torstai 16. maaliskuuta 2017

Detoxing life

Tapahtui taas niin, että avasin Facebookin ja päreet paloivat totaalisesti. Vaikka en itse jakaisi jotain roskaa niin joku muu taatusti jakaa. Sama pätee iltapäivälehtiin. Artikkeli itsessään ei välttämättä ole kovin provosoiva tai negatiivinen (vaikka aika usein kyllä on..) mutta kommenttiosiossa viimeistään vedetään riman ali että paukkuu. Kaiken täyttävä negatiivisuus ja pahansuopaisuus, se että kerrotaan ja jaetaan mieluummin roskaa minkä todenperäisyydestä ei edes välttämättä olla varmoja.

Mä lipsuin pari kuukautta sitten siihen, että lasten mentyä nukkumaan menin sänkyyn peiton alle ja selasin yllämainittuja + Instagramia. Eli tankkasin huolella kaikkea roskaa aivoihini juuri ennen nukkumaan menemistä. Ja jos satuin heräämään muita aiemmin, jäin peiton alle ja selasin uudestaan samat roskat vaikka tiesin ettei siinä välissä ole juuri mitään mullistavaa tapahtunut. Ainakaan mitään sellaista mitä minun tarvitsisi miettiä heti aamusta. Olen varma, että tuo toiminta on ollut omiaan tekemään vuorokausistani levottomampia. Puhelin on muutenkin kasvanut käteen kiinni. Jokainen kilahdus pitää tarkistaa heti ja vaikka ei kilahda niin puhelinta (Facebook, Instagram, Gmail, iltapäivälehdet) pitää selata silti miljoonatta kertaa saman vuorokauden aikana.

Joka kerta kun olen puhelimella selaamassa näitä toisarvoisia juttuja huomaan, että esikoiseni joutuu kysymään tai kertomaan samaa asiaa vähintään kolme kertaa ennenkuin herään somekoomasta. Karseaa oikeasti. Hävettää elää jotain nettielämää, kun elämäni onnellisin aika on just nyt ja kertoo mulle jotain höpöä jostain avaruuskiitureista. Ei silloin pitäisi olla mitään tärkeämpää, varsinkaan sellaista mikä saa mut tuntemaan itseni yksinäiseksi ja levottomaksi.

Tässä on monta juttua meneillään. Olen ollut suossa monella rintamalla, mutta koska ollaan viimeisen 5kk aikana oltu jatkuvasti reissussa on kierteitä ollut vaikea katkaista. Nyt pitkästä aikaa lähti kahden viikon putki käyntiin, se näkyy ja tuntuu heti. Olen pohtinut paljon sellaisia asioita mitkä tekee mut onnettomaksi. Yllämainitun somen seuraamisen lisäksi huono ruokavalio, liikunnan- ja yleisen hyvinvointiin (ja kauneuteen) tähtäävän toiminnan puute. Asetin itselleni rajoja ja vapautta koska toivon etten taas uuvuttaisi itseäni rajoitusten ja kuurien alle.

Ihan ensimmäiseksi detoxasin somen. Meinasin poistua yllämainituista palveluista aluksi kokonaan, mutta koska oikeanlaisella käytöllä niistä saisi hyvääkin irti päätin jäädä. Mutta tiettyjä sääntöjä noudattaen. Ensinnäkin puhelin ei tule makuuhuoneeseen, varsinkaan illaksi tai yöksi. Poistin Facebook-sovelluksen puhelimestani ja lakkasin yksinkertaisesti vahtimasta puhelintani. Ruokavalioon lisäsin runsaasti hedelmiä ja kasviksia ja yritän olla nyt mahdollisimman paljon ilman sokeripitoisia ruokia ja tuotteita. En ole asettanut mitään selkeitä rajoituksia enkä odota mitään mullistavaa painonpudotusta, kunhan vain tuntisin oloni paremmaksi. Tänään myös pitkästä aikaa kokeilin kotijumppaa. Ihan hyvin onnistui, mutta ehkä jatkossa panostan liikkumiseen kodin ulkopuolella.

Ja ehkä taustani ja ongelmani huomioiden, mikä tärkeintä. Syön silloin kun on nälkä. Yritän vain panostaa laatuun enemmän. Herkkupäivä olkoon edelleen lauantai. Aion myös antaa vapautta itselleni hiusten hoidon suhteen. NoPoo ei ole tuonut ainakaan vielä kaivattua vaikutusta, hiukset ovat kamalan kuivat. Ajattelin ottaa hoitoaineen takaisin käyttöön. Ehkä kaduttaa, ehkä ei. Nyt kun alla flunssaisen Nöppiäisen kanssa valvottuja öitä niin mikä tahansa mikä helpottaa tai tekee olosta parempaa kelpaa. 


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Nutleggins


Mainitsinkin tuossa aiemmin, että tilasin Englannista hevostarvikeliikkeestä My Little Pony- penaalin. Noh, on tullut tilailtua vähän muutakin..


Tänään yli kuukauden odottelun jälkeen postin tiskiltä sai hakea kirjattuna kirjeena Mr Changin postittamat Lotus Leggins merkkiset legginsit. Tai kolmet..heh. Olisihan se pitänyt arvata, että ne Kiinasta tulee.


Jälleen kerran myönnän olleeni mainonnan uhri. Jostain syystä Facebook alkoi mainostaa Lotus Legginsejä aikajanallani ja tietenkin tartuin onkeen ja jäin het koukkuun. Aivan pökerryttävän värikkäitä ja kivoja kuoseja ja varmasti jokaiselle jotakin, nam! 


Valinnan vaikeus oli kyllä suuri. Vaihtoehtoja aika paljon, mutta koska en tuntenut ketään joka olisi näitä tilannut niin kokojen pähkäileminen tuntui tuskalliselta. Päädyin kuitenkin kolmeen varmaan valintaan. Tilasin kaikki kolme L kokoisina.

Ensimmäisessä kuvassa tavalliset legginsit. Melkoinen kuosi, myönnän. Mutta teki mieli hankkia kunnon överit. Poju ihastui myös näihin, mikä voisi olla parempaa kuin legginsit joissa on sekä yksisarvinen, että robodino!! Valitettavasti nämä ovat myös huonoiten istuvat. Vyötärönauha on kapea ja legginsit valuvat ikävästi polvia kohti sekä vyötäröltä että haaroista. Kutsun tätä sukkahousu-efektiksi. Koko ei myöskään mielestäni pitänyt paikkaansa. Sanoisin näiden olevan enemmän M kuin L. 

Toisessa kuvassa Lotus Legginsin LotusX mallistosta valitut pöksyt. Ihan sairaan mukavat! Tosin tällä kertaa L koko tuntuu aavistuksen reilulta. Jos joskus tilaisin uudestaan niin ehdottomasti M kokoisena saisi tilata. Ovat todella venyvät nimittäin. Vyötärönauha on mukavan leveä ja legginsit nousevat kunnolla mahalle eivätkö juurikaan valu, ainakaan haaruksista. Iso peukku näille!

Jos toimitusaika olisi kohtuullinen (vaikka edes pari viikkoa) olisin voinut harkita kokojen vaihtamista, mutta toimitusaika oli 15-35 arkipäivää joten hermothan siinä odottelussa menisi. Ja tietty palautus menisi omasta pussista eli legginseille tulisi lisähintaa turhan paljon. Aika näyttää miten hyvin nämä kestävät kulutusta, mutta näin ensituntumalta Lotus Legginsit ovat aika hyvä vaihtoehto värikkäämmistä vaatteista pitäville!


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Almonds

Koska aina pitää olla jotain  säätöä ja projektia, niin tämän vuoden teemana on NoPoo. Kyseessä siis shampooton elämä. 

Minulla on pitkät luonnonkiharat hiukset. En ole enää vuosiin käsitellyt niitä ja vältän suoristusraudan käyttöä kuin ruttoa (kerran vuodessa ehkä hairahdun). Föönaaminenkin on erittäin harvinaista. Olen ostanut tusinoittain erilaisia hoitotuotteita ja harjoja, mutta hiukseni ovat edelleen älyttömän kuivat. Luonnonkihara pahentaa asiaa entisestään. En edes uskalla laskea miten paljon rahaa olen laittanut viemäristä alas.


Viime joulu oli taas vähän hankala monella eri tasolla ja selkeästi näiden joulujen jälkeen (kahden vuoden välein) aloitan projekteja. Tällä kertaa jätin shampoon ja hoitoaineen kokonaan pois. Aloitin tai siis lopetin joskus joulun ja uudenvuoden välipäivinä ja siirryin pelkkiin vesipesuihin.


Hiuspohja rasvaantui ja rasvaantuu edelleen todella herkästi ja aluksi käytinkin raakaa kananmunan keltuaista yhden tai kahden viikon välein shampoon korvikkeena. Joidenkin kokemusten mukaan hiuksiin jää ikävästi kananmunan haju, mutta itse en tällaista vaikutusta huomannut. Toinen aavistuksen ikävämpi asia on hyytyneet valkuaisklöntit hiuksissa. Vaikka kuinka hiuksia huuhtelee niin pieniä klönttejä silti löytyy. Muutoin keltuainen toimi todella hyvin. Hiuksista tuli puhtaat ja minun kohdalla taas liian puhtaat. Meni viikko tai pari ennenkuin hiuspohja taas rasvoittui niin ettei olisi kutittanut tai hilseillyt. 


Nyt kun on mennyt reilu pari kuukautta, niin pahin liimaletti-vaihe on mennyt ohi mutta ei nämä edelleenkään ole tasapainossa. Hiuspohja on täynnä "pölyä" ja joka harjauksen jälkeen hiusharja näyttää siltä kuin sitä ei olisi pesty vuoteen. Latvat ovat myös edelleen aika kuivat. Mutta jostain luin, että 4kk olisi sellainen maaginen rajapyykki joten aion jatkaa projektiani. Kananmunan käytön jätin kuukausi sitten myös pois ja eiliseen asti pesin pelkällä vedellä. Eilen kokeilun ja vaihtelun vuoksi liotin kuumassa vedessä tuoretta inkivääriä ja hunajaa ja käytin "pesuaineena". En taida kokeilla uudestaan koska en huomannut mitään vaikutusta. Plaa. 

Shampoopesuista kaipaan täydellistä puhtauden tunnetta, sitä että shampoo vaahtoaa ja tuoksuu ihanalta. Mutta en kaipaa pitkiä suihkuja joissa shampoon jälkeen hiukset oli aina käsiteltävä hoitoaineella että ne saisi harjattua. Ehkä tämä taas tästä! :)


tiistai 28. helmikuuta 2017

Nonuts



Edelliseen avokadojuttuun viitaten tässä vielä kuva vuorokauden jääkaapissa majailleesta halkaistusta yksilöstä jonka päällä ollut suojana oma kuori. Aika hyvin toimii!


Mun äiti raastoi jouluna tuollaisen harmaan pedin Hertalle. Kai hän ajatteli, että jokaiselle jotakin. Peti on kyllä ollut ahkerassa käytössä ja koska jokaiselle jotakin, niin kävin Aidallekin hakemassa oman sopivan kokoisen mökin. Aida on hyvin omaksunut omakseen tuo vaalean ja pötköttää siinä aina kun mahdollista.


Artekin ritiläpenkit on ihania! Omistetaan yksi tuollainen pitkä ja yksi lyhyt. Haluaisin vielä toisen lyhyen. Niillä somistaa tilaa kauniisti ja ne ovat kaiken lisäksi erittäin käytännöllisiä. Lyhyttä käytän keittiössä aputasona ja pidempää koiran petien suojana ettei keittiön tasolta mäjähdä tavaraa koirien niskaan. Juhlien aikana penkit ovat ruokapöydän ympärillä. Ilmeisesti muutkin ovat ihastuneet näihin. Tori.fi:n ilmoituksia selatessa näistä löytyy pelkkiä "ostetaan" ilmoituksia..



maanantai 27. helmikuuta 2017

Scarynut

Bullet Journal eli Bujo


Anoppi vinkkasi pari kuukautta sitten lukemaan Hesarin artikkelia Bullet Journalista ja sen tekemisestä. Vaikka koko touhu oli minulle ennestään vierasta, hurahdin täysin. Kävin ostamassa harjoitteluvihkon, uusia kyniä ja rupesin rustaamaan. Alkuun suurin osa ajasta meni kalenterin tekemiseen. Yritin myös armottomasti miettiä miten osaisin ympätä kaikki ne asiat ja listat omaan Bujooni kuten ohjevideossakin. Kuukauden rustailun jälkeen sain itselleni sopivan mallin. Omasta kirjahyllystä löytyi vuonna 2012 ostettu muistikirja johon olin tehnyt yhden sivullisen päiväkirjamerkintöjä. Vihko tuntui täydelliseltä Bujoksi. Jatkoin samalla päiväkirjamallilla ja sopivin välein lisäsin kuukausinäkymän, itselleni tarpeellisia listoja, piirustuksia ja tärkeiden ihmisten kuvia ym ym.

My little pony penaalin tilasin pitkän etsinnän jälkeen Englannista. Pari päivää penaalin saamisen jälkeen ihana serkkuseni ilmoitti omistavansa samanlaisen ja ostaneensa sen BR-lelusta.. Oukei, laitoin just aika paljon rahaa penaaliin minkä olisi saanut tuosta 20km päästä puolet halvemmalla. Sattuuhan sitä :D Mutta! Vetoan nyt siihen, että Englannista sai tuon turkoosin penaalin kun Suomessa myydään pinkkiä. Vissi ero!

Jos innostuit niin tässä linkki Hesarin artikkeliin josta voit lukea aiheesta lisää. Artikkelissa myös video jossa opastetaan alkuun: http://www.hs.fi/nyt/art-2000004887737.html


Ahdistavia asioita

Käytiin tänään koko perheen voimin Fun Parkissa eli Ideaparkissa sijaitsevassa sisäleikkipuistossa. Päivä oli mennyt aika mukavasti ja käytiin Daddy's Dinerissa lounaalla. Lounaan jälkeen lapset nappasivat ilmapallot mukaansa, vieraamme vaaleanpunaisen ja poju vaaleansinisen. Kävelimme takaisin Fun Parkin tiloihin ja suuntasimme vaatesäilytykseen mikä sijaitsi sisäänkäyntiä vastapäätä. Minä työnsin rattaita ja juttelin vieraamme kanssa, puoliso kanniskeli nöppötöppiäistä. Kävelin vaatesäilytykseen ja huomasin, että poju puuttui. Äkkiä kysymys ääneen puolisolle joka myös havahtui samaan. Rattaat jäivät niille sijoilleen ja äkkiä takaisin aulaan. Pojua ei aluksi näkynyt missään, mutta luojan kiitos pikkuinen heilutteli sinistä ilmapalloaan väkijoukossa mennessään ja saimme bongattua äkkiä. Puoliso lähti perään, mutta poju ei heti kuullut hänen kutsuaan. Välitöntä hätää ei enää ollut koska poju oli näköpiirissä, mutta poju oli puolison sanojen mukaan kävellyt totisena eteenpäin ja heti kun oli nähnyt isänsä niin puhjennut lohduttomaan itkuun sanoen ettei löytänyt meitä. Mahanpohjasta kouraisee kun edes ajattelen tilannetta uudestaan. Kyllä, mä olen herkkä tällaisille tilanteille.

En tiedä tai muista mistä lähtien olen kärsinyt pelottavista "näyistä", jo jonkin aikaa kyllä. Toisinaan ne jää vaivaamaan ja toisinaan niistä pääsee heti eroon. Tarkoitan voimakkaita mielikuvia siitä, että mun esikoiselle tapahtuu jotain pahaa. Annan esimerkin. Poju oppi isänsä opettamana kiipeämään oman huoneensa parvelle. Mieleni tekee tenän ja heittää mun silmille mielikuvan jossa lapsi välittömästi tippuu parvelta lattialle iskien itsensä johonkin kovaan tai terävään ja vuotaa kuiviin silmieni edessä. Toinen esimerkki on se, että mietin joskus miten mukava olisi lähteä risteilylle perheeni kanssa ja samantien tajuntaan iskee mielikuva siitä miten lapsi on tippunut laivan kannelta mereen ja murskautuu potkuriin.

Mä en oikein tiedä miten näitä lähtisi purkamaan. Puolisolle olen yrittänyt kertoa, mutta mielikuvat eivät välillä ota laantuakseen ja tämänpäiväinen kokemus oli omiaan lisäämään tuskaa. Olen jo miettinyt takaisin terapiaan hakeutumista, mutta sekään ei nyt vielä tunnu tarpeeksi hyvältä ajatukselta. Haluaisin pystyä nauttimaan elämästä lasten kanssa just nyt kun ne on niin pieniä enkä joutua murehtimaan omia menneitä asioita. Sellainen paradoksi, hohhoijaa.


Avokadoista


Koska yritän nykyään vieläkin enemmän nähdä elämässä hyviä kuin huonoja asioita, niin olen erittäin onnellinen siitä että elämäni ensimmäistä kertaa ostin sellaisen verkkopussillisen avokadoja joista olen nauttinut jo neljä ja KAIKKI neljä ovat olleen priimakuntoisia. Voitteko kuvitella?? 

Joskus olen lukenut erilaisia vinkkejä siitä miten kannattaa säilöä halkaistua avokadoa. Yhtenä vinkkinä kerrottiin, että kiven pitäisi antaa olla paikoillaan joten itse ainakin annan sen olla. Mutta kelmun, sitruunan ym sijasta laitan tyhjän kuoren takaisin jäljelle jääneen puolikkaan päälle ja pistän jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Säästää luontoa hei! Saisko tästä hyvän heiton niksipirkkaan heh..


lauantai 25. helmikuuta 2017

Moominnuts


Voiko muumilakanoita olla liikaa?

Ei minunkaan mielestäni! =)
Tässä tämän illan näyte perhepedistämme johon tällä kertaa pääsee kömpimään myös puolison kummityttö. Kerrataan vielä kuka nukkuu missäkin.

Aloitetaan vasemmalta:
Nöppötöppiäinen (7kk) nukkuu pinnasängystä kyhätyssä sivuvaunussa (Hippamuumi). 
Seuraavana minun paikka (Satumuumi).
Isossa sängyssä keskellä poju (3,5v), (Junior Muumi).
Puolison paikka oikealla laidalla (Rakentajamuumi).
Ja lopuksi pojun sängyssä ihana vieraamme (Kuplamuumi).

Liinavaatekaapista löytyy vielä seuraavia:
Viidakkomuumi x 2, Ruusumuumi juniorikoossa, toinen Satumuumi sekä Lemmikkimuumi. Osa itse ostettuja, lahjaksi annettuja sekä lahjaksi saatuja. Mitkähän seuraavaksi hankittaisiin??


torstai 23. helmikuuta 2017

Dognuts




Ehkä liikuttavinta ikinä kun kaksi pientä koiraa parin päivän rähisemisen jälkeen ystävystyy ja löytää toisistaan iloa ja turvaa. Lisäisin tähän perään liudan imeliä hymiöitä jos osaisin. 

Hain Aidan viime viikolla meille ystävältä. Ystävä tarvitsi apua muuttuneen elämäntilanteen vuoksi ja meidän oli mahdollista auttaa. Aidalla on iho-ongelmia ja meillä aloitettiinkin sitten kunnon ruokavalio-, lääke- ja shampookuuri ystävän ohjeiden mukaan. Mukavaa ollut huomata, että kuuri auttaa. Koira kapsuttaa itseään selkeästi vähemmän ja näkyvää hilsettä ei juurikaan ole.

Ensimmäiset päivät meillä oli hullunmyllyä. Koirat rähisivät ruoasta ja leluista, perussettiä. Aida seurasi minua joka paikkaan, tai seuraa edelleen mutta ei ihan niin intensiivisesti. Kolmantena päivänä koirat jo kävelivät kotona ilman suurempia kyräilyjä ja neljäntenä päivänä niistä tuli kavereita. Aika liikuttavaa!

Jos Aida ei jääkään meille, niin tiedän jo valmiiksi että minun tulee ikävä sitä :)