tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hemmetin ihanan rasittava koulu

Siitä lähtien kun ammattikouluun ja tälle hoitoalan linjalle lähdin, niin opintojen suorittaminen ajallaan ja kiitettävästi oli iso prioriteetti. Lähihoitajan paperit olikin kiitettävät harjoitteluja myöten. Ammattikorkeassa työn määrän ja lapsiperheen arjen sovittamisen jälkeen totesin, että odotuksia pitää madaltaa ja olen ollut tyytyväinen kolmosen tasoon kunhan suoritukset vain tulee ajallaan. No, viime syksynä sitten piti joustaa siitäkin kun tuli se hemmetin raskauspahoinvointi. Siinä vaiheessa kun tunnilla en kyennyt muuta kuin makaamaan pulpetin päällä, minun oli pakko ottaa aikalisä ja antaa huonolle ololle "luovutusvoitto". Se kirpas jo silloin. Oli käsittämättömän huono olo ja takaraivossa jyskytti tieto siitä, että kaikki tämä tekemättä jättäminen nousee vielä seinäksi mua vastaan.

Tammikuussa aloitin vielä huonovointisena, mutta parempikuntoisena opinnot täysipainoisesti ja silloin se morkkis iski kunnolla. Loppusyksyn kaikki kurssit rästissä eikä vuoden alussa aivokapasiteetti riittänyt selvittämään miten tilannetta voisi paikkailla. Meni parikin kuukautta itseasiassa ja vasta maaliskuub puolella sain otteen itsestäni ja selvitin mitä puuttuu ja milloin mahdollista suorittaa. Nyt kaikki rästit on sovittu ja kalenteri täynnä sinistä ja punaista. Joka päivälle jotain hommaa ja aikataulua. Raskausdementia pahentaa tilannetta ja huomaan olevani oikeassa paikas väärään aikaan, väärässä paikassa väärään aikaan jne. Pojua olen lingonnut hoitoon vaikka ei ole tarvinut jne. Onneksi päiväkodilla ovat kovin ymmärtäväisiä. Vähän nolottaa silti. 

Oma ryhmäni lähtee toukokuun toisella viikolla suorittamaan mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelua. Minulle harkka jää kirsikaksi kakun päälle kun palaan äitiyslomalta. Olen myös aika kade kun oma ryhmäni pääsee heti kesän jälkeen tekemään uutta harkkaa jossa saa valita äitiys- ja lastenhoitotyön tai perioperatiivisen hoitotyön. Itsehän olisin kiljuen menossa leikkuriin. Olen tänään myös jupissut siitä ettei jatkossa enää saa tehdä opinnäytetyötä yksin vaan se toteutetaan 2-3 hengen ryhmissä ja aihettakaan ei enää saa itse valita vaan valitaan ennalmäärätyistä aiheista. Ja minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että pääsen vääntämään opparia mahdollisesti ei niin kiinnostavasta aiheesta täysin vieraiden ihmisten kanssa. Jee.. Niin joo, lähiopetusta myös karsitaan koko ajan joten saa nähdä minkä verran luentoja on enää vuonna 2018 jäljellä, vai tehdäänkö jo suurin osa verkkototeutuksena vaikka päiväopiskelijaksi hainkin. Ja sitten vielä olen myös kateellinen siitä, että syksyllä koululla tehtävät orientoivat harjoittelut suoritetaan upouusissa simulaatiotiloissa yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. 

Mutta mullepa tulee vauva, lälläslää ja se tuoksuu miljoona kertaa paremmalle kuin desinfiointiaine. Ihan varmasti. Kunhan vaan pääsen sinne asti, eli haistamaan. Kun tää kevät tuntuu jo nyt ikuisuudelta.


Tän mä väkersin lauantaina. Poju serkkuineen innostuivat leikkelemään lehdistä kuvia ja liimaamaan paperille ja mä halusin kanssa. Nimesin lopputuloksen tämän vuoden "hyvän mielen jutuiksi" :)