perjantai 29. elokuuta 2014

Ompuista hilloksi

Hillotushommissa

Takapihallamme kasvaa omenapuu, lajikkeeltaan valkea kuulas. Ihan sympaattista, että pihalla on omppupuu. Tosin petyin siihen, että valkea kuulas on nimensä veroisesti väriltään 'valkea' ja maultaan 'kuulas'. Ei siis tarpeeksi värikäs eikä maukas makuuni. Valtavan satonsa vuoksi pieni puu tuntui hukkuvan kasvaviin hedelmiin ja melkein päivittäin sai käydä keräämässä maasta mätiä pudonneita yksilöitä. Eilen sitten kerättiin pari ämpärillistä talteen ja koska vieläkin oksat notkuvat jäljelle jääneistä ompuista, laitoin viestiä eteenpäin, että suapi tulla keräämään jos omppuloista on vajetta!

Kannen alla kuplii

Aluksi ajateltiin viedä näitä mehustamoon, omppumehuhan on ihan jees ja raikas, mutta mehustamon ovet avautuvat vasta parin viikon päästä syyskuun puolella. Omenat eivät taida sinne asti säilyä tarpeeksi hyväkuntoisina. Sittenpä myö päätettiin, että tehdään hilloa! Saatiin ystäväpariskunnalta kesällä lahjaksi Jalluhilloa ohjeen kera ja oli kyllä niin maukasta, että päätettiin itekin kokeilla. Jallun sijasta käytettiin Meukowin v.s:ää kun sitä sattui kaapista löytymään. Ja koska olen sitä mieltä, että hyvää pitää jakaa, niin alla saamani resepti teidänkin iloksenne. 

Sukulaiset, olkaa huoletta, perintöreseptit on hyvässä tallessa ja niitä ei jaella kuin jälkipolville! :]

Lahjapurkit edestä
Lahjapurkit takaa

Jalluhillo

2kg perattuja omenia
1/2 dl vettä
1kg hillosokeria
1 vaniljatanko
1dl jaloviinaa tai konjakkia

  •  Laita lohkotut omenat kattilaan, lisää vesi ja kuumenna kunnes seos alkaa höyrytä.
  •  Lisää hillosokeri ja vaniljatangon siemenet ja sekoita.
  • Lisää alkoholi, keitä 10-15 minuuttia.
  • Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin

Välipalaherkku

Takuuvarma herkku! Osa pistetään pakkaseen odottamaan kylmiä kelejä ja pannarinhuuruisia pakkasiltoja, mutta hetihän sitä hilloa piti päästä maistamaan lounaan päälle. Vähän maustamatonta jogurttia alle ja iiiiso nokare hilloa päälle. On muuten hyvää!

Lopuksi jaoin osan hillosta lasipurkkeihin ja loput pakasterasioihin. Pakasterasiat jäävät omaan kaappiin, lasipurkeissa olevat menevät lahjoiksi. Kirpparilta tuli jo ajat sitten ostettua palanen vihreää sydänkuvioista kangasta. Käyttötarkoitusta ei aiemmin ollut kankaalle löytynyt, mutta lahjapurkkeja ne koristavat somasti ja toivottavasti ilahduttavat saajiaan :]

Syksy tulee, kirpakan tuulen ja tuoksun voi jo tuntea. Haikea jättää kesä taakse, yhtään "samanlaista" kesää ei viimeisen 5 vuoden aikana ole ollut. Joka kesä jotain uutta, haikeaa tai huikeaa, tapahtunut. Jännityksella odotaan tulevaa vuotta ja mitä se tuo tullessaan. Mutta ensin nautitaan syksystä ja luvasta käyttää villasukkia. Torkkupeittoprojekti on pahasti jämähtänyt, täksi syksyksi se ei ehdikään minua lämmittämään. Ehkä kevääksi sitten. 

maanantai 25. elokuuta 2014

Viime viikkoina


Arabian kulho 1,50€
Keltaiset puulaatikot 2,50€kpl
Kirpputorilöytöjen esittelyä jälleen kerran. Lähdin etsimään lapsoselle pöytä/tuoli-settiä, mutta palasin kotiin ihan jotain muuta mukanani. Arabian kulho, vetoisuudeltaan varmaan n. 1,5l, oli pakko saada mukaan! Hauska kuviointi ja hinta ihan päätähuimaavat 1,5€. Rakastan sitä, että ihmiset ovat järkeviä hinnoitellessaan tuotteitaan, kulho nimittäin on elämää nähnyt. Itselleni se on kolhuista ja naarmuista huolimatta aarre. Tätä en anna puolisolle uunikäyttöön, nimittäin edellinen kirppariaarre meni hajalle uunissa möö! No mutta, onneksi näitä aarteita on kirpputorit pullollaan :]

Toinen hauska löytö oli nämä keltaiset puulaatikot. Niilläkin hintaa huimat 2,50€kpl. Piti pariin kertaan tarkistaa hintalappu, koska yleensä tällaisista laatikoista pyydetään reippaasti yli 10€ kappaleeltaan. Nämä pirteät keltaiset muuttivat asumaan työheeneeseen. Käyttötarkoitus on vielä kysymysmerkin alla. Kenties säilytyslaatikoiksi tai sitten "kirjahyllymäisesti" käyttöön. Jätän asian hautumaan. Lapsonen puolestaan keksi näille heti käyttöä, kuten kuvasta näkyy :]

Aamupala
Ruokailut ovat lähiaikoina menneet miten sattuu ja voinnistahan sen aina huomaa, kun jotain muutettavaa tottumuksiin taas soisi tapahtuvan. Tässä kaksi hyvää ääriesimerkkiä viikonlopulta. Puolison sisko on velho leipomaan, tälläkin kertaa hänen kätösissään syntyi mielettömän hyvää porkkanakakkua perjantaille. Kakusta jäi reilusti vielä yli joten nakerrettiin sitä sitten lauantain ja sunnuntain aamupalalla. Taisin minä päälle jotain leipääkin, mutta sanotaan tätä vaikka etelä-eurooppalaiseksi aamupalaksi. Ainakin Espanjassa törmää makeisiin aamiaisiin. Kaveriksi mocca masterilla pyöräytettyä kahvia ja avot, että suu napsas!
Aamupuuro
Puolison äidiltä taas opin tällaisen aamiaisversion. Veteen keitetyn kaurapuuron kaveriksi lisätty maustamatonta jogurttia, itsetehtyä mustaviinimarjamehua ja pellavasiemenrouhetta. Kuulostaa ihan överi-terveelliseltä, mutta maistui oikeasti tosi raikkaalle ja maittavalle. Ja vaikka tuon jogurtin ja kaurapuuron yhdistelmä oli villi, niin se oikeastaan toimi aika hyvin ja erilaisilla mehuilla saa mukavasti tuunattua!

Kaikkea sitä oppii. Minä kun luulin itse olevani ihan hassu ruokailutavoiltani, kun tykkään syödä ruisleipää jäätelön kanssa, mutta kyllä ne muutkin osaa :]

Rieskaa

Rieskaa on tullut taas tehtyä uudestaan ja uudestaan. Huomaan noin joka kolmannella kerralla unohtaneeni taas edellisillä kerroilla leivinjauheen taikinasta. Ihmettelinkin miten viikon takaiset rieskat olivat niin latteita ja koppuraisia. Viikolla sitten uudestaan kun kokeilin ja leivinjauheella, niin lopputulos oli mukavan kuohkea ja leipämäinen vaikka rieska jääkin ohueksi. Sama pää kevät talvet, saa nähdä muistanko tätä juttua seuraavalla kerralla kun tekee mieli rieskaa.. Ruoanlaitossa muutenkin olen jotenkin jumittunut. En keksi mitä laittaisin, enkä sitten mitään oikein tahdo saada aikaiseksi. Tänään pitkästä aikaa, kun yritän lapsosta totuttaa kotiruokaan, tein makaronilaatikkoa. Kohta selviää meneekö sekin annos koiralle annettavaksi. Lapsonen nimittäin ei tahdo huolia minun tekemiä ruokia, purkkiruoka kelpaa paremmin. Olenkin vähän huijannut pakkaamalla kotiruokaa pilttipurkkeihin kerta-annoksina ja lapsosen nähden kaapinut purkista lautaselle lämmitystä varten. Välillä toimii, aina ei. Mikä tähänkin sitten avuksi? Vai pitääkö ihan lähteä hiomaan kokkaustaitoja..

Toinen iso ja hankala asia on ollut yöt. Lapsonen nukkuu levottomasti, heräilee usein ja mönkii valittaen. Rinnalle olen saanut aina rauhoittumaan, mutta oma jaksaminen on ollut koetuksella ja väsymys painaa päälle. Eilen sitten päätin, että nyt saa riittää ja vieroitan rinnalta kokonaan jos se onkin syynä levottomuuteen. Tapanani kun on mennä perse edellä puuhun ja sitten miettiä mitä tulikaan tehtyä. Ilta ja yö olivat suoraan sanottuna kurjia. Lapsonen itki, tosin onneksi paljon lyhyempään kuin odotin. Ja minua ahdisti ja itketti. Mietin mitä tulikaan tehtyä ja aamulla ahdisti niin, että värit meinasivat muuttua harmaiksi. Lapsonenkaan ei ollut oma itsensä. Yleensä aamuisin niin nauravainen ihminen oli totinen ja vähäpuheinen. Ehdinpä terapeutillekin itkeä asiaa ja kotiin päästyäni tutkin netistä Imetys ry:n sivuja ja huokaisin helpotuksesta. Ei minun tarvitse imetystä lopettaa vain koska neuvolan täti on sitä mieltä, että tissi pois siltä pojalta ja sassiin. Otetaan ihan rauhassa ja pakitetaan niin, että otetaan tutti mukaan yörutiineihin. Jos sillä vaikka saisi turhan tissillä roikkumisen öiltä minimiin. Värit palasivat päivään ja helpotus valahti koko kroppaan. Viime viikot ovat olleet todella rankkoja minulla ja nyt ei ole aika luopua näin tärkeästä asiasta. Kiitos tuesta, tiedätte kyllä ketkä :]

Viimeiset mansikat
Ihanat herukat



















Viime viikolla lapsoselle nousi kuume ja piti lähteä apteekkiin särkylääkettä ostamaan. Apteekki sijaitsee torin varrella ja huomasin torilla kojun jossa oli myynnissä kaikennäköistä marjoista vihanneksiin. Lähemmäksi päästyäni ihastuin näkemiini mansikoihin. Niin nättejä! Kysyin onko makosia ja setä antoi maistaa. Kotimaisia ja melko maukkaitakin. Tulipa sitten ostettua litra ja se mihin kiinnitin eniten huomiota oli tapa millä myyjä käsitteli marjoja, kuin kultaa. Varovasti nosteli kauhalla kippoon ja vielä lopuksi nosteli huonoja pois kyydistä. Ihailtavaa! Ostinpa vielä kipollisen pensasmustikoitakin ja hyvällä mielellä ja ruokahalulla pistelin poskeen. Tarjosin lapsosellekin, mutta hän mieluummin syötti niitä minulle kuin itse maisteli. Valkoherukoita taas päästiin maistelemaan lapsosen mummilassa. En muista milloin viimeksi niitä olisin syönyt. Melkeinpä parempia kuin punaherukat. Vaikka mustia ei kyllä voita mikään! Mikä on sinun suosikkisi?

Kirpputorin koira kärry

Loppukevennyksenä tänään kirpparilta bongattu super sympaattinen juttu, koira kärry awh! Siis perus ostoskärry jonka pohjalle oli taiteltu viltti. Miksi tällaisia ei näe missään muualla?? Todellakin joku kerta lähdetään lapsosen ja Hertan kanssa tuonne uudestaan, kun niin hienot puitteet koiriakin ajatellen :] Hyvä mieli tuli! Mikä asia sinua hymyilytti kun viimeksi kävit asioilla jossain?

tiistai 12. elokuuta 2014

Keltaista ja punaista

Kummipoika pikkuveljensä kanssa :]

Tämän kevään/kesän aikana olen ehtinyt nähdä melkein kaikkia ystäviäni. Vielä upeampi asia on ollut se, että useimmat heistä ovat oikeasti pystyneet ottamaan aikaa ja käyneet kotonamme ja viettäneet aikaa kanssani. Kiitos teille, tätä vuotta on ollut ihana viettää kanssanne <3 

Tomaattista kanapastaa

Lauantai oli muutenkin aika hauska. Paikkakunnallamme järjestettiin Maaseudun päivä- niminen tapahtuma ja kolme eri maatilaa avasivat ovensa yleisölle. Ensin suuntasimme tilalle jossa kasvatetaan charolais-karjaa lihatuotantoon. Fiilikset olivat koko päivän ristiriitaiset, eläimet ovat ihania ja toisaalta oli helpottavaa nähdä etteivät kaikki tilat kärsi eläimien kaltoin kohtelusta. Toisella tilalla oli maidon tuotantoa ja pääsimme seuraamaan lypsyrobotin toimintaa sekä ihania hiehoja. Kolmannella tilalla oli broilereita ja näytillä vuorokauden ikäisiä tipuja. Kaikenkaikkiaan päivästä jäi hyvä mieli vaikka itku pääsikin parissa kohtaa. Päästiin kuitenkin taas lähemmäksi yhtä tavoitetta, tilattiin nimittäin charolais-tilalta satsi jauhelihaa pakkaseen. Nyt vielä jäämme jännäämään josko arpaonni suosii,  kävijöiden kesken nimittäin arvotaan tuotepalkintoja ja koska kuuluimme siihen harvaan porukkaan joka jaksoi kiertää kaikki tilat niin todennäköisyyden pitäisi olla parempi kuin lotossa..

Vesimelonimehua

Eilen illalla jäimme taas kotivahdeiksi lapsosen ja Hertan kanssa. Lapsonen täytti vuoden pari viikkoa sitten ja olemme pikkuhiljaa totutelleet siihen, että koko perhe ruokailee yhdessä samaa sapuskaa. Edelleen kyllä tulee ostettua valmisruokia varmuuden varalle koska aina ei äiteen pää toimi aikataulun mukaan ja ruoan tekeminen jää viime tippaan. Tänään kuitenkin sain yhteistä möperöä pöytään hooray! Ei se niin vaikeaa ollutkaan mitä vielä pari kuukautta sitten ajatteli. Pikkuhiljaa kun totuteltiin erilaisiin mausteisiin, niin nyt suurpiirteisesti ainoat mitä lapsosen lautaselta jätetään pois on suola ja chili. Ja suolankaan kanssa ei mitään totaalikieltoa ole, tuleehan sitä muutenkin jo leivän mukana.

Appelsiinimehua

Tänään aamulla kaivoin pitkästä aikaa mehukoneen kaapin uumenista ja surautin lapsoselle appelsiinista sekä vesimelonista mehua. Erittäin maukasta ja helppoa! Jäljelle jäävä mäskikin on käyttökelpoista, ajattelin sekoittaa iltapäivällä välipalajogurtin sekaan. Lapsonen oppi viikko sitten juomaan itse nokkamukista ja homma on ollut aika sotkuista puuhaa. Juomat kun on kiva ensin imeä mukista ja sitten sylkeä ulos. Vaan tänään oli niin hyvät mehut mukissa ettei tainnut tippaakaan mennä hukkaan. Ja sattuipas muuten hauskasti, että poikien pomppupallot ensimmäisessä kuvassa ovat samanväriset kuin nämä mehut :]

torstai 7. elokuuta 2014

Hyvää kiertoon :]

Otin omaa aikaa ja hilpaisin autolla äiteen luokse yökylään. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Ensin hain ystävän kotoaan ja ajettiin toisen ystävän luo vähän kauemmaksi. Iltapäivä ja ilta kuluikin siellä kuin siivillä ja äidin viereen kömmin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Kauempana asuva ystävä asuu peltojen ja metsien keskellä kavereina lukuisia hevosat, hänen omansa mukaan luettuna. Sainkin hienon tilaisuuden nousta ratsaille. Ensin käyntiä kolme kilsan maastolenkillä ja lopuksi ravit ja laukat kentällä. Pakko myöntää, että puitteet olivat mahtavat! Kenttäkin niin iso että suurempikin ryhmä mahtui seilaamaan ees taas. Tallit siistit ja hevoset komeat! Oli super siistiä päästä taas harjoittelemaan laukkaa, varsinkin kun viime kerralla tipahdin kyydistä. Tälläkin kertaa kyllä pari pidempää laukkapätkää riittivät minulle. Hevonen alkoi käydä kierroksilla ja lisäsi vauhtia niin, että minua rupesi jännittämään. Nyt kuitenkin oman vartalon hallinta oli jo selkeästi parantunut ja tasapaino pysyi, ei hyvin, mutta paremmin eikä kyydissä pysyminen ollut enää valtavaa taistelua.

Hevostelun jälkeen tehtiin yhdessä ruokaa ja jälkkäriä, juteltiin, juoruttiin ja naurettiin paljon. Asun "kaukana" kaikista ystävistäni, joten nämä kiireettömät illat ja naurut ovat kultaakin kalliimpia.! Samalla sitä aina oppii uutta. Varsinkin ruokapuolella. Paria jälkiruokaohjetta rikkaampana olen ilahduttanut omia perheenjäseniäni heti kotiin päästyäni :]

Herkullisen hyvä rahka
2 hengelle:
Purkki kermaa
Purkki maitorahkaa
Puoli purkkia kermaviiliä
Luraus Agave-siirappia
Tuoreita marjoja/pakastemarjoja

Heitä jääkaappikylmä kerma blenderiin ja suristuta sen aikaa, että kerma vaahdottuu. Lisää joukkoon rahka, kermaviili sekä siirappi. Surauta blenderissä ja lopuksi lisää marjat ja surauta uudestaan. Tarjoa heti tai siirrä jääkaappiin odottamaan. Agave-siirappi on niin maukasta ettei rahka tarvitse muuta makeutusta, pienikin määrä siirappia siis riittää! Isommalle porukalla tuplaa määrät. Maku on pehmeä ja rakenne smoothiemäinen. Mahtava jälkkäri!

Banaanihyvä 
(ystävällä oli tähän joku hauska nimikin, mutta muisti vienyt mennessään)
Pakasta banaania siivuina tai paloina, annan jäätyä n. 4 tuntia.
Laita jäätyneet banaanit blenderiin, päälle ripaus vaniljaa ja surauta tasaiseksi massaksi.
Tarjoile tuoreiden vadelmien kanssa. Halutessasi lisää soija- tai mantelimaitoa luraus sekaan ennen blendausta. Näin saat massasta juoksevampaa. Auttaa esim. tilanteessa jolloin banaani on ollut liian pitkään pakastimessa. Ihan superhyvää ja toimii jäätelön korvikkeena. Tarjosinpa lapsosellekin ja hyvin maistui :]

Ja lopuksi ohje sämpylöihin jotka ovat juuri paistumassa uunissa..

Pumpulat
5 desiä vettä tai maitoa (voi myös tehdä sekoituksen)
1 pussi kuivahiivaa
2 pientä porkkanaa
Suolaa
Siirappia
Juustoraastetta
Vehnäjauhoja

Lämmitä neste 42 asteiseksi ja liota joukkoon kuivahiiva. Nesteen lämpötilan saa kätevästi mitattua esim. paistimittarilla. Heitä sekaan porkkanaraaste, n. puoli desiä juustoraastetta, loraus siirappia sekä n. puoli teelusikallista suolaa. Sitten vaivaa joukkoon jauhot. Taikina saa jäädä tahmeaksi, liika jauhomäärä tekee pumpuloista kovia. Peitä astia liinalla ja kohota (esim mikrossa) 30min. Sitten lusikoi taikina kahdeksitoista kasaksi leivinpaperille ja annan kohota liinan alla vartin ajan. Ripottele päälle juustoraaste ja paista 200 asteessa kunnes pumpulat ovat kauniin ruskeita. Meillä nämä pumpulat saavat tänään täytteeksi savustimessa porisevaa ylikypsää possua ja raikasta salaattia.


Pitäkää niistä ystävistänne kiinni ja huomioikaa heitä aina välillä! Jos saat jotain "hyvää", oli se sitten lahja tai ele, niin anna hyvän kiertää ja ilahduta muita. Tee pieniä juttuja, saat niillä suuren vaikutuksen aikaiseksi. Ja jos tulee huolia, niin käsitelkää ne asiat. Pieniäkään asioita ei kannata lakaista maton alle muhimaan! On helpompi mennä ihmissuhteissa eteenpäin kun mielipahalle ja harmille ei jätä ylimääräistä tilaa :]