liikaa.<br />
<br />
Reumapolilla on tutkittu ja lisää verikokeita määrätty. Tuloksia odotellessa. Sydämen lisälyönnit lisääntyneet. Hartiat menivät niin jumiin, että öisin on nukuttu relaxanttien ja särkylääkkeiden turvin. Sitten tuntui kuinka koko maailma kaatui taas niskaan ja tuntui etten hetkeen saa henkeä. Kuukausittainen välikuolema taas koettu ja selätetty.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ_deRx1UphnF7hpgisO0VtqdS0d0kF4T4bKKxRltwNEzwzFVKbfLxr33kFaS9__4UBiOcCfK2Ib0oyQHc03n2fIjOZkBKZ9h4JdSzanxtSR4J-i8zrq6QC3qPhq9sEHKIJylsHQ4ueHo/s1600/IMG_2318.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ_deRx1UphnF7hpgisO0VtqdS0d0kF4T4bKKxRltwNEzwzFVKbfLxr33kFaS9__4UBiOcCfK2Ib0oyQHc03n2fIjOZkBKZ9h4JdSzanxtSR4J-i8zrq6QC3qPhq9sEHKIJylsHQ4ueHo/s1600/IMG_2318.JPG" width="150" /></a>Nollauksen jälkeen perhe tuntui ja näytti vieläkin paremmalta. Mä olen elossa ja onnellinen siitä miten rakkaita ja arvokkaita ihmisiä mun ympärillä on. Pojun kanssa ollaan halailtu tavallista enemmän, Hertan kanssa ulkoiltu tavallista enemmän ja puolison kanssa naurettu tavallista enemmän.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9LWFrzdvz8bzmWNeTVhBQr3m8zV4qDzjLEpJVNWeEEKs0Eppa-3Oe1uOfBMfcsC_nv5i3095xTxeldey7Hq1ZZu-VeREBvWgTzT5Cbipl8rggO3BpP9TTDOYm-GOtL8KLyn6Vmh4YgVI/s1600/IMG_2328.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9LWFrzdvz8bzmWNeTVhBQr3m8zV4qDzjLEpJVNWeEEKs0Eppa-3Oe1uOfBMfcsC_nv5i3095xTxeldey7Hq1ZZu-VeREBvWgTzT5Cbipl8rggO3BpP9TTDOYm-GOtL8KLyn6Vmh4YgVI/s1600/IMG_2328.JPG" width="150" /></a>Pelkojen kohtaaminen antaa loppujen lopuksi paljon vaikka hetken se ottaa kaiken. Reumalääkärin vastaanotolla tuntui kuin lattia olisi hetkeksi vedetty pois jalkojen alta. Ei siksi että minusta olisi löytynyt jotain vikaa vaan siksi, että lääkäri otti puheeksi lapsuudenaikaiset tutkimukset joista minulla ei ollut tähän asti muuta käsitystä kuin hämärät muistikuvat. Menin hämilleni kun lääkäri selasi vanhoja papereitani ja totesi, että vuonna -94 minulla epäiltiin Crohnin tautia ja siksi olin tutkittavana. Sopersin etten tiennyt sellaisesta, että isäpuoli ei kertonut. Ihan kuin olisin taas ollut pikkulapsi ja selvittänyt jollekin aikuiselle ettei se ollut minun vika vaan jonkun toisen. Tutkimuksen ja röntgenin jälkeen marssin infoon ja tilasin kaikki epikriisit itselleni.<br />
<br />
Puoliso on jo psyykannut minua epikriisien lukemista varten. Hän teroitti pointteja siitä, että tekstit pohjautuvat luultavasti pitkälti isäpuoleni kertomaan ja lääkärit ovat tehneet johtopäätöksiä hänen tietoihinsa perustuen. En tiedä mitä odotan löytäväni niistä papereista. Luultavasti pelkään mutta samalla haen todistusaineistoa sille mitä olen lapsuudessa kokenut. Jotain mustaa valkoisella värillisten muistikuvien rinnalle.<br />
<br />
Mulla on kuitenkin ihan hyvä fiilis tästä. Pääsen tutkimaan jotain sellasta mitä olen miettinyt jo pitkään ja jos mitään kummallista ei löydy, niin voin sen asian tiimoilta ainakin huokaista helpotuksesta!</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVja66UY6f1QIw0wFfFVgaSb76Jat7_qIYjzvdZK3qiuicgc-vuiFbyuTo0TXaanYd8Roe3UPvl3EoHS5W_6NewU1pszIEl4iQ1fBkuAV4JpNxapbHm1FE563J3D5c5eksk_Wkv-eezpo/s1600/IMG_2339.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVja66UY6f1QIw0wFfFVgaSb76Jat7_qIYjzvdZK3qiuicgc-vuiFbyuTo0TXaanYd8Roe3UPvl3EoHS5W_6NewU1pszIEl4iQ1fBkuAV4JpNxapbHm1FE563J3D5c5eksk_Wkv-eezpo/s1600/IMG_2339.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs5jttcTqWAN1Y1W8rdJ3havaXwWGD3W_mxVfvmon1fvt0I7-C90zpAvBIWjVC4aYPwBNfIpWUdD8xpbY8lHTgAmrhyjNJijkR1npAawmD5Gy6iNdJdWupmewOvs0SPcVwRjf64LMWpYI/s1600/IMG_2363.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs5jttcTqWAN1Y1W8rdJ3havaXwWGD3W_mxVfvmon1fvt0I7-C90zpAvBIWjVC4aYPwBNfIpWUdD8xpbY8lHTgAmrhyjNJijkR1npAawmD5Gy6iNdJdWupmewOvs0SPcVwRjf64LMWpYI/s1600/IMG_2363.JPG" style="cursor: move;" width="150" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Olen ehkä ottanut nyt vähän liiankin rennosti viimeisen viikonlopun ja tämän alkuviikon. Huomenna on ne lääkehoidon ja laskujen uusintakokeet enkä ole lukenut tai laskenut ollenkaan pariin viikkoon. Viime viikon romahdus pakotti pysähtymään. Nauttimaan edes hetken kallisarvoisista arkisistakin hetkistä ja pitämään huolet ja murheet kaukana. Mä tarvitsin tätä lepoa kipeästi.</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge6wq4t8EFUYT3aX4SBgYuAaNoo1avlqbkZBm7eFzw6T8SJx_GUNXf4oTsQoGMraV_1fEhrUp0gGJT8Y0FWCiZnJDewzQVybsO6L1Ogi9bts7TO3MCAfoSkpq_ZosUMn1qahfluy1cGXw/s1600/IMG_2368.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge6wq4t8EFUYT3aX4SBgYuAaNoo1avlqbkZBm7eFzw6T8SJx_GUNXf4oTsQoGMraV_1fEhrUp0gGJT8Y0FWCiZnJDewzQVybsO6L1Ogi9bts7TO3MCAfoSkpq_ZosUMn1qahfluy1cGXw/s1600/IMG_2368.JPG" width="150" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
En tiedä miten näiden kurssien kanssa oikeasti käy. Mutta huomisia tenttejä on turha enää murehtia. En tule pääsemään niistä läpi, toukokuun lopulla on toinen uusintakoe ja ilmeisesti kesäkuun lopulla järjestetään meille terveydenhuollon opiskelijoille ylimääräinen uusintakoe jossa on mahdollista yrittää uusia kaikkia 0 tuloksen tenttejä. Mahtavaa! Tää tuli kuin tilauksesta.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Vappupäivänä nautittiin sateettomasta mutta tuulisesta kelistä Tampereen Tallipihalla. Kurvasimme paikalle heti kympiksi kun mesta aukesi. Silti porukkaa oli kuin pipoa, ei siinä mitään, nostatti vapputunnelmaa. Ihmeteltiin suomen pienhevosta ja pienen pientä ponia. Rakastuin! Sitten kierrettiin ristiin rastiin ja päädyttiin viereiseen puistoon leikkimään. Pojun unien aikana kurvattiin takaisin kotikuntaan vappulounaalle paikalliseen raflaan. Maistui hyvin ja minunkin ruokavalioon sopivaa sapuskaa oli riittävästi tarjolla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF08P7nRUcRJxTp4JrTC48CSHGXNoOJ1yVKeMOuPVVzR3Zvv4Lm0jxN80GAcpWWindUN3lmc75oZr9cNepfDdU5C00CrXOSBLpoEpwoS4v4rYcnLtyR56blEvNquU-NxXaoAI5n4NQLuY/s1600/IMG_2373.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF08P7nRUcRJxTp4JrTC48CSHGXNoOJ1yVKeMOuPVVzR3Zvv4Lm0jxN80GAcpWWindUN3lmc75oZr9cNepfDdU5C00CrXOSBLpoEpwoS4v4rYcnLtyR56blEvNquU-NxXaoAI5n4NQLuY/s1600/IMG_2373.JPG" width="150" /></a>Sunnuntai aamu meni myös ulkoillessa luontopolulla. Olin ihan mielettömän hyvällä tuulella ja pojun edesottamuksia oli hauska seurata. Kukkia olisi ollut ihana kerätä, koiraa olisi ihana taluttaa, vedessä olisi mahtavaa kahlata ja niin edelleen. Onneksi luontoreittimme "päätepiste" ennen kotimatkaa oli viihtyisä leikkipuisto. Vähän jännitti ja tuntui kurjalta jättää Hertta puiston kaltereiden ulkopuolelle, puistossa oli muitakin perheitä ja Hertalla on ollut taipumusta haukkua ja ulista jäädessään "ulkopuoliseksi". Jostain syystä tällä kertaa se kuitenkin odotti kiltisti ja rauhassa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pari päivää Tampereen keskustassa pyörineenä alan arvostaa enemmän ja enemmän pienen paikkakunnan etuja. Minua selvästi ahdistaa autoilu kaupungissa, pitkät etäisyydet ja väenpaljous. Ihmiset ovat toisilleen massaa ja harvemmin näkee ystävällisiä kasvoja. Ehkä mä olen sittenkin pikkukaupungin tai tällaisen vireän maalaiskunnan tyttöjä vaikka muuta olen itselleni yrittänyt uskotella.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbIhzF18EoekBGeFEUfnWhusy0ZQl6TNaITHwG_FZpa9TBXYvxK3mYwJQewHip_EwiDRvc0P7gvzCwEqF5g228LDj0reV-lYw2oC8QRKu2OtgI6R5XRByhDvJKy95AdkJpyY7yhn3d9H4/s1600/IMG_2391.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbIhzF18EoekBGeFEUfnWhusy0ZQl6TNaITHwG_FZpa9TBXYvxK3mYwJQewHip_EwiDRvc0P7gvzCwEqF5g228LDj0reV-lYw2oC8QRKu2OtgI6R5XRByhDvJKy95AdkJpyY7yhn3d9H4/s1600/IMG_2391.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnIeMBabwGIhqXChNs45DQsr4SbRrAtM970Tp1_qhQxVOIO4c0hh9lyhSP8J5mgJ7Y7Jez-SgI4z9_xfYtx9SbHJJ1tk94D6eDxf9c0KIXWmi4yAveqngAGJcZ9a_j6oeel7qOhVm_KAM/s1600/IMG_2395.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnIeMBabwGIhqXChNs45DQsr4SbRrAtM970Tp1_qhQxVOIO4c0hh9lyhSP8J5mgJ7Y7Jez-SgI4z9_xfYtx9SbHJJ1tk94D6eDxf9c0KIXWmi4yAveqngAGJcZ9a_j6oeel7qOhVm_KAM/s1600/IMG_2395.JPG" width="150" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Toki mä sunnuntaina uskottelin itselleni myös sitä, että huominen koe olisi selätettävissä kunnialla. Tein makoisan maitokahvin ja keräsin lautaselle sokerikanelikorppuja sievän pinon. Asettelin itseni mukavasti sohvalle lääkehoidon kirjan kanssa ja luin ensimmäisen lauseen. Sitten siemailin kahvia, söin korppuja jne.. Sitten korput ja kahvi loppuivat. Kirjassa olin edelleen samalla sivulla. Laitoin kirjan kiinni ja siirryin muihin puuhiin. Tää hetki ei nyt ollut otollinen :D</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYxuOpNebZOzUsoOT8HN0omrbuCzToJ5sQ8J-3N3gmkfpr0SNvYywxnWVih1H89E0uVFxUX8-fSMwWG_wUrrFpTqfzpLhkbJXWWdompg0OhF4qE5Pya4yfNsU47jYQaDS7cCwL27qF5uI/s1600/IMG_2396.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: justify;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYxuOpNebZOzUsoOT8HN0omrbuCzToJ5sQ8J-3N3gmkfpr0SNvYywxnWVih1H89E0uVFxUX8-fSMwWG_wUrrFpTqfzpLhkbJXWWdompg0OhF4qE5Pya4yfNsU47jYQaDS7cCwL27qF5uI/s1600/IMG_2396.JPG" width="150" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Sunnuntai iltapäivästä sain idean lähteä jonkun matkan päässä sijaitsevalle strutsifarmille. Paikka oli tosi sympaattinen ja mielenkiintoinen. Poju oli ihan ihmeissään. Pihalla nökötti traktori!!! Kanat olivat jänniä. Hevonen oli supersöpö ja pienet puput valloittavan uteliaita. Poju melkein ennätti antaa toiselle kuonopusun häkin läpi. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Farmilta löytyi myös tosiaan niitä strutseja. Isoja pelottavia tirppoja! Siellä ne kiertelivät aidan reunustaa ja zoomailivat meitä. Puoliso luki ääneen strutseja koskevaa infopakettia ja viimeistään siinä vaiheessa kun mainittiin siitä että strutsit kävelevät n. 20 metrin matkan teurastettavaksi, minun mielialani laski. Eikö ne vaan voisi elää pitkään ja kuolla vanhuuteen niinkuin me ihmisetkin?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVOYRWoIra3oxUVaGBo9LDb9FapenK63mGXugmNWm0BnQpTzK4s0pHeLMvBAbi247DpW1ScOVRnR_u_H1Tgb7MQf5KbJNswsQ8-ARTbxNfMGQzyosyERjRLUMeztpoOtxB1A5kzuPnU_Q/s1600/IMG_2399.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVOYRWoIra3oxUVaGBo9LDb9FapenK63mGXugmNWm0BnQpTzK4s0pHeLMvBAbi247DpW1ScOVRnR_u_H1Tgb7MQf5KbJNswsQ8-ARTbxNfMGQzyosyERjRLUMeztpoOtxB1A5kzuPnU_Q/s1600/IMG_2399.JPG" width="150" /></a>Kahvion kylmähyllyn strutsin munat sekä seinällä roikkuva Highlandin pää kylmäsi. Ostamamme munkki oli kuitenkin maidoton ja munaton. Erikoista! Kaikenkaikkiaan kokemus oli kuitenkin positiivinen. Lapsonen oli suorastaan ihastunut pupuista ja olisi varmasti halunnut halata ne rikkipuhki. Minä taas sain silitellä hevosta ja tehdä jotain hauskaa tän mun pöhkön laumani kanssa :]</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pari pientä (isoa) arkistakin asiaa on saatu selvitettyä. Käytössäni on ollut jo useamman kuukauden puolison äidin auto ja vihdoin tulevana viikonloppuna saamme palauttaa sen takaisin omistajalleen. Elättelin vielä tammikuussa toivoa siitä, että voisin kulkea bussilla mutta aika kaukaiseksi haaveeksi jäi kun yhteydet ovat suoraan sanottuna surkeat. Pojun hoitopäivät venyisivät 9-10 tunnin pituisiksi pahimmillaan julkisilla liikkuen joten tänään puoliso sai vihdoin kotiutettua meidän kakkosauton jes. Ja museoruppana saa tulevana viikonloppuna uuden omistajan. Eli autosotku alkaa selvitä ja nyt vain toivotaan, ettei nämä käyttöön jäävät yksilöt tuottaisi ylimääräisiä huoltokuluja. Autoista kun ei ikinä voi tietää..</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavaksi sitten pähkäillään aidan suunnittelua, kattoremonttia ja monenmoista muuta :]</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZtURR0FqP3yc3kciD9mH-oMae9t8E7a2f_ykfYmiqd9cx5qfTUm3tROqBedGHpKBO-9Z8VLfWPJQVlvmd-MeJMw47tldDKNgLJ2AudAYoLI2ucAf3FE2HNjH_oD6MWsLUQx2nKxDEXaw/s1600/IMG_2407.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZtURR0FqP3yc3kciD9mH-oMae9t8E7a2f_ykfYmiqd9cx5qfTUm3tROqBedGHpKBO-9Z8VLfWPJQVlvmd-MeJMw47tldDKNgLJ2AudAYoLI2ucAf3FE2HNjH_oD6MWsLUQx2nKxDEXaw/s320/IMG_2407.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-553188744371529032015-04-19T12:16:00.000-07:002015-04-19T12:16:34.537-07:00Ihaninta arkea<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5z796vNGZbBMnhzEgtCYYN8Y9mC1BMvRmYQ0JK-yNbd597tFf1bsampGiznF5vMFVK95iuL-PDotmTJDaSIguIno6vbGbEHvJvIGr1AjuP2UYjaR5wzyqJTERV7ndemwLFq7JYpUe9cE/s1600/FullSizeRender-4.jpg" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5z796vNGZbBMnhzEgtCYYN8Y9mC1BMvRmYQ0JK-yNbd597tFf1bsampGiznF5vMFVK95iuL-PDotmTJDaSIguIno6vbGbEHvJvIGr1AjuP2UYjaR5wzyqJTERV7ndemwLFq7JYpUe9cE/s1600/FullSizeRender-4.jpg" height="320" width="236" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Iltapalasmoothie isin sylissä. Formulat ruudulla. Hyvä Kimi!</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Smoothiessa luonnonjogurttia, tuoretta mangoa, banaania ja viinirypäleitä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtPuTDxJVgEqJEmjw7GTcDhqTAk6EGl4H4pv-dVbQzinqL3gmhL0CqV_JWoEv90-TrVDEsu8BZYwdxw_tymbZydDVIhjaAKaLn1k9YVdJWwwZN3aVBg1ZpG3fXZiBjevZx5o8m1MaVayw/s1600/IMG_2144.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtPuTDxJVgEqJEmjw7GTcDhqTAk6EGl4H4pv-dVbQzinqL3gmhL0CqV_JWoEv90-TrVDEsu8BZYwdxw_tymbZydDVIhjaAKaLn1k9YVdJWwwZN3aVBg1ZpG3fXZiBjevZx5o8m1MaVayw/s1600/IMG_2144.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Pupu pupun vasulappuun väritettäväksi.</span><span style="font-size: 13px;"> </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Aika sulppa pupu ja mahtava väritys!</span><span style="font-size: 13px;"> </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Mitä mieltä olette porkkanasta jonka poju pupulle piirsi?</span><span style="font-size: 13px;"> </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Ihan sattumankauppaa, mutta hauska sellainen :]</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSAxijQrmoNDcjtS0Yd283dKaiQKHfot4TcXEAHVeyB05Bmtt7d9jhkekmuBqBEL7Nev3WuELM_8B6kNkgliGVBHYzrrkCw1_fcWUmlIlRPzs4144z9W9JnHrTQl7lZpuKVp4KibGxHyc/s1600/IMG_2178.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSAxijQrmoNDcjtS0Yd283dKaiQKHfot4TcXEAHVeyB05Bmtt7d9jhkekmuBqBEL7Nev3WuELM_8B6kNkgliGVBHYzrrkCw1_fcWUmlIlRPzs4144z9W9JnHrTQl7lZpuKVp4KibGxHyc/s1600/IMG_2178.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Ulkona tapahtuu ihmettä ja kummaa.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Ohi ajaa autoja, traktoreita, kuorma-autoja, rekkoja jne.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Aita tulee tarpeeseen..</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHD9afafb9Ecal106g6_peosIr88tjfgtr5up7FzGWLVQO5EE5rJ43NJqdH4SQTiFy-jB7y5odI-n7Ile-jCs1_59xoeSJ4z6PoeQ_zhOYWWftBGmIbOT5r5v20WIP_c67xMPA2lmzF40/s1600/IMG_2180.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHD9afafb9Ecal106g6_peosIr88tjfgtr5up7FzGWLVQO5EE5rJ43NJqdH4SQTiFy-jB7y5odI-n7Ile-jCs1_59xoeSJ4z6PoeQ_zhOYWWftBGmIbOT5r5v20WIP_c67xMPA2lmzF40/s1600/IMG_2180.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Piirtelyhommia isin kanssa. On opeteltu piirtämään</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">lähinnä autoja. Poju pyytää piirtämään autolle renkaat</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">ja hän hoitaa loput itse.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqCFv_m1K5qcE0d7-sygEyP0ZlXngX18NNbSmBhpC1N4AMptR-g0FV6Xa2Qmpx_rcNXtCahQzRBQmkv9PrQdXm3z9r41MAtm3UTjAGlqYzpbJKWilbAEsMIPsZsz_QU-EqdVrhLVZ_IJc/s1600/IMG_2181.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqCFv_m1K5qcE0d7-sygEyP0ZlXngX18NNbSmBhpC1N4AMptR-g0FV6Xa2Qmpx_rcNXtCahQzRBQmkv9PrQdXm3z9r41MAtm3UTjAGlqYzpbJKWilbAEsMIPsZsz_QU-EqdVrhLVZ_IJc/s1600/IMG_2181.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Uusi kylpyhuoneen lattia on saanut vakituisen käyttäjän.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Lattialämmitys on ihana ja pallo aina menossa mukana!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxuDhOkv7SjpeW0tmL-1wxRzeKRKz0fWF8oOmV_kfb6qGI3WruvJcDMVEJxIKLNDlbEi1AoNMpwbHf0kt8q-ZtqkRZgy1PJc54Tn3QJtLDKSrMEwT6DQRIwArPkJnWzL7Vhhx4HYagWnM/s1600/IMG_2184.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxuDhOkv7SjpeW0tmL-1wxRzeKRKz0fWF8oOmV_kfb6qGI3WruvJcDMVEJxIKLNDlbEi1AoNMpwbHf0kt8q-ZtqkRZgy1PJc54Tn3QJtLDKSrMEwT6DQRIwArPkJnWzL7Vhhx4HYagWnM/s1600/IMG_2184.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Viereisen koulun laajennusremonttia ihmettelemässä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Piha vilisee valtavia työkoneita ja mahdotonta kilkettä ja kalketta.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Aarreaitta!</span></div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY0V1CoBmIToKkkUrc3UGj-Y50u3LadsCcd8S2Fnhy20VKzFYaIIDLKJmtSejI9CDSJCNHaCQ9KkWr8UNIyVqkNfOA6kZSzprFrI9fxTrzgE6fiCa1A2RNfl4UEF_Hsv7CrjEw1IDVZsY/s1600/IMG_2185.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY0V1CoBmIToKkkUrc3UGj-Y50u3LadsCcd8S2Fnhy20VKzFYaIIDLKJmtSejI9CDSJCNHaCQ9KkWr8UNIyVqkNfOA6kZSzprFrI9fxTrzgE6fiCa1A2RNfl4UEF_Hsv7CrjEw1IDVZsY/s1600/IMG_2185.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Aamupalasmoothie :]</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;">Jogurttia, hunajamelonia, banaania sekä mangoa.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: 13px;"><br /></span></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-33795208362407660552015-04-19T03:48:00.000-07:002015-04-19T03:48:00.534-07:00Katkeran kapea tie<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Kesän ratsastuskursseille ilmoittauduttu. Kesäkuussa iltapäivä hevosenkäsittelytaitoja hioessa ja elokuussa taas estekurssille. En malta odottaa! Pari maastoreissuakin tulee varmasti pyörähdettyä, mutta niitä katselen vasta sitten lähempänä. Ratsastuksessa nyt muuten ei ole mitään mullistavaa tapahtunut. Poneilla hepsuttelen menemään, vain pari kertaa päässyt hevosen selkään. Aluksi se vähän harmitti, mutta nyt en uhraa asialle ajatusta. Kyllä niiden ponienkin ohjaaminen välillä ihan työstä käy. Mitään ehdotonta suosikkia minulla ei tallin hevosista ole, mutta yksi hauska tapaus tallilta löytyy. Iso suomenhevonen jonka pää on ihan hervottoman kokoinen, harja kasvaa ihan eriskummallisesti eri suuntiin muodostaen heti korvien taakse punkkaripystyletin ja otsalle muhkean pöyhkön. Ja aina kun tämän tyypin karsinan ohi kävelee, se tulee heti moikkaamaan ja nupeltaa ylähuulellaan takkia, hanskaa, mitä vaan mitä turvan ulottuville asetetaan. Ihanan ennakkoluuloton ja sympaattinen olento. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pienenä minulla ei saanut olla lemmikkejä. Eläimiin ei saanut koskea ja missään nimessä niitä ei saanut omistaa. Tuskin eettisistä syistä, isäpuoli ei vain sietänyt niitä. En muista hänen koskaan puhuneen mitään hyvää eläimistä. Pari kertaa hyvin häiriintyneitä asioita kertoi, mutta jätän ne tässä mainitsematta. Jostain syystä minä en kuitenkaan pahemmin eläimiä pelännyt. Naapurin koira kerran puolustusrefleksinä kun yritin kävelle sen ohitse ovelle niin puraisi rintaan. Se kyllä teki kipeää ja pienet jäljet jäi, mutta en juurikaan puhunut asiasta kotona. Isäpuoli oli kuullut kiljahdukseni, mutta luullut sen liittyvän johonkin leikkiin. Yllättävää kyllä, vaikka hän oli sairaalloisen "suojelevainen" minua kohtaan, en kuitenkaan saanut osakseni sympatiaa jos minuun sattui. Tai en muista että minua olisi lohdutettu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On käynyt jo pariin otteeseen mielessä tilata Taysiltä vanhat epikriisini. Olin alakouluikäisenä epämääräisten vatsavaivojen takia hoidettavana ja tutkittavana. Muistan miten junalla mentiin Tampereelle. Taisi olla kesä, koska vaunussa oli kuuma. Matkaeväinä söimme äidin tekemiä kevätrullia. Taysillä majoituin isoon viiden lapsen huoneeseen. Muistan olleeni vanhin koko porukasta ja iltaisin kun muut olivat nukahtaneet sain katsoa videoita äänettömällä. Katsoin Who framed Roger Rabbit elokuvan. Se jäi pitkäksi aikaa mieleen. Tutkimuksista on erinäisiä muistikuvia. Kolonoskopia on aika epämukavaa. Niin epämukavaa, että toisen kerran se piti tehdä anestesiassa. Se miksi kaipailen epikriisejä on että haluan tietää löytyikö mitään selitystä mahaoireilleni. Tai jotain mistä saisin otetta. Tuskin ne paperit mitään mullistavaa tietoa toisi, mutta kyllä olen paljon miettinyt sitä että johtuivatko oireeni siitä mitä taustalla tapahtui. Sattuiko mahaan koska mulla oli paha olo enkä osannut kanavoida tunteita muulla tavalla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nämä on tällaisia hyvin irrallisia ja kelluvia asioita. En itse tahdo saada niistä otetta. On ihmisiä joiden kanssa haluaisin keskustella, mutta he ovat jo niin etäällä minusta että pelkään tulevani torjutuksi jos otan asioita heidän kanssaan puheeksi. Mun mieli on kuin tää meidän koti. Päältä sievä ja ihan toimiva, mutta vähän väliä silmiini osuu jotain huolestuttavaa. Ja pelkään, että kohta talo romahtaa enkä selviä sieltä alta pois. Kun asioita miettii liikaa, niistä tulee sietämättömiä. Mutta ei tämä pelkästään pahoja asioita elämään tuo. Nyt kun en terapian kautta tongi asioita liian syvältä, olen etääntynyt siltä "herkimmältä" alueelta. En säpsähdä mainoksia tai pimeää niin herkästi. Unimaailmassani on myös mullistavia asioita tekeillä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime yönä muutimme isoon, hyvin isoon taloon. Huoneita oli paljon enkä täysin päässyt perille siitä missä mikäkin huone sijaitsi. Sen kuitenkin aistin ja näin että talossa oli paljon pelottavia asioita, ihan haamujakin. Meidän makuuhuoneessamme oli iso avoin kylpyhuone. Suihku sijaitsi korkealla korokkeella avoimessa tilassa. Ei kaiteita ympärillä. Näin kuinka joku vaalea mies oli suihkussa alasti. Tiesin, että hän oli haamu. Tiesin myös miten hän oli kuollut. Sillä seuraavaksi hän käveli alasti suihkutasanteen reunalle ja tiputtautui alas. Unessa pyöri myös paljon muuta pelottavaa. Aika usein yhdistän näihin unieni taloihin ullakoita ja niissä piilee se tosi tosi paha. Jotain mitä en näe, mutta se on siellä. Ullakkopaha liittyy lapsuuteen. Ensimmäisessä suomen kodissa oli pitkät matalat ullakkokäytävät. Pimeitä kosteita ja pelottavia. Isäpuolen huoneessa oli omansa. Hänen huoneessaan ei muutenkaan saanut olla, mutta en muista ikinä uskaltaneeni sen huoneen yhteydessä olevaan ullakkovarastoon. Se miksi tämä nyt on mullistavaa liittyy siihen, että viime yön uneeni ei liittynyt pelkoa. En jähmettynyt enkä pyrkinyt unesta ulos. Yritin enemmänkin luoda asioille merkityksiä ja tuntui jopa siltä, että tietoisesti palasin siihen taloon vaikka heräilin välissä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En pistäisi vastaan vaikka näitä unia ei tarvisi ikinä enää nähdä, mutta pientä helpotusta se tuo kun kaikkea ei tarvitse jatkuvasti pelätä. Nyt odotan sitä, että isäpuoli kehtaisi ottaa minuun yhteyttä ja saisin haukkua hänet pystyyn. Face to face. Ja sanoisin miten säälittävä ja kuvottava olento hän on ja toivoisin ääneen etten ikinä halua hänen löytävän onnea. Mistään. Ikinä. Ja näin minusta tuli se tarinan pahis. Katkeruus kyllä syö ihmistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-61625138580985635672015-04-14T11:59:00.000-07:002015-04-14T11:59:33.822-07:00Elämänmakuisia värejä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjwj_TvDeylt_7Y_wBtUXr3Ix_WgkAqEdULYht81q2_txR9zpGXcH4vt8JuPR6-3Y0naQ8DQhwbACiGdTFIXJclxSaeK1m-1P5MFbXqFSWQnxt86GJWz47UPs_oKXzT14eweTr93mLA0o/s1600/IMG_2039.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjwj_TvDeylt_7Y_wBtUXr3Ix_WgkAqEdULYht81q2_txR9zpGXcH4vt8JuPR6-3Y0naQ8DQhwbACiGdTFIXJclxSaeK1m-1P5MFbXqFSWQnxt86GJWz47UPs_oKXzT14eweTr93mLA0o/s1600/IMG_2039.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Koska elämässä, varsinkin näin kevään murroksella kun kaikki on vielä haaleaa tai väritöntä talven jäljiltä niin tussit ja pojun kanssa piirtäminen kyllä tuo sitä väriä senkin edestä. Väriä löytyy paperilta, navasta, naamasta, käsistä, pöytäliinasta, vaatteista. Varmaan jostain seinästä, lattiasta ja koirastakin, en ole vielä vain bongannut. Kynäpaketin kyljessä luki, että vesipestävä kankaista. Iholta ei vaan näemmä ihan het ekalla pesulla liukene.. Pojulla olkoon siis vielä hetken koko mahan yli kulkeva violetti viiva :]</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMskWr45ObHQehK5YgVsJlBQ7_OyDUcww-zQHMFWuejdi-OYb0dJCUQrQx6WjZtX5fFHa8EUkt3n3_DW99fTMb4_6rKQZZp1YA94Ul1XAudl4riKz0y9scQ_LsdSao32e-c0alIORk99Q/s1600/IMG_2040.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMskWr45ObHQehK5YgVsJlBQ7_OyDUcww-zQHMFWuejdi-OYb0dJCUQrQx6WjZtX5fFHa8EUkt3n3_DW99fTMb4_6rKQZZp1YA94Ul1XAudl4riKz0y9scQ_LsdSao32e-c0alIORk99Q/s1600/IMG_2040.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Värit ovat olleet kateissa kyllä hetkittäin muualtakin kuin luonnosta. Lääkehoidon ja lääkelaskujen tenteistä hylsyt. Olin kyllä lukenut, mutta opettajan pisteytys ilmeisesti niin tiukka ettei luokaltamme päässyt kuin yksi henkilö tentistä läpi ja hänenkin arvosanansa apea 1. Lääkelaskuissa taas ihan itse mokasin, viimeisen laskun arvot olin laittanut väärin päin kaavaan. Ja niinkun minä yritin ennen tenttiä tavata miten se kääntäen verrannolla laskeminen tehdään. Anatomiassa sentään vähän tuulta purjeissa, mutta tämän päivän osakoe kyllä sai hampaat tutisemaan suussa. Hetken jo mietin, että noinkohan olen oikealla alalla. No kyllä mä olen, tää nyt on vaan tällasta hetkellistä hapatusta ja oman osaamisen mollaamista. Joskus ei vaan kulje ja tämä mummopyörä tavallista kankeammin niin ylä- kuin alamäessäkin.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid-uT2pGrpES3nDkStCibVCbu0cSWM9wiB8g79AZDgZXE8D33HrEfKtuNPu7Ktd-tuq4rtjAI4A5jhtjItO_2C6ae_11Jdki8it__RmHyRFeAE0UqAVqRkHoGyNQBzZGfqpk0pKfDwI3M/s1600/IMG_2041.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid-uT2pGrpES3nDkStCibVCbu0cSWM9wiB8g79AZDgZXE8D33HrEfKtuNPu7Ktd-tuq4rtjAI4A5jhtjItO_2C6ae_11Jdki8it__RmHyRFeAE0UqAVqRkHoGyNQBzZGfqpk0pKfDwI3M/s1600/IMG_2041.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Mutta ihan joka päivä ei kuulkaa ole mennyt sohvan pohjalla kangistellen. Mä olen käynyt tässä parin viikon aikana monta kertaa lenkillä ja pyörähdinpäs moneen vuoteen 5 kilsan hölkän yhtä soittoa. Koska olen tällainen suorittaja, niin vasta tämä lenkki tuntui saavutukselta. Ei ne edelliset joissa oikeasti saavutusta oli jo se lenkkivaatteiden päälle pukeminen, vaan tämä mitä pystyi mittaamaan joillain määrillä, numeroilla, mustana valkoisella. Sunnuntaina lähdin vielä kaiken lisäksi puolison ja tämän sisarusten kanssa kuntosalille katsomaan miltä ne nykyään näyttää. Oli maastavetoa, vatsoja, penkkipunnerrusta yms. Jalat on niin kipeänä, että käveleminen sattuu. Mutta ah mikä kipu!</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6ug6DREvWdkSYI6B_bQDbWP-RSfN6ctpwibZOcQthXoQvmc4bWmOVK96RH_pfdYb4xtUNhKj8X_F_fwJ8Hk1VDyqBN3q-Z7mbi_7_RT0EpjJIN6zlnz-lAC8NWGtCxyrHw3MC20chH-4/s1600/IMG_2043.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6ug6DREvWdkSYI6B_bQDbWP-RSfN6ctpwibZOcQthXoQvmc4bWmOVK96RH_pfdYb4xtUNhKj8X_F_fwJ8Hk1VDyqBN3q-Z7mbi_7_RT0EpjJIN6zlnz-lAC8NWGtCxyrHw3MC20chH-4/s1600/IMG_2043.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Oikeasti mä olen aika väsynyt ja monet maailman surut ja murheet vaikuttavat muhun suuren painolastin lailla. Olen huolissani siitä saako poikani elää suomessa kokematta syrjintää rotuun tai muihin ominaisuuksiin liittyen. Olen huolissani omasta terveydestäni. Sydämen lisälyönneistä on tullut kuukauden aikana arkipäivää. Ilmeisen selvästi ne johtuvat stressistä ja ovat vaarattomia, mutta kaikki sellainen ylimääräinen on inhottavaa ja mietityttää. Hiukset ovat huonossa kunnossa. En varmaankaan syö tarpeeksi monipuolisesti ja lisäravinteet unohdan päivittäin. Väsyttää, hemppa matala, verenpaine matala ja kello käy. Facebook ja somepaska kyllästyttää, ihmiset jotka sanovat päin naamaa että kylläpä olis kiva nähdä ja tehdä jotain ja sitten eivät edes vastaa kun ehdottaa tekemistä. </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1R2aKdmD5V9vk9ZkC41zxhsvM0oByP30PQ9X3eln1qLeQYr1abM7ptMNMXBIQ3w_DrAwYca6k_jST8cSNak69e0PVyb4ZpFyQOAAy1IpzOj0Jn_R6US9IscKwvjnhU7-hme6S92j9fR4/s1600/IMG_2044.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1R2aKdmD5V9vk9ZkC41zxhsvM0oByP30PQ9X3eln1qLeQYr1abM7ptMNMXBIQ3w_DrAwYca6k_jST8cSNak69e0PVyb4ZpFyQOAAy1IpzOj0Jn_R6US9IscKwvjnhU7-hme6S92j9fR4/s1600/IMG_2044.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Koska mulla on taas kiire nukkumaan ja suorittamaan huomista päivää, niin kirjoitukseni ei ole ollut kovin looginen tai loppuun asti mietitty. Mutta mun oli pakko päästä purkamaan pienesti ajatuksia ja näyttämään teille nämä kuvat. Kaikki esittävä taide on minun aikaansaannosta, mutta mitäpä sanotte värityksestä? Eikö olekin upeita värejä ja kaaria, taidokkaita kohta melkein kaksi vuotiaan näkemyksiä omasta osaamisestaan. Poju pitää kynää kädessä "oikeaoppisesti", osaa oman nimensä ja tekee tarpeensa jo melkeinpä suurimmaksi osaksi pottaan, vaikka vaippoja pidetäänkin hoitopäivän ajan sekä öisin. Olen suunnattoman ylpeä pienestä ihmisestäni! :]</div>
<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-23902558918301513052015-03-26T13:40:00.002-07:002015-03-26T13:40:58.151-07:00Väsyttää<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Väsyttää, väsyttää, VÄSYTTÄÄ!!!<br />
<br />
Nyt nimittäin mennään minuuttiaikataululla.<br />
<br />
6:09 herätyskello soi. Siitä lähtien kun ruvettiin seurustelemaan omaksuin puolisoni hassun tavan laittaa herätys aina minuuttia vaille tai jälkeen, ei koskaan tasan. En tiedä miksi hän näin tekee, mutta siitä on tullut koko perheen tapa.<br />
<br />
6:30 viimeistään ylös sängystä. Yleensä tässä vaiheessa myös poju on jo pompannut pystyyn ja ihastuksissaan osoittaa Herttaa tai peiliä tai lattialla lojuvia kirjoja tai puhelinta. Jos hyvin käy, on herätyskellona toimiva puhelin saatu piiloon patjan tai peiton alle ennen pojun heräämistä. Joskus ei käy niin hyvin ja tyyppi haluaa heti pelata puhelimella. On ikävää aloittaa aamu pienen mielipahasta itkevän lapsen kanssa. Ei rauhallista käynnistymistä aamuun vaan täysillä heti ekoilta minuuteilta harhauttamassa ja lohduttamassa.<br />
<br />
7:00 vessareissun ja pukemisen jälkeen syödään kevyt aamupala. Pojulle lasillinen maitoa ja talk-muruja, minulle ja puolisolle kahvia ja jotain aamupalaa. Mitä nyt pöydällä sattuu lojumaan. Seuraavaksi siivotaan pojun pöydälle kaatamat maidot. Tuppaa nykyään olemaan enemmän leikki kuin vahinko. Siivotaan kuitenkin vähin äänin sotkut pois ja toivotaan, että vaatteet säilyivät kuivina. Jos ei niin vaatetus uusiksi.<br />
<br />
7:10 kasaan sohvalle pojun ulkovaatteet ja pukineet valmiiksi. Samalla puoliso on käyttänyt Hertan pihalla ja antanut tälle aamupalan. Jos hyvin käy, niin palloakin ehditään pari kertaa heittämään. Tarkistan koululaukkuni sisällön, turha painolasti pois ja tarpeellinen sisään. Hedelmiä mukaan jos mahdollista + vesipullo/termari. Särkylääkkeet ja silmätipat kuuluvat nykyään vakiokalusteisiin. Päätä särkee luvattoman usein.<br />
<br />
7:20 täys tohina päällä ja hyvässä lykyssä pojulla ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa. Laukut eteiseen valmiiksi ja itselle takki päälle. Laukut olalle ja pojun kanssa pihalle. Seuraava vaihe menee taas taktikoidessa. Pyrimme laittamaan pihalelut omille paikoilleen, pois näkyviltä, mutta aina sitä ei muista ja kun pitäisi olla aikataululla menossa autolle niin ylimääräiset pysähdykset ja mielipahan itkut kiristävät hampaita. Ohjaan siis hyvin määrätietoisesti pojun autolle ja pidän huolen siitä ettei hän pääse karkaamaan puolta metriä kauemmaksi minusta. Parina aamuna viereisen koulun laajennustyömaa on pelastanut pihalelu-itkuilta. Huikkaan tyypille, että ajetaan työmaan ohi niin mielenkiinto herää sen verran, että hänet saa vaivatta kiinni turvaistuimeen ja vöihin. Eikun menoksi!<br />
<br />
7:30 päiväkodilla ulkovaatteiden riisuminen ja sisätossut jalkaan. Käsien pesu ja pojun saattaminen hoitotädin luo. Olen tilanteessa nopea, sillä pojulle on helpompaa että poistun päiväkodilta nopeasti vaikka enää ei hoitoon jääminen itketäkään. Nyt jo sentään hänelle voi vilkuttaa ovelta ja sanoa heipat.<br />
<br />
7:40 autossa matkalla kouluun, tai koulun lähelle kadulle jossa ilmainen pysäköinti. Radiosta kuuluu Suomipopin Aamulypsy ja matka taittuu hyvällä mielellä. Tähän mennessä olen jo aika hyvin hereillä. Auton parkkeeraamisen jälkeen kävelen n. kilometrin matkan koululle, heitän ulkovaatteet lokeroon ja etsin luokan ja opiskelukaverit. Hyvällä tuurilla koulu loppuu kahdelta, yleensä kuitenkin viimeistään 15:45. Tosin nyt kun teen opintojani hieman nopeutetusti, osa orientoivan harjoittelun tunneista osuu iltapäivään/iltaan. Kuten eilen. Koulussa istuttiin 10:15 - 19:15 välinen aika. Onneksi näitä pitkiä päiviä on harvemmin.<br />
<br />
19:30 autossa matkalla kotiin. Väsynyt, mutta onnellinen.<br />
<br />
19:50 poju ja puoliso ovella vastassa. Puolisolla oli eilen synttärit ja koska en ehtinyt aamulla häntä mitenkään muistaa, kävin kotimatkalla Valintatalossa ostamassa berliinin munkin, kimpun tulppaaneja sekä euron arvan. Kotipihalla askartelin munkkiin kynttilän pystyyn ja sytytin. Poju ja puoliso sitten ihmettelivät kun kävelin munkkikynttilä kädessä sisälle ja laulaa luikautin onnea-laulut päälle. Halattiin tuulikaapissa. Tuntui hyvältä tulla kotiin.<br />
<br />
20:00 vein pojun nukkumaan. Nykyään hän taas nukahtaa ihan mukavasti omaan sänkyyn ilman sen ihmeempiä poppaskonsteja. Helpottaa omaa iltaa huomattavasti. Nukutuksen jälkeen iltapa lautaselle ja matikan laskujen kanssa sohvalle pänttäämään. Onneksi puoliso istui sohvan reunalle auttamaan.<br />
<br />
22:30 iltapesulle puolison käskystä. En epäröinyt hetkeäkään vaan ojensin itseni ja nousin sohvalta. Koulujutut kasaan ja suoraan laukkuun ettei unohdu kotiin seuraavana päivänä. Tiskit keittiön pöydälle, hampaiden pesu ja yöpuku päälle. Oman peiton pöyhiminen ojennukseen, pikainen tsekkaus, että ovet lukossa ja pojulla peitto päällä sitten sukellus oman peiton alle. Väsyttää niin pirusti, että tiedän jo valmiiksi yön menevän levottomasti. Niin hullulta kuin se kuulostaakin..<br />
<br />
6:09 ja kaikki alusta..<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-8044176637475116692015-03-20T03:21:00.001-07:002015-03-20T03:21:45.324-07:00Kesän suunnitelmat selvillä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Niin kuin aika usein, tämäkin viikko on ollut yhtä ala ja ylämäkeä. Koko komeus on hioutunut huippuunsä tässä viikonloppua kohden mentäessä ja nyt en tarkoita tätä suinkaan pelkästään negatiivisessa mielessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pojulle iski viime viikonloppuna flunssa ja pari yötä meni kuumeillessa. Pientä räkäistä halailijaa ja suukottelijaa on vaikea vastustaa ja itse aloitin sairastamisen tuossa alkuviikosta. Siihen mennessä kun poju oli taas oma pirteä itsensä, minä itkunsekaisin fiiliksin istuin opiskelijaterveydenhuollon päivystyksessä ja jonotin ilman ajanvarausta terveydenhoitajan vastaanotolle. Pikanieluviljely oli negatiivinen ja epäiltiin kurkunpääntulehdusta. Puoliso taas tuumi, että tämä saattaa olla nyt influenssaa. Rokotehan tuli otettua tuossa marraskuussa pojun neuvolareissun yhteydessä ja varmaan vastaisuudessakin sen otan koska tulen työskentelemään terveydenhuoltoalalla ihmisten keskuudessa joilla oma kehon puolustuskyky on heikentynyt. Mutta kuten taas huomaan, kipeänä ollaan. Ja minä kun sairastan, niin sairastan yleensä aika huolellisen kipeästi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alahengitystiet on tulessa. Syöminen ei ole ongelma, mutta yskiminen sattuu ihan julmetusti ja hetken joutuu aina keräilemään itseään rykimisen jäljiltä. Kuume on pahimmillaan ollut siellä 39 asteen pinnassa ja eilen kun vaille viisi lähdin kävelemaan koululta autolle vajaata parin kilsan matkaa, niin mietin että selviänköhän edes autolle asti. Autolle raahustettuani soitin heti puolisolle ja itkin puhelimeen. Sopersin ja itkin, että olen tosi tosi kipeä ja särkylääke ei ole auttanut vaikka tunti sitten sen otin jne. Hän pyysi tulemaan kotiin ja kun suljin puhelun, tunsin kuinka samaan aikaan särkylääke potkaisi sisään ja lämpö virtasi hiljalleen vartaloon. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Reilu vuosi sitten, helmikuussa muistaakseni, vähän muuton jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa kotikunnan keskustaan pojun kanssa kävellen. Poju nukahti melko pian rattaisiin ja reitti oli helppo. Mukava pieni pakkanen ja kaunis maisema, lunta puiden oksilla, kevyt lumisade ja matkaa vain reilu pari kilometriä. Ensimmäiseksi suunnattiin kirjastoon ja etsin pari kirjaa itselleni, pari puolisolle. Sitten siirryin apteekkiin ja hoidin pari muuta pientä asiaa siinä samalla. Tunsin kyllä sen jo kirjastossa, olin uupunut. Kotimatkan aloittaminen tuntui piinalta. Kaunis maisema muuttui raskaaksi loivan pitkän ylämäen ja yltyneen lumisateen vuoksi ja rattaat painoivat kirjojen ja muiden tavaroiden painosta. Nälkäkin taisi olla. Alkoi itkettää ja soitin puolisolle. Vielä puolitoista kilometriä kotiin, mutta minä en jaksa yksin. Puoliso lähti meitä vastaan ja muistan miten tunnistin hänet jo kaukaa saappaista. Motonetistä ostetut polyverit koristavat nykyään minunkin jalkojani talvisin. Heti helpotti. Väsytti, mutta ei tarvinu jaksaa yksin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näitä tilanteita on ollut aiemminkin. Rankan pitkäksi venyneen lumikenkäilyn jälkeen laitoin viestiä puolisolle, että väsyttää ja itkettää. Hyvä ystävä ilmoitti olevansa raskaana ja olin äärettömän onnellinen hänen puolestaan, mutta samaan aikaan äärettömän surullinen ettei vauvan yrittäminen silloin vielä ollut meidän kohdalla mahdollista. Ja taas lähti viesti puolisolle. Joka kerta hän tulee vastaan, viimeistään kotona eteisessä. Auttaa riisumaan päällivaatteet ja laukut ja kuuntelee kun itken. Tää on se tyyppi josta haaveilin jo teininä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mulla on kaikista vaikeuksista huolimatta ollut käsittämätön kyky tipahtaa jaloilleni. Tai sitten elämä vaan kompensoi paskaa säkää hyvällä menestyksellä työmarkkinoilla. Niin tai noin, löydän itseni jälleen kerran siitä onnellisesta porukasta joka saa töitä. Pääsin työhaastatteluun ja sovittiin, että ilmoittavat valinnoistaan parin viikon päästä. Kävelin ulos haastatteluhuoneesta ja ehdin mennä pari metriä ulko-oven suuntaan kun minut huudettiin takaisin huoneeseen. Kesätyö oli minun. Nyt on vähän epätodellinen olo. Pari päivää sitten tilanne oli se, että en meinannut päästä edes haastatteluun ja nyt mulla oli jo työpaikka kourassa. Myös eka keikkavuoro oli tarjolla tälle päivälle, mutta sairastelun vuoksi jouduin siitä kieltäytymään. Tuleva kesä- ja heinäkuu kuluu vanhainkodin dementiayksikössä. Haastava, mutta paljon antava ajanjakso siis edessä. En muuten edes muistanut kysyä palkkaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMXK7RwLOZA-u6yRnqWYqal6VM66Lnrn8s7_NtBgyXvI9QLB-EabvF-i0QTrCt4PQl-byQ9DdSuTrqF6D9WLwVPrfUyEcIS7d_OXbTd0pQu8WPuXVYM3lmlTqb9sBlycfsm5yOtrRtrEc/s1600/IMG_1749.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMXK7RwLOZA-u6yRnqWYqal6VM66Lnrn8s7_NtBgyXvI9QLB-EabvF-i0QTrCt4PQl-byQ9DdSuTrqF6D9WLwVPrfUyEcIS7d_OXbTd0pQu8WPuXVYM3lmlTqb9sBlycfsm5yOtrRtrEc/s1600/IMG_1749.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tämän mä taiteilin ihan omaksi ilokseni pari viikkoa sitten :]</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-35845557164753341922015-03-06T03:14:00.002-08:002015-03-06T03:14:48.416-08:00Valmis viikonlopun viettoon<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Niin vaan sitä selvittiin ensimmäisestä periodista vaikka välillä olo oli kuin mehulingossa pyörisi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMttNmjTn0HkODmxRZt18Digv0qkxvp495_khVj81GSlhUhY-hZlt79lnYw6CWqZHYBRGpg5K_3_GEdg2A3T_kE3iU9WQcPnEJZIvDae48QIvWhNH6vy4y7oDMC7tN_uEpBi1M-JobBeo/s1600/IMG_1720.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMttNmjTn0HkODmxRZt18Digv0qkxvp495_khVj81GSlhUhY-hZlt79lnYw6CWqZHYBRGpg5K_3_GEdg2A3T_kE3iU9WQcPnEJZIvDae48QIvWhNH6vy4y7oDMC7tN_uEpBi1M-JobBeo/s1600/IMG_1720.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ja miksipäs en olisi selvinnyt, kun näin ihana tenttiin luku tsempparikin löyty jalkoja lämmittämään. Rankkaa tää kuitenkin on ja paljon vaikeampaa kuin ajattelin. Iltapäivisin kotona ei ole oikeastaan mitään mahkuja lukea tai tehdä koulutöitä koska poju on lahkeessa tai repimässä kirjoista sivuja irti. Olen siis joutunut rajoittamaan opiskelun koulupäivän klo 8-16 sisälle tai sitten 20-23 välille. Tentteihin on muuten aika rapeaa lukea tuona myöhäisempänä ajankohtana kun alkaa itelläki olla patterit vähän vähissä. Tietty jos lukkarissa on ollut väljää, niin olen kuitenkin hankkiutunut koululle hyvissä ajoin ja tehnyt hommia tai lukenut kirjastossa tai sen välittömässä läheisyydessä. Kampus on käynyt tutuksi ja ihan viihdynkin siellä :] Seuraavalla periodilla, eli ensi viikolla alkaa lääkehoita ja lääkelaskut, anatomia & fysiologia sekä orientoivat harjoittelut ym muuta mukavaa. Tosi vaativa setti ja luulen, että toukokuussa olen enemmän kuin valmis lomalle..</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_5AGXdwLsYPhO4PN4X5d0OiqYmCpXUU8FKO7By723zTVndZs3_CIzg4BcuR2FnE-ObbqqjXjsNpciiixBySwMjQIfEHBw8VnF7xyZSRcwk1dHtOO0i_JEkP56HomMa6N_zxpkliHbDE/s1600/IMG_1703.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_5AGXdwLsYPhO4PN4X5d0OiqYmCpXUU8FKO7By723zTVndZs3_CIzg4BcuR2FnE-ObbqqjXjsNpciiixBySwMjQIfEHBw8VnF7xyZSRcwk1dHtOO0i_JEkP56HomMa6N_zxpkliHbDE/s1600/IMG_1703.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kerroinkin tuossa aiemmin, että villiinnyttiin tekemään pientä pintaremonttia kotona. Olohuoneen nurkasta löytyy melko massiivinen punatiilinen takka. Takka itsessään on näyttävä, mutta punainen tiili on aika synkkä ja teki tilasta vähän ahtaan oloisen. Oltiin jo pitkään pyöritelty mielessä sitä, että maalataan joskus. Joo maalataan. Kului kuukausi ja taas päätettiin, että joo maalataan tää joskus. Nyt sitten kylppärirempan jälkituoksinoissa on tullut sellainen olo, että tätä asuntoa pitää laittaa enemmän meidän näköiseksi ja aloitettiin jatkumona kylppärille takasta. Jatkumolla tarkoitan myös sitä, että takka on heti kylpyhuoneen oven vieressä. Aikamoinenhan siitä tuli! Mutta ihan hieno ja tunnelmallinen :]</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Takka kun saatiin valmiiksi niin siirryttiin seuraavaan kohteeseen eli keittiöön mikä sijaitsee takan takana. Eli kronogolinen järjestys säilyy. Keittiömme on U:n muotoinen. Kuvittele, että U:n pohjalla on kapea pääty jonka keskellä on liesi ja molemmilla puolilla yhtä paljon laskutilaa. Vasemman puoleisella pitkällä sivulla on keskellä tiskiallas ja kauimmaisessa päädyssä tiskikone. Lyhyttä ja vasenta pitkää sivua kiertää myös seinäkaapit. Oikean puoleisella pitkällä sivulla on taso jonka alla kaappeja ja päällä vitriini. Nyt päästiin ongelman ytimeen. Alkuun vitriini tuntui tosi kivalta. Oli ihana saada joululahja astiat näkyville, mutta melko pian tajusin, että inhoan koko viritystä. Ongelmaksi muodostui se, että vitriini peitti näkyvyyden ruokapöydän suuntaan ja oikeastaan koko muuhun asuntoon. Ja jos oli vieraita jotka jäivät olohuoneen tai ruokailutilan puolelle ja itse olin keittiössä, oli vitriinin läpi kommunikoiminen hankalaa. Joten me otettiin se viime viikonloppuna pois. Huh mikä avaruus. Aluksi hirvitti, tila näytti liian paljaalta. Nyt mä kuitenkin rakastan sitä. Keittiöstä näkee hyvin eri puolille ja mikä tärkeintä ulko-oven suuntaan. Eli jos joku on tulossa ovelle, niin vieraan bongaa herkemmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt puoliso on sitten väsännyt keittiöönkin pientä maalausprojektia. Välitilan valjun harmaat seinälaatat saavat uuden värin. Pari päivää meni laattoja pestessä ja kuivatellessa. Nyt pintaan on saatu telalla alusmaali ja ensi viikolla sitten lätkäistään uusi väri pintaan. Piste I:n päälle saadaan kun tason viereen vielä joskus ostetaan Artekin K65 työtuoleja. Käytettynä tietenkin ja kohtuu hinnalla. En kyllä voisi ikinä kuvitella olevani niin hullu, että maksaisin tuolista sellaisia summia mitä niistä nyt uutena pyydetäänkään. Niin, että jos sulla pyörii sellaisia tuojela tyhjänpanttina niin iske viestillä!</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGa7KTj8O-ZDT18_L0BTqhlNbY5H86gQp5xPDlyoT2trnX6h5jlXyRguKioHOzh4L5ZFxmJPuosrvndPE8xjF3YTG-MpXKsGuDS5_jVHbybGHImmKVzz0nyh21JjuljDnuw7FVoAYNdDQ/s1600/IMG_1735.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGa7KTj8O-ZDT18_L0BTqhlNbY5H86gQp5xPDlyoT2trnX6h5jlXyRguKioHOzh4L5ZFxmJPuosrvndPE8xjF3YTG-MpXKsGuDS5_jVHbybGHImmKVzz0nyh21JjuljDnuw7FVoAYNdDQ/s1600/IMG_1735.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Pojun astioita on kiva tyhjätä astianpesukoneesta kaappiin. Siirsin jo kesällä, kun poju oppi tonkimaan keittiön kaappeja, hänen kipot ja lautaset ym isompaan vetolaatikkoon. Siellä ne ovat pojun käden ulottuvilla ja joskus kaikki leviteltynä ympäri lattiaa. Mut ei se mitään. Ne on niin kivan värisiä ettei mua niitä haittaa lattioilta kerätä. Värikkäät on Ikean tuomisia. Aika käytännöllisiä, mutta ainakin matalien lautasten ongelmaksi on muodostunut se, että konetiskiaineesta jää herkästi jäämiä lautasen pintaan. Olen yrittänyt hinkuttaa Fairylla ja sienellä irti, mutta osasta lähtee huonosti (kuten kuvan sinisestä lautasesta huomaa). Keraamiset esim Pentikin, Arabian ja Marimekon lasten kipot ja kupot on ihania, mutta en ole sellaisiin viitsinyt rahaa laittaa koska aina silloin tällöin ne kupit ja muut lentää kaaressa lattialle. Ettei siis menisi rahaa hukkaan, mutta ettei myöskään aiheutettais turhia vaaratilanteita lapsi/koira yhdistelmällä. Hertta kun päivystää pojun syöttötuolin edessä aina ruoka-aikaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Pescovegetaristina jatkaminen tuntuu aika vankalta päätökseltä. Kipuilen aika vahvasti omatuntoni kanssa tai oikeastaan tunnen pahaa oloa siitä miten vähän olen aiemmin antanut arvoa eläimille vaikka olen aina pitänyt itseäni eläinrakkaana ihmisenä. Miten tärkeitä ja ainutlaatuisia ne ovat ja menee ihan mun ymmärryksen yli se miten julmia me ihmiset ollaan. Koulussakin on jonkun verran ollut puhetta niistä ajoista kun Suomessa vielä tehtiin eläinkokeita, kurjaa kuunneltavaa sekin vaikka jo onneksi taakse jäänyttä aikaa. Tänään aamulla katsoin sydäntä lämmittävää ohjelmaa Yleltä jossa kerrottiin Ugandan villieläimistä. Itketti. Se kaikki vihreys ja se kaikki ilo ja kauneus mikä niissä eläimissä elää. Miksi me ei osata antaa enemmän arvoa sille kaikelle. Veganismiin mulla on vielä aika pitkä matka ja en tiedä saavutanko sellaista hyvettä itsessäni ikinä, mutta omaa maailmaani tämä kaikki on kyllä ravistellut ja tekee kipeämpää kuin osasin odottaa. Tein myös sellaisen päätöksen etten aio vierailla eläintarhoissa, varsinkaan Korkeasaaressa. Yksi eläinpuisto on vielä sallittujen listalla siitä syystä ettei siellä ole eksoottisia tuontieläimiä vaan Suomessa luonnostaan eläviä lajeja. Joudun kuitenkin punnitsemaan sitäkin asiaa uudestaan jos sinne Kiinasta panda parka singahtaa. Kotieläinpihoilla me kyllä varmasti liikutaan tulevana kesänä. Haluan, että poju pääsee tutustumaan eläimiin muutakin kuin lasin läpi ja opettelemaan omaa käyttäytymistään eläinten seurassa. </div>
<br />
Nyt kuitenkin poju nukkuu, kotona tavarat on järkätty paikoilleen, tiskit koneessa ja yksi koneellinen pyykkiä rullannut jo kuivaksi asti. Tästä on hyvä jatkaa viikonlopun viettoon :]<br />
<br /></div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-79423648869454317662015-02-27T10:35:00.000-08:002015-02-27T10:35:32.743-08:00Sukelletaan<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Mun päänsisäinen maailma sisältää paljon pelkoja ja pelottavia asioita. Ne harvoin näkyy ulos muille, enemmänkin ilmenee väsymyksenä ja levottomuutena. En juurikaan puhu niistä ääneen ihan siitäkin syystä etten halua ihmisten pitävän minua pöpinä. Pimeää ja mörköjä pelkäävä aikuinen ei kuulosta kovin tasapainoiselta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pelot iskee yleensä aina kun mielentila järkkyy. Muistan selkeästi jotain pahaa menneisyydestä tai alitajuntani käsittelee jotain tiedostamatonta. Itse huomaan hälytysmerkit siitä, että olen säikympi kuin tavallisesti. Pimeällä varjot saavat huolestuttavia muotoja, joudun vilkuilemaan olkani yli tai ikkunan läpi pimeään ei uskalla tuijottaa. Pelon kausina yövalo on myös ehdoton.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vältän tietoisesti ruokkimasta mieltäni pelottavilla asioilla. Televisiota ei kannata katsoa enää iltaysin jälkeen. Vaikka katsottava ohjelma ei olisi pelottava, saattaa mainostauolla tulla jotain mikä laukaisee tuntemukset, traileri tai muu pelottava mainos. Kerran säikähdin mainosta niin, että poju sylissä pakenin keittiöön "turvaan" odottamaan, että mainos loppuisi. Sitten kipaisin sammuttamaan television ja kurkkasin vielä käytävän päähän ettei kukaan olisi siellä tarkkailemassa minua. Nää on todella ikäviä ja voimakkaita tunteita ja alentaa itsetuntoa entisestään. Tiedän mistä nämä kaikki pelot juontavat juurensa, väkivaltaisesta lapsuudesta ja väkivaltaisesta (jo päättyneestä) parisuhteesta mutta niistä tunnetiloista ja peloista on äärimmäisen vaikea päästä eroon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt kun terapia on loppu ja mitään turvallista paikkaa ajatusten läpikäymiselle ei ole, olen todella varovainen sen suhteen mitä tietoisesti mietin ja ajattelen. Jos mieleen tulee negatiivisia asioita, pyrin työntämään ne heti pois. Välillä joku tilanne tai kuva pompahtaa silmiin ja taistelen siitä irti. Nyt kun stressaa, ne kuvat vilisevät silmissä niin etten saa niistä otetta ja vaikka mieleni on rauhallinen, huomaan että turvallisuudentunteeni on heikentynyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lapsena pelkäsin peiliin katsomista. Nykyäänkin vältän tuijottamasta omaa peilikuvaani liian pitkään. Pelkään kuvajaiseni muuttuvan joksikin muuksi. Tai että pelistä heijastuu itseni lisäksi jonkun muunkin kasvot. Ikkunaan katsoessani pelkään, että joku tuijottaa minua sieltä. Sama juttu toistuu kun kurkin olkani yli. Joku tuijottaa ja tarkkailee. Joku pelottava tumma hahmo. Oman mausteensa soppaan lisäsi aikoinaan voimakkaasti uskonnollinen ympäristö ja puheet paholaisesta. Isäpuoli kertoi nähneensä lapsena sellaisen. Kertoi seisseensä kotitalonsa lähellä olevan pellon reunalla kun joku oli juossut peltoa pitkin häntä kohti. Se joku oli miehen muotoinen pitkä, harmaan karvan peitossa ollut olio jolla oli pitkä häntä ja isäpuoli sanoi tienneensä sen olevan paholainen. Se paha kuulemma ilmaantuu juuri sen näköisenä kun itse sen kuvittelee. Minun paholaiseni on kolmen menneisyyteni henkilön ruumiillistuma jonka väritys on yhtä ruma kuin välinpitämättömien ihmisten sielut.<br />
<br />
Tää kaikki kuulostaa taas kovin kovin kauhealta ja synkältä ja toisinaan sitä se kyllä onkin. Mun on yleensä helppo erottaa nää kaksi maailmaani toisistaan ja ulospäin olen toimiva ehjä ihminen, mutta sisustaa joskus murjoo tällaiset jutut. Vaikea, kovin vaikea ymmärtää miksi yhden ihmisen niskaan on kaadettu tusinan tarinat ja nyrkeillä hakattu yhteen niin ettei saumat ikinä kunnolla yhdisty. Vaikea erottaa tarinoita todeksi, toisaalta vaikea hyväksyä tosiasiat tapahtuneeksi ja niin edespäin. Tämä on kuitenkin kasvutarina jostain sellaisesta minkä merkitystä vasta opettelen.<br />
<br />
Peace & out! Nyt hetki esseetä ja nakit silmillä unille. Viikonloppu perheen kanssa, rakkautta <3<br />
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1121590834456020246.post-55556919928488866542015-02-25T10:27:00.000-08:002015-02-25T10:27:11.456-08:00Lomahommia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: justify;">
Loma ah!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten muistin, että tutkimuksen lukutaidon kurssille piti väkertää essee. Se siitä mielenrauhasta. Siirryin työhuoneeseen pöydän ääreen, avasin vanhan macbookini, avasin uuden koulusta maksutta käyttöön saadun wordin ja asettelin otsikot ja henkilökohtaiset tiedot valmiiksi odottamaan luovuutta. Ja nyt käytän tämän hetken luovuuteni rippeet tähän blogitekstiin. Essee odottakoot vielä hetken.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hoitotieteen tentti meni muuten juuri niin koomisesti ja penkin alle kuin osasin odottaakin. Kolme viiden pisteen kysymystä. Tentti suoritettiin kolmen hengen ryhmissä ja aikaa yksi tunti. Ensimmäinen ryhmä poistui jo vartin päästä. Meillä meni sentään päälle puoli tuntia. Ihan turhaan kyllä. Tentti oli yksi suuri kompa ettei tosikaan. Kahvitauon jälkeen palattiin luokkaan ja ope (filosofian tohtori) iski vastauspaperit takaisin ja kirjoitti heittelemiämme vastauksia taululle. Yhteen kysymykseen vastattiin oikein, viisi pistettä. Toiseen kysymykseen oltiin vastattu aiheen vierestä. Emme olleet ainoa ryhmä kiertotiellä joten opettaja ratkaisi asian vaihtamalla kysymystä. Kolme pistettä. Kolmas ja viimeinen kysymys meni niin metsään ettei tosikaan. Ymmärrettiin kyllä kysymys ja tiedettiin oikea vastauskin, mutta silti vastasimme väärin. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ihan sellanen fiilis jäi. Dorka olo kun tajuttiin moka. Säälistä saatiin kuitenkin kaksi pistettä kun vahingossa olimme kirjoittaneet vastauspaperiin osan oikeasta kysymyksestä. Vastauksen lopussa kyllä kumosimme sen oikean vastauksen merkityksen, mutta ope oli armollinen. Kymmenen pistettä rikkaampana arvosanaksi tuli 2. Ohuesti vituttaa ja ope sai hyvät naurut. Onneksi tää kurssi tuli tässä vaiheessa. Tiedänpähän etten hakeudu yliopistoon opiskelemaan hoitotiedettä, ikinä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loman ensimmäinen puolikas on mennyt nähdessä vanhaa hyvää ystävää ja tämän perhettä sekä fiilistellessä kotia. Tää mesta on kokenu melkoisen upgradetuksen kylppäriremontin myötä ja nyt villiinnyttiin tekemään vähän muutakin pintaremonttia. Tyytyväisiä ollaan ja välillä, pitkäänkin, istuskelen pitkällä tv-tasolla ja katselen kotia. Rakastan tätä mestaa vaikka jo kauhulla kuuntelenkin pihalla äänteleviä lintuja ja mietin mihin kaikki tuosta lumesta sulava vesi valuu. Talon alleko..? Ja mikä/mitkä linnut tällä kertaa kuolevat pihalle? Kaikki eivät meidän kodista pidä. Onhan tää vino ja opiskelijan kädenjälki näkyy mihin ikinä katseen iskee. Joku joskus kävi haukkumassakin, paska talo. Koville otti, mutta nyt hyväksyn sen. Paska talo ehkä sulle, mutta mulle koti ja aarre. Loppuelämän kodiksi tästä ei meille varmaan ole, mutta nautitaan näistä seinistä sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Olisihan se pakasta vedetty talo aika huisia joskus omistaa, mutta tässä talossa on pojun eka oma huone ja se tuntuu rakkaalta ajatukselta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnif8B9Sms8ir4FE3ZKRCK00TpJr1CBwbZo637TaFrFOUVPKXO7XdrJshd0fcWvy_zTQY-oYQUMPGODXzdTis_zulCRQIkkOqxMgvi9WfUo4VTTrRaBl20RcFa5ZutzFU4T26rLt9avZs/s1600/FullSizeRender-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnif8B9Sms8ir4FE3ZKRCK00TpJr1CBwbZo637TaFrFOUVPKXO7XdrJshd0fcWvy_zTQY-oYQUMPGODXzdTis_zulCRQIkkOqxMgvi9WfUo4VTTrRaBl20RcFa5ZutzFU4T26rLt9avZs/s1600/FullSizeRender-2.jpg" height="320" width="243" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Poju on muuten kasvanut ihan huimasti. Hän tavailee jo hienosti sanoja ja omalla kielellään kertoo pitkiäkin tarinoita. Alkuviikon jännäri sai alkunsa siitä kun musta kissa seisoi olohuoneen ikkunan takana ja seurasi meitä. Poju huomasi tämän ja kiljahti. Kissoja on aiemmin ollut vain kirjoissa ja pimeästä tuijottavat keltaiset silmät karmaisivat minunkin selkäpiitä. Hurja juttu ja siitä on juteltu jo monta päivää. Toivottavasti kissa keksisi kulkea toistekin ikkunan edestä, vähän valoisammalla kuitenkin kiitos. Ei tartte sit minunkaan säikkyä täällä :]</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG74xy2nEE8BEto3b0BSUnoJ9ODKYggeBrS9ohm9KEPHmDlUbdQL-E7EJzTFiV0uSeOhlBTyzKUU0nzDwXh7fvhp_EJVEkBhBt1WxtXHisstB48FVUK7WSOF46Z8x6OplTE-E6o1j7BzU/s1600/FullSizeRender.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG74xy2nEE8BEto3b0BSUnoJ9ODKYggeBrS9ohm9KEPHmDlUbdQL-E7EJzTFiV0uSeOhlBTyzKUU0nzDwXh7fvhp_EJVEkBhBt1WxtXHisstB48FVUK7WSOF46Z8x6OplTE-E6o1j7BzU/s1600/FullSizeRender.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen asia mistä huomaa pojun kasvaneen on se, että hän menee nukkumaan puolison kanssa. Näihin kuukausiin asti, jos suinkin olen ollut kotona, poju ei ole huolinut muita kuin minut nukuttajaksi. Aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet hirveään huutoon ja kirkumiseen. Sitten lopetettiin yrittämästä ja minä hoidin nukutukset. Viime viikolla sitten väsyneenä sanoin pojulle, että mene isin kanssa nukkumaan. Hän katsoi minua hetken ja kipitti puolison syliin. Niin he sitten kävelivät käytävän päähän pojun huoneeseen samalla kun poju katsoi koko matkan minua. Pelkäsin hänen aloittavan huudon jo käytävällä, mutta mitään itkua ei tullutkaan. Vähän ajan kuluttua puoliso tulikin huoneesta ja uusi ajanjakso meidän elämässä oli käynnistynyt. Wau! Ja voi hö :]</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nivelistä ei muuten löytynyt mitään selkää taudinaiheuttajaa. Nivelnesteessä kuitenkin paljon soluja. Lääkäri ei sen tarkemmin asiaa selvittänyt enkä enempää häneltä kysellyt. Nyt lähete on vetämässä reumalääkärin vastaanotolle ja odotan kutsua. Oireet ovat lähes kokonaan kaikonneet. Aamuisin ranteet hellänä ja sormissa turvotusta. Muuta ei juurikaan. Jos tämä reumaa on, niin sitten olkoon. Kyllä mä tästäkin varmasti selviän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
Pererrohttp://www.blogger.com/profile/07702025804539052180noreply@blogger.com4