lauantai 31. toukokuuta 2014

Ei

Ei ei ei ei ja vielä kerran ei! Sanaa hoetaan nyt ja paljon. Ihan meinaa uuvuttaa ja pahempaa tiedostaa se, että nyt on vielä aika helppoa. Lapsonen on saanut paukuttaa viihdekeskustamme, se kun muka oli niin söpön näköistä. Tiekoneen keskusyksiön päällä olevat ulkoinen kovalevy ja muistitikut ja muut härpäkkeet ovat myös saaneet kyytiä ja ongelmaan havahduimme vasta nyt kun kävimme lapsosen kanssa kyläilemässä ystäväperheen luona. Heillä on kaksi viikkoa vanhempi tytär joka tietää jo ettei tv-tason päällä olevaan tietokoneeseen tai digiboxiin saanut koskea. Minun lapsonen taas lähestyi vempeleitä ilman sen kummempia huolia ja minä ryntäsin perään ja voivottelin, että miten se meidän papana nyt ei oikein ymmärrä vielä. Ja niin, minäkin sorruin ajattelemaan lapsestani vähemmän kuin mihin hän oikeasti kykenee.

Siitä sitten lähti isommat rattaat pyörimään ja se 'rajat ovat rakkautta'- lauseen käytäntöön sovittaminen. Ihan ensimmäiseksi Ei-sana otettiin käyttöön siellä meidän viihdekeskuksemme luona. Olin yllättynyt ja itsekseni häpeissänikin siitä miten vähän vaivaa se kasvattaminen vaati, ainakin tässä kohtaa (tiedostan kyllä, että ne vaikeat palat ovat vasta edessä). Kyllähän sitä sanaa aika tiukkaan sävyyn sai sanoa ja monta kertaa, mutta niin vaan lapsonen älysi että nyt toi iso ihminen kieltää multa jotain. Pari päivää meni niin, että Eitä joutui sanomaan useaan kertaan, mutta viihdekeskuksen kohdalla sana kolahtaa päähän jo vähemmästä. Ei tarvittu ruumiillista kuritusta, ei tarvittu huutamista, mutta päättäväisyyttä ja tiukkaa äänensävyä kyllä. Opimme puolison kanssa siis kertaheitolla, että aiemmin söpöiltä tuntuneet hiuksista kiskomiset, muiden kuin lelujen paukuttaminen ym ovat asioita mihin oikeasti pitää kiinnittää huomiota. Lapsi ei vielä näe eroa kodin ja kylän välillä. Jos kotona saa tehdä niin, niin miksi ei kylässäkin. Että eiko olisi helpompaa opettaa jo kotona pelisäännöt joita sitten noudattaa muuallakin.

Tämä viikko on muutenkin ollut niin suurta tunnemyrskyä monilla eri osa-aluilla. Somessa kiertää kaiken näköisiä artikkeleita joissa on kuvia taiteen tai valokuvien muodossa yhteiskuntamme epäkohdista. Sitten aina tunteita ja ajatuksia herättänyt abortti-keskustelu ja minulle uutena näkökulmana terveydenhuollon ammattilaisten näkemykset ja kokemukset aiheesta. Huh sentään.. Ja sitten kaiken päälle pitäisi pystyä kasvattamaan rauhaa rakastavia, toisia kunnioittavia ja itseään arvostavia lapsia. Ihan kädetön olo välillä tämän elämän kanssa.

Minä joskus 2-vuotiaana.

Onneksi iltaan kuului extemporee reissu Ikeaan ystävän ja tämän lapsien kanssa. Ostin hyppynarun, viimeksi omistin sellaisen alakouluikäisenä. Jos vaikka tänä kesänä kokeilisi ottaa pari hyppyä lapsuuden kunniaksi  :]

perjantai 30. toukokuuta 2014

Touhua piisaa

Pitkä tauko kirjoittelusta. Takana reissaamista, huonosti nukuttuja öitä, pihahommia, ratsastamista, vaatekutsuja ym..

Eilen oli neljäs ratsastustunti ryhmätunnilla. Hevonen vaihtui ja kotiin lähtiessä harmitti miten paljon tällä kertaa jännitin hevosen kuntoon laittamista. Kyydissä en pelännyt, mutta karsinassa syke nousi turhan korkealle ja hevonen astui varpaillekin, vahingossa tosin. Kyseinen hevonen on aavistuksen arvaamaton ja sainkin tosissani miettiä missä aina seison tai liikun hevoseen nähden. Se nimittäin aika usein yritti painautua seinää vasten niin että itse meinasi jäädä väliin. Etukavioiden puhdistus onnistui ilman sen kummempia ongelmia, mutta takakavioiden huoltaminen ihan pelotti vaikka hevonen nätisti tarjosi jalkaa koukkuun pelkästä katseesta. Luulen, että seuraavallakin kerralla menen samalla hevosella ja ajattelinkin pyytää jotain kaveria siihen vähän avuksi ettei ongelmasta tule mörköä vaan saan "härkää sarvista".

Linssisoppaa ranskankermalla.

Ennen ratsastusta "omalla" koululla kävin toisella ratsastustallilla me&i lastenvaate- ja naistenvaate kutsuilla. Olen ollut samaisen merkin kutsuilla vuonna 2008 muistaakseni ja sieltä tilasin tulevalle lapselleni pupuhaalarit. Annoin haalarit ystävän lapsille käyttöön ja sovittiin, että ystävä palauttaisi sitten kun minulla on joskus omia kuluttajia. Nyt vaate onkin sitten ollut omalla lapsosella ja täytyy myöntää, että ainakin kyseinen vaate on kestänyt mielettömän hyvin käyttöä ja kulutusta. Ei nimittäin juurikaan käytön jälkiä näy vaikka jo kolmannella lapsella kierrossa. Säästään vielä seuraavillekin, joko omille, lapsenlapsille tai hyvässä lykyssä molemmille :]

Kuva me&i

Eilinen päivä meni syömisten kanssa vähän mönkään, päivällinen jäi välistä ja lounaskin oli aika kevyt, kulhollinen linssisoppaa. Tosin linssihän on melko hiilihydraattipitoista joten nälän tunne oli pitkään tiessään, mutta huono olo tuli yhdistettynä kutsuilla syötyihin karjalanpiirakoihin ja valkosuklaajuustokakkuun. Blaah. Kutsuilla paloi myös rahaa, osa vaatteista on mielestäni liian täynnä kuvioita mutta jotkut taas ihania. Lapsosellekin tulikin seuraavaa vuotta ajatellen tilattua keltainen vetoketjullinen collegetakki.  Iltaa kohden masu täyttyi kuin ilmapallo ja ratsastuksen jälkeen raahustin kotiin ryytyneenä, nälkäisenä ja väsyneenä. Miten nuo torstait onkin niin rankkoja..

Tähän se tulee, se meidän uusi terassi.
Vielä ei oikein itsekään meinaa uskoa..

Ainiin, sain tuossa viime viikolla idean, että haluan uuden terassin kun vanha on hölmössä paikassa. Nyt puolisoni sitten tuolla pihalla vesisateessa rakentaa minulle terassia ja yrittää parhaansa mukaan miellyttää työnjohtajaa, eli minua joka täällä ikkunan toisella puolella huutelen ohjeita ja mielipiteitä. Oikeasti, välillä kyllä hävettää miten ärsyttävä sitä osaa olla. Onneksi puolisoni taitaa kuitenkin ihan vapaasta tahdostaan olla tuolla sateessa ja niin älyttömältä kuin se itsestäni tuntuukin niin tykkää kyykkiä polvet mudassa ja mittailla mittailun perään mihin valut ja rakenteet pykätään. Hän on ihan selvästi omakotitaloasuja, minä taas sellainen nautiskelija joka tekee aina välillä jotain, että voi sitten pidemmän pätkän olla tekemättä mitään. Onneksi sentään tasapainotan menoa muilla asioilla arjen pyörittämisessä, ettette nyt ihan ajattele minun vain loisivan täällä :D

Viikonloppuun mahtuu grillaamista, ystäviä, kodin hoitamista, pyykkivuoren purkamista(yäk!) ja paljon muuta pientä puuhaa. Mukavaa viikonloppua siis sinullekin! :]

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Minäkin Brutukseni

Olen aina pitänyt ripsiäni kohtuullisen pitkinä ja saanut usein kuullakin niistä ihmettelyä, varsinkin jos olen sipaissut vähän ripsiväriä päälle. Tässä parina kuluneena vuotena olen kuitenkin huomannut, että ripseni eivät tunnu omasta mielestä enää riittävän pitkiltä tai näyttäviltä. En hoida ripsiäni mitenkään, mutta en myöskään ole kuluttanut niitä meikeillä kuin korkeintaan pari kertaa vuodessa. Nyt sitten sorruinkin kokeilemaan jotain mitä aiemmin pidin ainakin omalla kohdallani turhamaisena. Nimittäin otin ripsien pidennykset.

Silmät auki

Ystävä opiskelee parturi-kampaajaksi ja laittoi pari viikkoa sitten viestiä, että tekee nykyään myös ripsien pidennyksiä. Hänen pyytämä hinta oli mielestäni oikein kohtuullinen joten en epäröinyt hetkeäkään. Puolisolle kerroin vasta pari päivää sitten koska tiedän hänen suhtautuvan tällaisiin juttuihin silmiä pyöritellen. Hän pitää minusta kuulemma luonnollisen näköisenä, meikkikään ei hänen mielestään ole millään tavalla välttämätön. Ehkä joskus vielä osaan ottaa tuon kohteliaisuutena. Huvittavinta tässä hommassa oli se, että kotiin tultuani puoliso siristeli silmiään ja mittaili. Sitten totesi ettei huomaa eroa. Miehet :]

Silmät kiinni

Oikeasti jännitin näiden ottamista. Olen nähnyt kaupungilla joillain tytöillä ihmeellisiä virityksiä. Liian pitkiä tai liian tuuheita ja jollain paralla molempia. Olinkin helpottunut ja mielissäni siitä miten luonnolliselta pidennykset näyttävät ja silmäluomet eivät tunnu juurikaan sen raskaammilta kuin ennenkään. Minulle laitettujen minkkiripsien pituus on 12mm, omat ripset n. 10-12mm. Eli silmämääräisesti pituuden lisäystä ei välttämättä edestä katsottuna ainakaan huomaa. Sivusta taas itse ainakin näen selvän eron. Ajattelin huollattaa näitä pari kertaa ja sitten ottaa pois. Loppukesästä voisi kokeilla uudestaan. Olen kuullut ettei ripsien pidennyksiä kannata pitää jatkuvasti koska ne rasittavat omia ripsiä. Valitettavasti minulla ei ole teille näyttää ennen ja jälkeen kuvia, mutta kysynpä nyt kuitenkin, että mitä mieltä olette? Oletko itse kokeillut pidennyksiä tai ajattelitko joskus kokeilla?

lauantai 24. toukokuuta 2014

Puuta ja väriä elämään

Tänä aamuna klo 10:00 piipahdus äitini ja lapsosen kanssa kirpputorilla. Nämä helteiset säät herättivät tutkimaan lapsosen vaatevalikoimaa ja toteamaan sen, että lyhythihaisia bodeja ja sortseja oli vain kahdet. Ja kaikki neljä samaan aikaan pesussa jo näin loppuviikosta. Olin varma, että reissu on hakuammuntaa ja parhaat olisivat jo menneet, mutta niin vaan reissu kannatti jälleen kerran!

Kahdesta eri pöydästä kahmin hyväkuntoisia ja kohtuuhintaisia (0,50€-2€) t-paitoja, sortseja ja bodeja.  Piti muuten googlettaa, että miten sana body taipuu.. Kirpputorilta löytyi myös hellyttävät värikkäät sandaalit ja puisia leluja. Lelujen suhteen olen ollut aika kriittinen. Itse olemme ostaneet vain käytettyjä puisia leluja. Lahjaksi lapsonen on saanut pari muovista lelua, mutta ne olen hyväksynyt koska niistä lapsonen saa äänimaailmaan stimulaatiota puheen, laulun ja musiikin muodossa. Olen kuitenkin pyytänyt etteivät sukulaiset niitä enempää ainakaan ennen 1-vuotis syntymäpäivää ostaisi.

Löytö kirpputorilta 3,50€

Brion leluihin olen ihastunut niiden kirkkaiden värien vuoksi. Tänään löytyi tuollainen hauska väkkyrä puuhelmillä. Tiesittekö muuten, että tämän tyyppisiä leluja käytetään myös neurologisten potilaiden kuntouttamisessa kun harjoitetaan koordinaatiokykyä ja hienomotoriikkaa. Ei siis mikään turha kapistus! Puolison ensimmäisen isänpäivän lahja oli 33-osainen Brio junarata. Hän oli puhunut sellaisesta jo raskausaikana joten ajattelin sen olevan hauska lahja. Nyt junarata ja osat odottavat puisessa lelulaatikossa lapsosen ikään sopivia isäpoika-hetkiä.

Aarteita.

Brion pieni puinen mäyräkoira oli ensimmäinen leluostos. Maksoi kirpputorilla 5€, tuntui "kalliilta" mutta on se kyllä ollut hintansa väärti. Lapsonen on jo lukemattomat kerrat jaksanut paukuttaa sitä lattiaan tai imeskellyt vetonarua. Keltainen hännänpää on myös kiehtova heiluessaan vieterihännän päässä. Nyt metsästän sitä isompaa mäyräkoiraa millä voi ratsastaa. Marakassit ja auto löytyivät ystävältä ja puiset erimuotoiset puupalikat puolison löytö. Pieni "karusellin" muotoinen lelu oli äitini hankinta tämänpäiväiseltä reissulta ja sitä onkin jo heiluteltu päivän mittaan ahkerasti :]

Ihana soittorasia.

Ei ne muovisetkaan lelut täysin pahasta ole. Tämä soittorasia on ihana! Se soittaa lukuisia erilaisia kappaleita ja musiikkia voi nopeuttaa tai hidastaa pyörittämällä sivussa olevaa rullaa. Kirahvia painamalla kuuluu naurua ja pyörimissuunta muuttuu. Tosin ensimmäisillä kerroilla säikähdin kapistusta. Saimme sen vielä lumen ollessa maassa. Kansi oli jäänyt kuvan lailla auki ja soittorasia oli ollut pitkään hiljaa. Lapsosen nukahdettua ja jäätyäni yksin hämärään olohuoneeseen soittorasia aloitti aavistuksen melankolisen, mutta kauniin kappaleen. Jäädyin paikoilleni ja tuijotin lelua. Huh mitkä mielikuvat syntyivät. Sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni. Laitoin soittorasian kiinni ja piilotin lelulaatikkoon. Päälle rauhoittelin mieltäni katsomalla jotain hyväntuulista televisiosta. Ai minäkö vähän herkkä ja vainoharhainen..

Itse en lapsena juurikaan saanut leluja uusina. Joskus olisin toivonut sitä, että myös lelujen suhteen vanhemmat olisivat katsoneet tarpeitteni yksilöllisyyttä. Lelut kuitenkin tulivat yleensä sukulaisilta, serkkujen vanhat ja heille jo turhat. Ei niissä mitään vikaa ollut ja ihan siistejä ja mieluisia, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan sellaisia tavaroita mitä olisi ostettu tai hankittu ihan minua varten. Onneksi voin toteuttaa palan itseäni lapsosen kautta ja onneksi on kirpputoreja :]

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kesä ja mansikat

Eikun muurahaiset. Kesä ja muurahaiset. Ihmettelin parin metrin päässä etuovesta olevaa väärinpäin käännettyä kukkaruukkua ja kurkkasin sisälle. Muurahaisia täynnä. Nostettiin ruukku pois ja karkotettiin muurahaiset. Nytpä tässä tiluksia tarkemmin parina päivänä tutkiessa totesin, että koko pihan saisi räjäyttää jos ne muurahaiset haluaisi loitommalle. Ovat nakertaneet rajalle pitkiä railoja ristiin rastiin. Pelkään, että maa pettää kohta alta. Ei mulla kyllä sinänsä mitään niitä vastaan ole, kunhan eivät sisälle tunge. Eikös ne pidä kotilot ja käärmeet loitommalla?

Kuva ystävältä, MeNaiset lehdestä napattu.

Kynsionnea kesti viikon verran. Ehtivät kasvaa jo melko pitkiksi ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Pihahommissa oikean käden etusormen kynsi napsahti aika ilkeästi. Sitten vielä käsi luiskahti ikävästi auton ovea avatessa ja sama kynsi sai kyytiä. Eilen ennen ratsatustuntia päätin nipsiä pois loputkin pituudet ettei kävisi pahemmin. Mutta eipä hätiä, tässähän on taas aikaa kasvatella. Sain ilahduttavan viestin ystävältäni yllä olevan kuvan kera. Kuva MeNaiset lehdestä ja artikkelissa kerrotaan diy (do it yourself) lakkaus ohjeista. Mä niin hankin tuon opuksen jahka kirjakauppaan ennätän! Kiitos vinkistä :]

Minä,
mansikat ja
Lahden sininen.
Puoliso ja hänen lempipaitansa,
Equadorilaisen jalkapallojoukkeen
pelipaita


Tänään ja eilen pihalla kaivuuhommien lomassa ehti ottaa vähän lepiäkin lapsosen nukkuessa päiväunia. Puoliso oli menossa iltapäivällä naapurin terassille oluselle ja minä halusin samanmoisen hetken. Onneksi olin ostanut aamulla kauppareissulla mansikoita. Espanjalaisiahan nuo ovat, ennemmin kauniita kuin makeita mutta ihan hauska niillä oli fiilistellä kesäpäivää. Lahden sinistä löytyy keissi jääkaapista. Yleensä tuotetta nautitaan yhden tölkin verran saunan lauteilla, mutta kun saunaan ei juuri näillä keleillä tee mieli niin yhden voi sihauttaa tuossa terassillakin aina silloin tällöin. 

Oman maan omenapuu <3

Takapihalla omenapuu oli puhjennut kukkaan ihan varkain. Ilahduttava näky ja toivotaan, että satoa tulee vielä myöhemmin kesällä. Viinimarja- ja karviaismarjapensaat ainakin näyttävät runsailta. Pari raparperin oksaakin bongattu jesh! Herkkuja luvassa siis :]

torstai 22. toukokuuta 2014

Antakaa mulle suolaa ja vettä!

Eilen kokoonnuttiin taas nyyttärimeiningillä ystäväporukalla ja minä halusin foccaciaa joten muutkin sitä saivat. Päätimme puolison kanssa pitää tällaisen puolipäiväherkkupäivän, tylsä olisi mennä katsomaan kun muut syö herkkuja. Tällä kertaa pistin vähän enemmän ajatusta peliin leivän teossa ja kannatti, nimittäin hyvää tuli! Ekalla kerralla lisäsin suolan kaveriksi vain oliiveja, mutta nyt seassa myös aurinkokuivattua tomaattia ja yrtteinä tuoretta timjamia ja rosmariinia.

Ennen uunitusta.
Ohje Olivialehden verkkosivuilta. Itse käytän nykyään pelkästään kuivahiivaa. Tosin ennen joka leivontaa joudun tarkistamaan miten mittasuhteet menevät verrattuna tuorehiivaan. 

Uunituksen jälkeen.
Ohjeessa sanotaan paistoajaksi n. 30 minuuttia, mutta meidän uuni on ilmeisesti aika tehokas ja leipä ehti ottaa lämpöä vain reilut 15 minuuttia. Pidempi paistaminen olisi aiheuttanut palamisen. Hurjan hyvää kyllä tuli ja taidan leipasta taas joku päivä uudestaan. 

Ilmojen lämmetessä aivot tuntuvat jotenkin pehmentyvän ja ajatuksen virta hidastuu merkittävästi. Tai ehkä ei voi puhua hidastumisesta vaan ennemminkin ylikuumenemisesta. Vartalo voi myös huonostii nestehukan vuoksi. Yritän pitää isoa vesilasillista pöydällä, mutta en muista juoda sitä. Tai vasta sitten kun on jo huono olo, päätä särkee tai mahaan koskee. Pitäisi varmaan sitoa kantoliinalla joku 4 litran säiliö selkään ja vetää siitä pilli suuhun. Vaan muistaisiko sitä sittenkään. 

Asiaa pahentaa myös hillitön suolan käyttö. Pidän suolaisista ruoista ja usein lisään omaan annokseeni extraa ihan varmuuden vuoksi. Puoliso yrittää huomauttaa asiasta nätisti ja välillä rumemminkin, mutta viesti ei vaan mene perille. Lapsonen seuraa myös tarkasti meidän molempien tekemisiä ja siinäkin mielessä pitäisi pystyä kiinnittämään asiaan huomiota, mutta mieli ja kroppa huutaa suolaa. Joskus tekisi mieli imeskellä pieniä suolakiteitä sellaisenaan. Verenpaine sen sijaan huitelee aika matalissa lukemissa, niin että huimaa ylösnoustessa ja silmissä sumenee. Ei siis suoraan korreloidu mitattaviin arvoihin, vaan mitähän mahtaa mittarin näkymä kertoa kymmenen vuoden päästä jos jatkan samaa rataa..

Voisikohan asiassa olla kyse jostain puutostilasta vai onko ongelma vain korvien välissä? Mitenpä sitä lähtisi selvittämään. Raskausaikana käytin säännöllisesti monivitamiinivalmisteita ja omega-3:sta. Käyttö jatkui säännöllisenä vielä ensimmäiset kolme kuukautta synnytyksestä, mutta sen jälkeen herpaantui ja nykyään ei tule otettua mitään. Nekin pitäisi varmaan liuottaa valmiiksi siihen selkään kiinnitettävään nestesäiliöön pillillä imettäväksi. Tai jos joku kulkisi perässäni vesilasin ja pilleripurkin kanssa huolehtimassa päivittäisestä tarpeesta. Se vasta olisikin. Tiedä miten pitkään menisi, että hermostuisin varjostajaani ja heittäisin veden pillereineen suihkulähteeseen. Miten se oma pää onkin niin kova pää ja välillä huono huolehtimaan itsestään vaikka niin isoista esteistä ja vaikeuksista yhdestä selvitty!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kynsihommia

Viime viikolla pitkästä aikaa joutui vähän laittamaan omia kynsiä kuosiin. Olen kyseisessä hommassa laiskistunut vuosien varrella tooooodella paljon, raskaus ja äitiys ehkä eniten vaikuttaneet asiaan. Kynnet on helpompi pitää lyhyinä ja luonnollisina (lue: jättää ne huomioimatta). Lapsena pureskelin kynsiä ihan mahdottomasti, ihan verille asti ja piilottelin käsiäni kaikilta arvostelun vuoksi. Kynneliä ym kokeiltiin, mutta eipä se juurikaan auttanut. Nyt aikuisiällä kynsien pureskelu on onneksi jäänyt vähälle, mutta kynsinauhojen repiminen on tullut ilmeisesti jäädäkseen. Huomaan tilanteen taas menneen niin pahaksi, että useassa sormessa iho on revitty verille asti ja välillä pitää etsiä laastaria suojaksi. Inhottava tapa ja vaikeasti kitkettävissä koska tiedän että se on minun (huono) tapa purkaa levottomuutta ja pientä ahdistusta. Kuitenkin aina välillä kun malttaa laittaa kynnet siistimpää kuntoon, niin kynsinauhoistakin yrittää pitää parempaa huolta.

Viime viikonlopun juhlia varten viilattu kynnet muotoonsa ja 
lakattu luonnollisen värisellä lakalla. Aika siistit tuli eikä käsiä 
tarvinut pahemmin piilotella kynsinauhoista huolimatta.

Aina ei näin kuitenkaan ole ollut. vuonna 2009 innostuin laittamaan kynsiäni oikein urakalla. Tilasin netistä CesarsShop nimisestä liikkeestä vesiliukoiset akryylivärit sekä siveltimiä ja rupesin opettelemaan. Ensimmäiset tekeleet olivat aika kökköjä, mutta toistamisen ja edelleen toistamisen kautta opin ihan näppäräksi niissä hommissa. Seurasin myös paria kynsiaiheista blogia ja opiskelin niiden kauttaa uusia tekniikoita. Ihan paras seurattava blogi oli Pieni kynsiblogi, valitettavasti blogin kirjoittaja joutui lopettamaan tärkeän harrastuksen allergian vuoksi. Blogi on kuitenkin edelleen pystyssä ja tarjoaa huikeita manikyyrejä ja ohjeita. Kannattaa tsekata!

Valitsin tähän vielä teille esiteltäväksi kattauksen lempimanikyyrejäni. Kaikki itse tehtyjä ja itselle tehtyjä yhtä lukuunottamatta. Kuvateksteissä lisää tietoja. Bloggasin myös aikoinaan ahkerasti tekeleistäni osoitteessa Rambling Rosebud's. Sieltä löytyy alla olevat tekeleet plus paljon muuta!

Ensimmäinen yritys uusilla akryyliväreillä ja siveltimillä. Aika kauhea oikeasti :D Mutta siitä se lähti! Tässä tekeleessä ei oikeastaan ole muuta kuin pari kerrosta mustaa lakkaa, kultaisella akryylivärillä kukan terälehdet ja kukkien keskustassa kirkas strassi. En muista laitoinko päälle mitään kirkasta lakkaa, mutta ainakin kuvassa pinta kiiltää.

Harjoittelin erilaisia malleja kaupan halpis liimakynsille. Teippasin kynnen taakse hammastikun ja pidin viritystä kädessä kuin tikkaria.  Hedelmät, vesimeloni ja kiivi tulivat omasta päästä, pantteri ja seepra nyt sellaiset mitä vaan oli pakko kokeilla.

Kiivit oikeille kynsille. Tässä vaan kaikki sattumalta mätsäsivät. Sävyt, malli, idea ja toteutus. Ehkä all time favourit mitä tosin en ikinä saanut/ehtinyt kokeilla omiin kynsiin. Tässä kuva siis äitini kynsistä :]





Älyttömän simppeli ohje minkä löysin osoitteesta Schmucknaegel. Ohjeet ovat englannin kielellä ja sivustolla on hyvä kuvat eri vaiheista. Suosittelen! Itse liimailin kynsiin vielä väreihin sopivia strasseja.


Nämä tuli tehtyä ihan muuten vain tekemisen puutteessa ja yllätinpä taas itsenikin. Liukuvärjäys onnistui kauniisti, sävyt natsasivat ja kukista tuli raikkaat ja näyttävät. Sanoisin, että hienoin tekemäni ikinä!
 
Tässä taas hauskin idea mikä päähän sattui. Sieniä, ihania punaisia kärpässieniä :] Jos joku mietti miten maalasin oikean käden kynnet niin tämä kuva vastaa siihen. Ihan samalla tavalla siis. Toki oikean käden työstäminen vasemmalla kädellä on huomattavasti hitaampaa, mutta kaikenkaikkiaan riippuen maalattavasta kuvasta lopputulos on melkein yhtä hyvä kun oikealla kädellä tehtykin. Treenaamista se toki vaati ja pitkää pinnaa.

Aina välillä tulee sellainen olo, että tekisi mieli räpeltää näitä lisää mutta minä jotenkin urauduin noihin kukkakuvioihin ja uusien ideoiden opettelu tuntui liian työläältä. Välillä haaveilen siitä, että pääsisin kurssille jossa nämä jutut opeteltaisiin ihan kunnolla ja voisin tehdä tästä pienen sivuammatin itselleni. Ajatus tuntuu vielä kylläkin aika kaukaiselta, mutta ehkä joskus sitten :]

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hektistä, mutta ihanaa

Oho! Pisin tauko kirjoittelusta tähän mennessä. Päivittäin on kyllä tullut mietittyä tätä oman mielen purkupaikkaa, mutta viikonloppu on ollut niin hektinen ettei ylimääräistä aikaa ole ollut.

Oma koti kullan kallis :]

Perjantaina ajeltiin puolison vanhemmille viemään Hertta heille hoitoon. Lauantaina aamulla kahdeksalta startti kohti Pohjois-savoa aiemmin mainitsemiini häihin. 100km ajettuamme puolison äiti soitti, että taisimme unohtaa pukupussin heille. Voe hele.. Ei muuta kun auto ympäri ja sovittiin, että puolison isä ajaa vastaan. Pukuhenkarissa oli meidän kaikkien kolmen vaatteet. Luojan kiitos olimme aikatauluttaneet pari tuntia "ylimääräistä" ajomatkaan, niin vaatteiden haku onnistui. Alunperin piti mennä ystävän luo, jonka luona samana iltana yövyimme, vaihtamaan juhlavaatteet päälle, laittamaan hiuksia ja meikkaamaan ym. Kun aikataulut meni pieleen, niin meikkaus piti hoitaa autossa. Melko vaikeaa sanoisinko, varsinkin kun istuin lapsosen vieressä takapenkillä. Onneksi autossa on panorama-ikkuna joten edes "valaistus" oli kondiksessa. Kärsin myös matkapahoinvoinnista ja meikkaaminen takapenkillä aiheutti loppumatkan ajaksi melkoista öllötystä ja huokailua. Ennen juhlapaikalle kurvaamista pysähdyimme vielä huoltsikalle vaihtamaan vaatteet ja sipaisin samalla hiukset yhteen. Btw, vessaan jonottaessa Anneli Jäätteenmäki lipui ohi ja ihasteli lapsukaista samalla. Voittiko ihailulla äänen europarlamenttivaaleissa, jää nähtäväksi.

Hienosti kuvassa mukana lapsosen ruoalla tahrima pöytäliina :]

Häät olivat kauniit ja juhla hyvin mieluisa. Pöytäjärjetys oli järkevä ja juhlapaikka ihan mieletön! Takapihalla iso, siis ISO, nurmikenttä mikä päättyi järven rantaan ja rantaa koristi iso tuulimylly. Silmä kyllä lepäsi niissä maisemissa ja sään ollessa oikeastaan ihan paras mahdollinen pukujuhlille, voin kuvitella morsiusparin olleen hyvin tyytyväisiä päivään :] Vielä olisi loppukesästä kahdet muut häät juhlittavana ja mikäs niitä juhliessa kun ihania päiviä ne sellaiset!

Lounas; 
tomaatti-, sipuli-, appelsiinisalaatti, kaali- ja purjosalaatti ja 
Wilhelm chorizo makkaraa sinapin kera. 
Välipalapähkinät odottamassa kahvihetkeä.

Tämä päivä onkin sitten mennyt omaa pihaa kuluttaessa. Tällaisina kesäpäivinä arvostaa aikaista herätystä, sillä pihalle paukattiin jo kahdeksalta koko porukka kun lämpöä piisasi jo niillä tunneilla. Lapsonen istui viltin päällä aurinkovarjon suojassa, Hertta lokoili nurmella juksuhihnan päässä ja minä puolison kanssa tehtiin pieniä pihahommia. Pestiin terassi siitepölystä, kitkettiin kukkapenkit, siistittiin pensaita, kasteltiin tuijia, ym muuta pientä mukavaa auringon oton lisäksi. Nyt vesisateen ja ukkosen jäljiltä ilta-aurinko saa takapihan ja kirsikkapuut näyttämään mielettömän kauniilta. Yritin tallentaa tunnelmaa puhelimen kameralla, mutta ei kyllä välity millään se mitä paljaalla silmällä näkee.

Sadepilvet väistymässä ilta-auringon tieltä.


torstai 15. toukokuuta 2014

Grillauskausi avattu

Kumma ja jännä juttu. Tässä on pari viikkoa menty pipo vähän löysemmällä syömisten suhteen ja silti tuloksia syntyy. Toinen niistä viikoista täysin katsomatta mitä suuhun pistää ja toinen vähän seuraten ja miettien, mutta huomattavasti rennommin kuin elämäntaparemontin alussa. Aikamoista, nimittäin paino nyt 64.2kg ja alimmillaan yli vuoteen hooray :] Toinen kumma ja jännä juttu on miten nälkä tai kylläisyys vaikuttaa minäkuvaan. Aamulla nälkäisenä peilikuva näytti hoikalta ja hoikentuneelta, kylläisenä pahimmillaan viisi kiloa painavammalta.

Tänään se vihdoin muuten saatiin käyttöön. No grilli nimittäin! Savustin, Weber Smokey mountain cooker, meillä on ollut jo jonkin aikaa, mutta eilen puoliso kävi ostamassa Weber one touch brikettigrillin. Lounas ja päivällinen on sitten kärytelty menemään ja kyllä vaan kesä maistuu. Kuulemma vielä ehkä kaasugrilliäkin voisi miettiä vaikka syksyn alennusmyynneistä. Sittenhän täällä olisi grilli talon joka kulmalla. No ei ihan, kulmia tästä talosta nimittäin löytyy 14. Ihan käytiin laskemassa.

MM-kisoja seuratessa täälläkin..

Tulin juuri toiselta ryhmätunnilta ja huisin hauskaa oli. Päästiin hyvän kelin sallimana kentälle. Viime viikon tunti meni pienen pienessä maneesissa karmeassa kelissä. Varpaat ja korvat jäässä yritin pysyä pois muiden tieltä ja olla törmäättä kehenkään. Tänään meininki oli jo paljon parempi. Tuli myös jutusteltua muiden kanssa ja heille tuli yllätyksenä se, että olen ratsastunut niin vähän aikaa ja kuitenkin osaan jo laukata. Minä en edes aiemmin älynnyt iloita asiasta, koska luulin että se on ihan normaali tahti oppia lajia. Niinpä kotimatka meni hihkuen ja puolisolle riemuitsin "mä osaan, mä osaan" :] Ja oikeastihan mä osaan vasta tosi vähän, mutta näitä virstanpylväitä pitää matkanvarrella olla jotta reissu ei tuntuisi liian pitkältä. Olipas syvällistä taas :D

Pari viikkoa sitten tuli muuten tosiaan ostettua niitä varusteitakin. Kävin Hööksistä ostamassa CRW:n housut, ratsastussukat ja minichapsit. Kypärän ostin toisesta liikkeestä ja kengäthän minulla olikin jo aiemmin hankittuna. Ihan eri fiiliksellä kyllä käy tunneilla kun on oma varustus "kunnossa". Mitään turhan kallista en kyllä ole raaskinut ostaa. En vielä uskalla ajatella, että tästä tulisi pidempiaikaista harrastusta (vaikka niin kovin kyllä toivonkin) jo ihan tätä allergiaakin ajatellen. Tänään otti jo hevosta valmistella niin kovasti hengitysteihin ja tunti meni välillä aivastellessa. Nyt on nuhainen ja tukkoinen olo ja se kyllä harmittaa. Imettämisen takia en voi ottaa allergialääkkeitä joten tämä täytyy nyt vaan sietää. Jotain hyvää sentään, viime viikolla ja tänään ei tullut ollenkaan iho-oireita, hooray sillekin :]

Iltapalaksi vedetty iltapäivällä grillattua kanankoipea, vihersalaattia ja pekoniin käärittyä ja tuorejuustolla täytettyä herkkusientä. Jälkiruoaksi haen kipollisen turkkilaista jogurttia ja taidan maustaa sen vadelman makuisella Fun light tiivistemehulla. Hetki lepoa ja sitten nukkumaan. Huomenna taas reissun päälle, lauantaina olemme juhlistamassa puolison kurssikaverin naimisiinmenoa entisessä kotikaupungissamme. Mukava viikonloppu edessä, varsinkin kun mahdun taas yhteen vanhaan mutta ihanaan juhlapukuun.

Hyvää viikonloppua sinullekin :]

tiistai 13. toukokuuta 2014

Banaanimunakas

Makea aamun aloitus nam nam! Kokeilin vuosi takaperin samaa, mutta heitin kananmunan ja banaanin blenderiin. Taikinasta tuli liian kuohkea eikä sitä saanut käännettyä pannulla rikkoutumatta. Tällä kertaa laitoin kananmunan syvään lautaseen ja muussasin sekaan 3/4 kypsää banaania. Paisto voinokareen kera. Tätäkin sai kääntää varovasti ja alemmasta kuvasta huomaa, että halkeama tuli mutta piti muotonsa kuitenkin. 


Maku aika makea, tosin tuumisin että olisi voinut vaikka laittaa koko banaanin sekaan. Useissa netistä löydettävissä ohjeissa kananmunia on useampia yhtä banaania kohden, mutta mielestäni yksi kananmuna riittää. Muutoin kananmunan maku puskee liikaa läpi.


Munakkaan päällä turkkilaista jogurttia ja pakkasesta sulatettuja mustikoita. Hurjan hyvää oli kyllä ja aika täyttävä! Mukavaa vaihtelua siihen suolaiseen aamupalaan :]

"Ostoslista"

Yleisön pyynnöstä ajattelin palata siihen isoon plussaan ja sen tuomiin hankintoihin. Kirjoitin ensin listan asioista mitä muistikuvani mukaan tuli hankittua raskausaikana. Kauhean pitkältä se litania näyttää ja tuntuu, että siitä vielä puuttuukin jotain. Täydentäkää te lukijat jos jotain olennaista jää uupumaan :]

Ihan ensimmäinen hankinta lapsoselle oli body, housut ja myssy heti niskaturvotus ultran jälkeen. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä olisin halunnut vauvalle ostaa tai siitä mikä olisi tarpeellista, joten marssin H&M:n vauvanvaateosastolle ja nappasin mukaani jotain söpöä. Kyseistä asua tuli pari kertaa käytettyä, mutta nyt kokemuksesta viisastuneen ostaisin vähän erilaista. Bodeissa mielestäni kannattaa tarkistaa se, että vastasyntyneen malleissa ja kokoluokissa hihansuista löytyy taitokset joilla hihansuut saa suljettua "tumpuiksi". Erilliset tumput toimivat kyllä, mutta niitä joutuu korjailemaan vähän väliä ja vauva mukeltaa niillä tassuilla aika paljon niin kunnollinen body olisi käytännöllisempi. Lapsoselle hankittiin minikoossa bodyn päälle vain potkuhousuja ja ne ovat ihan kivoja kyllä, mutta nyt hankkisin lisäksi sukkapöksyjä. Housuja joissa sukkaosa mukana. Ovat mukavat päällä, vauvalle ei tarvitse pukea erillisiä sukkia jalkaan ja sukkapöksyt saa kätevästi ja nopeasti riisuttua vaipanvaihdon yhteydessä. Minusta sukkapöksyt ovat aika suloisia, mutta helpottaisivat myös itse sukka-asiassa. Sopivia sukkia oli nimittäin hankala löytää, ne valuivat aina jalasta. Lisäksi kannattaa olla ainakin pari myssyä mitä vaihdella. Vaatteiden määriin en osaa oikein ottaa kantaa muuta kuin, että hanki mieluummin vähän enemmän kuin ajattelit. Vaihtovaatteet tulevat tarpeeseen!

Lapsonen syntyi vasta elokuussa, mutta pinnasänky tuli ostettua nettikirppikseltä jo alkuvuoden, joskus helmikuun aikana. Alkoi hahmottua vauvan todellisuus ja se mitä kaikkea voisi tarvita. Isoista huonekaluista oli helpoin aloittaa. Vauvalle makuuhuoneeseen pinnasängyn lisäksi tuli ostettua pinnasängyn reunapehmuste, varapeitto, lakanoita, muovitettua froteeta patjan suojaksi sekä Barbapapa-mobile.

Asuimme vauvan syntyessä vielä pienemmässä asunnossa joten teimme järkiratkaisun hankkimalla Ikeasta Mandal lipaston perinteisen hoitotason sijaan. Sitä ennen olin ostanut netistä pinnasängyn päälle laitettavan hoitotason ja sijoitin sen lipaston päälle. Lipaston laatikostoihin pesin lapsoselle vaatteita sekä järjestin tarvikkeita kuten topsipuikot, vanulaput, puhdistuspyyhkeet sekä erilaisia hoitavia rasvoja kuten sinkkivoidetta, bebanthenia ja perusrasvaa. Harsoja tuli hankittua kolmisenkymmentä kappaletta. Osan sain tädiltä ja loput kirpparilta, uutena maksavat aika paljon mutta kirpparilta löytää myös hyvin! Ja harsoja oman kokemuksen perusteella kannattaa olla. Alkuun ainakin sitä pyykkiä syntyi paljon ja ei tarvinut heti miettiä sitä pesemistä. Lipastoon tuli hankittua myös NenäFriida sekä Dexpanthenol Mylan nenätipat. Noita tippoja on eri merkkisiä, meillä vain sattui olemaan tuota kun saatiin neuvolan kautta.

Kylpyhuoneen puolelle hankittiin Ikeasta kylpyamme ja kirpputorilta siihen kylpytuki. Kylpytuki tosin osoittautui turhaksi, itselleni oli helpompi kannatella vauvaa kädellä kuin istuttaa tukeen. Sitten pari kylpypyyhettä ja Natusan Baby pesuainetta. Pesuainetta ei tosin olla kovinkaan paljon käytetty, ammeeseen silloin tällöin vähän lorauttanut mutta muutoin ihan vesipesulla ollaan menty ettei iho kuiva liikaa. Vaatteiden pesua varten ostettiin hajusteettomia pesu- ja huuhteluaineita.

Ostin ImseVimse kestovaippoja minikokoisina, kuoria ja imuja. Ensimmäiset kolme viikkoa käytettiin niitä ahkerasti päiväsaikaan ja öisin kertiksiä. Puolison reissuhommien alettua kestot jäivät kokonaan pois käytöstä. Asunnossa jossa yövyimme ei ollut ollenkaan pesukonetta joten kakkapyykin kuskaaminen ees taas Keski-Suomesta Pohjois-Savoon ei houkutellut. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kestoja, ehdottomasti ekologinen ja pidemmän päälle edullinen vaihtoehto vaikka kestovaipoillekin hintaa kyllä tulee. Kertiksiä niinkuin kestojakin pitää testailla erilaisia, että oman vauvan pyllyn muotoon sopiva malli löytyy. Useista kaupungeista löytyy paikkoja joista voi saada lainaan kestovaippalaukun tms. Kannattaa kysyä asiasta omasta neuvolasta!

Keittiön puolelle tuli sijoitettua Avent-merkkisiä tuttipulloja. Amazonista tilaamalla sai neljän pullon settejä pulloharjoineen ihan edulliseen hintaan. Pullojen mukana tilasin myös Avent-rintapumpun. Pumppu oli ehdottoman tärkeä heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Ylimääräisen maidon pakastusta varten hankin pienimpiä minigrip-pusseja mitä vain kaupasta löytyi. Keittiön tasolla vähän syrjemmässä ruoanlaittopisteestä oli kori johon sijoitin pestyt pullot ym odottamaan käyttöä.

Rattaista, Bumbleride Indie, olinkin jo aiemmin kirjoittanut. Saimme puolison isoveljeltä ja tämän vaimolta heidän vanhat Emmaljungan rattaat sekä Philips merkkiset itkuhälyttimet. Itkuhälyttimet tulivat kyllä tarpeeseen, ovat käytössä päivittäin koska lapsonen nukkuu päiväunet parhaiten pihalla rattaissa. Emmaljungat ovat yllättävän hyvässä kunnossa useista käyttäjistä huolimatta. Jouduimme kuitenkin hankkimaan pienemmät rattaat logistisista syistä. Emmaljungat on kuitenkin säilytetty ja niitä on lainattu ystäville jotka ovat tulleet lastensa kanssa käymään. Rattaisiin hankittiin myös Eisbärchen-merkkinen pakkaspussi. Kaukalopussi olisi ollut pienelle vauvalle järkevämpi ratkaisu. Sellaisen kun saa laitettua turvakaukaloon sekä rattaisiin. Pakkaspussi taas on isompi malli mikä on suunniteltu pelkästään rattaisiin. Autoilua varten ostettiin Brio Primo turvakaukalo. Taitaa olla siitä edullisimmasta päästä.

H-hetkeä eli synnytystä varten tuli pakattua sairaalakassiin aika paljon tavaraa; rintakumeja, maidonkerääjä, lampaanrasvaa (on muuten törkeän kallista tavaraa, Pohjois-Savossa kannattaa ostaa apteekin sijaan esim. Ykkösrastilta..), imetysliivit ja liivinsuojat sekä terveyssiteitä koska ei voinut tietää mitä sairaalalla oli tarjota. Suurin osa noista omista jutuista tuli kyllä tarpeeseen viimeistään kotiinpääsyn yhteydessä joten ei suinkaan turhia hankintoja!

Sälämälälaatikkoon tuli vielä ostettua tutti, Hug a Bub kantoliina sekä BB-sling rengasliina, pieniä pyyhkeitä naaman ja puklujen pyyhkimistä varten sekä apteekista desinfektolia hoitotason putsaamista varten. Tuntuu tosiaan edelleen siltä, että listasin tähän karmean määrän tavaraa ja silti olen melko varma että jotain puuttuu. Sen neuvon lopuksi vielä antaisin, että vaikka aluksi saattaa tuntua siltä ettei pienelle vauvalle halua mitään käytettyä ostaa, niin ei se pieni ihminen ymmärrä onko häntä varten ostetut tarvikkeet käytettyjä vai ei. Voit säästää puolet summasta kiertelemällä kirppareita ja tutkimalla nettikirppareita. Monen pienen vauvan tarvikkeista ovat myös aika lyhyen ajan käytössä joten senkin puolesta uuteen satsaaminen ei kaikessa kannata :]

Tässä vielä luettelemani asiat listana:
- vaatteet
- itkuhälytin
- pinnasänky
- rintapumppu
- tuttipullo
- tutti
- kylpytuki
- kylpyamme
- vaunut
- kantoliina
- rintakumi
- maidonkerääjä
- lampaanrasva
- imetysliivit
- varapeitto
- lakanat
- pyyhe
- topsipuikkoja
- vanulappuja
- desinfektol
- harsoja
- kestovaipat
- kertisvaipat
- pieniä pyyhkeitä
- hoitotaso
- turvakaukalo
- nenäfriida
- suolaliuos nenän huuhtelua varten
- korviketta
- muovitettu frotee
- liivinsuojat
- hoitolaukku
- terveyssiteitä
- bebanthen
- sinkkivoide
- perusrasva
- puhdistuspyyhkeitä
- hajusteeton pesuaine ja huuhteluaine
- pakkaspussi, kaukalopussi

Tämä teksti on omistettu hyvälle ystävälle joka vähän aikaa sitten kertoi iloisen uutisen. Paljon onnea odotukseen ja toivottavasti tästä oli jotain hyötyä *hali* :]

P.S. Nytpä muistin mitä unohtui! Sitteri, tai meidän tapauksessa koliikkikeinu koska löysin sellaisen tosi halvalla kirpparilta. Meidän käytössä ollut tosi tarpeellinen, lapsen saa ruokailun ajaksi vaikka viereen keinumaan ja pois koiran ulottuvilta jos piti pyykätä ym. Alemmassa kuvassa oleva sitteri kulkeutui lapsosen mummilassa käytettäväksi. 

Arjen muutoksia

Lauantaina se päättyy. Puolison vanhempainvapaa nimittäin. Esimakua arjen muuttumisesta saatiin lapsosen kanssa tänään kun puoliso lähti toiseen kaupunkiin yön yli reissulle hoitamaan valmistumiseen liittyviä asioita. Hänestä valmistuu tämän vuoden puolella lääketieteen lisensiaatti ja siinä on kyllä yksi iso syy juhlia kesällä!

Olemme tosiaan olleet puoli vuotta yhdessä kotona. Alku meni hyvin, sitten tuli muutto ja muutokset ja alkuvuosi oli rankkaa. Siihen päälle vielä hankaluudet imetyksessä ja kaverisuhteiden muutokset. Kuukauden päivät meni hampaita kiristellen ja toisiamme vältellen. Aina kun keskustelun kukka puhkesi siitä muodostui rumaa kuunneltavaa eikä kummallakaan ollut jaksamista lähteä sovittelemaan. Ääripään ihmisenä jo mielessäni maalailin kauhukuvia siitä, että oliko tämä nyt tässä ja mitenkä me selvitään kun vasta asuntolainakin nostettu. Harvemmin meillä on ollut päivää pidempää mielipahaa ollut joten alkuvuosi tuntui piinalliselta. 

Aika kuitenkin auttoi tässäkin asiassa. Asumiskuviot, lapsosen menot, ihmissuhteet ym muut arkeen liittyvät asiat ovat selkiytyneet tässä kevään mittaa ja onneksi pari viimeistä kuukautta ovat menneet paljon paremmin puolisonkin kanssa. Nyt ajattelen haikeudella sitä miten ainutlaatuista tämä kulunut aika on ollut. Puoliso on saanut kokea ja kasvaa lapsosen kanssa alkumetreistä asti ja saanut olla mukana kaikissa arjen askareissa. Tuleva muutos tulee siis olemaan pieni kriisi koko perheelle. Onneksi puolison työhön siirtyminen taitaa kuitenkin tapahtua rauhalliseen tahtiin, pari päivää viikossa töitä tehden.


Olen miettinyt ahkerasti sitä miten sopeudun taas sellaiseen elämänrytmiin jossa puoliso ei ole lähettyvillä koko ajan. Kyllä se aluksi pelotti kovasti. Tuntui siltä etten tiedä mitään kotiin jäävien äitien arjesta, kun puolison kanssa olemme tehneet kaiken yhdessä tai hyvin tiheään vuoroja vaihdellen. Nyt kun olen saanut kosketuksen siitä mitä se arki kaksin tuon pienokaisen kanssa tulee olemaan niin olo on helpottunut. Ihan samoja asioitahan siihen vuorokauteen kuuluu kuin ennenkin. Perushoitoa, läheisyyttä, leikkiä, rajoja ja aikatauluja. Olen myös huomannut, että jäädessäni yksin vastuuseen lapsosesta niin oma ruoasta miettiminen on vähentynyt. En ehdi napostelemaan samaa tahtia kuin aiemmin ja se on aika mukava asia kyllä!


Lapsosen aamupäiväunien aikana tein ruokaa tälle päivälle. Uunilohta ilman mausteita, suurin osa meni pakkaseen lapsosta varten. Uunissa paahdettua myskikurpitsaa. Sekin oli lapsosta varten, mutta otin itselleni yhden lohkon sivuun. Kalan ja kurpitsan kaverina vihersalaatti raejuustolla. Mausteina öljyä, pippuria, suolaa ja sitruunaa. Hertalle tällaiset päivät ovat juhlaa. Olen kipannut tämän ruokakippoon kaikennäköistä ylijäänyttä lapsosen lautaselta; kasvissosetta, raejuustoa, lohta ja riisiä nam nam nam :]

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Suuttumuksen purkamista

Kun suututtaa ja suusta ei tule mitään rakentavaa niin on parempi keskittää ajatukset johonkin sellaiseen missä ei tarvitse tuottaa puhetta. Minä siis maalasin pitkästä aikaa. Aiemmin olen käyttänyt öljyvärejä paremmalla ja huonommalla menestyksellä. En oikein osaa tekniikkaa ja jälki on mitä on. Olen myös melkoinen hosupentti enkä jaksa suunnitella, harjoitella, työstää tai parannella maalauksia. Lopputulos on aina mitä on ja siihen on tyytyminen.

Pohjaväriä. Lisäsin väriä vielä pari 
kerrosta kuvan ottamisen jälkeen.

Ostin jo useampi viikko sitten pienen setin akryylivärejä ihan mielenkiinnosta, olin saanut mielikuvan siitä että niitä olisi helpompi työstää kuin öljyvärejä. Ja niin kyllä olikin! Vesi kävi ohenteesta eikä värit haisseet yhtään pahalle, kuivuivat myös paljon paljon nopeammin. Muutenkin niillä sai kevyempää jälkeä ja tarvittaessa öljyvärien kaltaista paksua ja täyteläisempää. Yleensä työni kaatuvat myös siihen, että haukkaan liian isoja paloja kerrallaan. Liian iso kangas tai liian monimutkainen idea. Nyt olin yllättänyt itsenikin maltillisuudella ja ostanut pienen kankaan. Varsinaista ideaa ei ollut, jostain syystä vain päätin tehdä sinistä ja vihreää pohjalle. Pidin aika pitkään mykkäkoulua joten ehdin tapojeni vastaisesti työstää pohjaa pariin otteeseen.

Taustan jälkeen ilmestyivät pilvet, sitten auringonkukat.

Muovialusta löytyi keittiön kaapin päältä. Puoliso oli jo heittämässä sitä mäkeen, mutta minä halusin säilyttää. Hyvä niin koska alusta on juuri sopivan kokoinen tällaiseen pieneen näpertämiseen. Akryylivärit sekä kangas ostettu King Kongista (Hong Kong). Vihreät siveltimet muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta ja lisäksi Clas Ohlsonilta ostetut öljyväripensselit. Vihreissä siveltimissä on mukavan pehmeät karvat ja niillä on helppo maalata vesiväreilläkin. Pilttipurkeista on myös moneksi.

Valmis työ signeerattavaksi.

Onneksi mökötys laantui iltapäivää kohden, varsinkin kun tänään on äitienpäivä. Lisäsin pari pilvenhattaraa lähelle kukkia, lisäsin pieniä kukkia syvyyttä luomaan (puolison ehdotus kun kävi työtäni arvostelemassa) ja vähän tuollaista keltavihreää höttöä kukkien varsia peittämään. Ei todellakaan mikään priima, mutta ihan sievä ja pääsee muiden töherrysten kaveriksi työhuoneen tai lapsosen huoneen seinälle :]

Sain muuten mielettömän ihanan äitienpäiväkortin. Pojat olivat tehneet sen minun ollessa ratsastustunnilla. Kortin toisella puolella oli vesivärein lapsosen huulilla painettu suukko ja toisella puolella nenänpää. Saatteena teksti "Hyvää äitienpäivää rakkaalle äidille". Ihana, ei voi muuta sanoa <3


torstai 8. toukokuuta 2014

Minusta ja vähän teistä muistakin

Hei te tutut ja tuntemattomat lukijat! Tässä pieni haaste. Kopioi kysymykset ja vastaa blogitekstiin lisäämällä kysymykset omilla vastauksillasi. Ihan vain koska minua kiinnostaa ja se olisi hauskaa :]

Synnyin: 80-luvulla sairaalassa
Syntymäpäiväni: Torstai
Sisarukseni: Olen ainoa lapsi

Olen: Lähihoitaja
Haluaisin olla: Anestesiahoitaja/instrumenttihoitaja
Tulen olemaan: Hyvin kiireinen ainakin seuraavat viisi vuotta

Osaan: Laulaa
Haluaisin oppia: Käyttämään öljyvärejä oikein
Opettelen parhaillaan: Ratsastusta

En osaa: Viheltää
En pidä: Kylmästä ilmastosta
Minua harmittaa: Ettei minulla ole sisaruksia

Lempiruokani: Tulinen Sri Lankalainen/Intialainen ruoka
Bravuurini ruoanlaitossa ja leivonnassa: Sämpylät ja mutakakku
Haluaisin kokeilla: Syömistä huippuravintolassa

Lempituoksu: Puhtaat lakanat
Mieluisin ääni: Lapsosen nauru
Saa minut nauramaan: Puoliso

Pituus: 161cm
Kengänkoko: 38/39
Tähtimerkki: Jousimies

Suosittelen sinulle
Paikkaa tai tapaa: Missä ikinä matkustatkin, ole rohkea ja vuokraa auto tai polkupyörä ja tutustu kohteeseen ajan kanssa. Löydät monia paikkoja ja katuja joihin taksit tai turistibussit eivät ehdi viemään. Teneriffalle menijät, Loro Parque ja Teide olivat näkemisen arvoiset!
Elokuvaa: La femme nikita (ohjannut Luc Besson)
Biisiä: Seal - Human beings

Siteeraus:
"If you pick up a starving dog and make him prosperous he will not bite you. This is the principal difference between a dog and man." -Mark Twain

Eikun rustailemaan kaverit! :]


P.S. Kirjautuneena käyttäjänä voit myös vastata anonyymisti muuttamalla alasvetovalikosta 'anonyymi'.

Soppapäivä

Makkarasoppoo tänään. Pahoittelen kasvispainoitteiset lukijat ja ystäväni, ruokakuvani ovat yleensä hyvin lihapainoitteisia. Mietin yhdessä vaiheessa, että pitäisikö niitä jättää kuvaamatta mutta se ei antaisi realistista kuvaa tämän hetkisistä valinnoistani. Lihaa tulee syötyä päivittäin. Aina välillä ateria siellä, toinen täällä on lihaton ja hyvä niin, mutta kaipaan lihaa lautaselleni koska pidän sen mausta ja se on "helppo" tapa täyttää proteiinivarastoja. Ruokavalioomme kuuluu erilaisia eläinkunnan jäseniä laidasta laitaan; valkoista lihaa, punaista lihaa, äyriäisiä, kananmunat, välillä mätiä ym. Eniten kulutamme kanaa ja naudan/porsaan jauhelihaa. Olen kyllä tietoinen miten eettisesti on arveluttavaa ja varmasti monella eri tasolla väärinkin ostaa kaupan hyllyltä tehotuotettua lihaa ja olen pohtinut sitä miten lihan syöntiä voisi jatkaa eettisemmin. Tulin tulokseen, että ehkä olisi paras jatkossakin vastaanottaa vanhemmilta riistaa ja omalla pihalla kasvaneiden lampaiden lihaa, mutta rinnalle ostaa lähiluomutilan tuoretta lihaa vaikka aina vähän isompia määriä pakkaseen kerralla. Emme kuitenkaan vielä ole valmiita jälkimmäiseen koska se tietäisi ruokamenojen kasvamista hyvin suurella summalla. Nytkin taas menee se n. 700€ kuussa ruokaan ja minun hoitovapaan tuloilla ei juuri kuluja paikkailla. Toki puoliso siirtyy piakkoin taas työelämään ja tulomme normalisoituvat, mutta kodin hankinnan myötä tulivat myös remonttikohteet ja niille varattavat kulut. Tärkeää varmaan kuitenkin, että tiedostan ongelman ja olen valmis muutokseen kunhan taloutemme siihen kykenee.

Makkarasoppa: 
Maggaraa, porkkanaa, sipulia, 
pakasteherneitä, lanttua ja 
mausteena kasvisliemikuutio

Raskauden aikana lihan syönti tyssäsi täysin. Puoliso teki pulled porkia, syötiin lihaa sämpylän välissä. Tosi tosi hyvää mietin. Sitten ehkä päivän parin päästä alkoi pahoinvointi ja mielessäni liha linkittyi pahaan oloon. Kuukauden kestänyt pahoinvointi oli huipussaan uudenvuoden aattona. Mies teki taas pulled porkkia, sitä liharuokaa mitä ensin keitetään pitkään ja sitten paistetaan uunissa. Koko asunto täyttyi hajusta. Minä olin koko päivän makuuhuoneessa suljetun oven takana kontillani peiton alla ämpärin kanssa. Oksensin aamusta iltaan. Ihan ei vetänyt vertoja Gran Canarialta saadulle ruokamyrkytykselle, mutta lähellä oli. Puoliso ihmetteli vielä, että miten minulla nyt niin huono olo ja jäi vielä makuuhuoneen ikkunaan katsomaan ilotulituksia. Saatoin sanoa hänelle siinä jotain vähän pahasti viimeisillä voimillani, en muista enää. Siitä lähtien, eli koko viime vuoden aikana varsinkin raskaana ollessa riitti kun joku mainitsi sanan pulled pork ja minä oksensin tai vähintäänkin yökkäsin niin, että piti sisuskaluissa tuntui. Lihaa tuli siis syötyä aika vähän ja olin varma etten enää ikinä halua sitä syödäkään. Vaan niin se aika kultaa muistot ja liha on taas iso osa ruokavaliotani.

Mutta mikä siinä onkin, että varsinkin liha etoo raskausaikana? Voiko se johtua jostain suojeluvietistä, ettei tule syötyä mitään pilaantunutta tai varsinkaan sikiölle haitallista?


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Vointeja

Yllättävän hyvä olo ollut nyt maanantaista lähtien. Ollaan syöty maltillisesti, mutta ei liian nipottaen. Hedelmiä ilta- ja välipalaksi reilusti, välillä ihan ruokaankin sekoitettuna. Jälleen kerran huomaan, että ylimääräinen turvotus on vähentynyt ja masu voi paremmin. Ja näin nopeasti jo! Ruokailuvälit meillä kyllä venyy aivan liian pitkiksi. Aamupala tule syötyä aamukahdeksan ja kymmenen välillä, lounas yleensä 12-14 välillä ja toisinaan se venyy kolmeen tai neljäänkin iltapäivästä. Ja siinä välissä harvemmin muistaa edes mitään välipalaa nauttia. Ihmeellistä on se miten kroppa jaksaa sellaista. Tai no, en tiedä jaksaako se, ehkä tämä väsymys ja aikaansaamattomuus johtuukin siitä ettei ravintoa tule säännöllisesti vaan vähän miten sattuu.

Myöhäinen aamupala:
Paistettua kananmunaa, paistettua purjoa + pinaattia, 
avokadoa, tomaattia ja omenaa

Aamupalakin on ruvennut tökkimään. Oikeastaan en ole ikinä ollut mitään aamupala-tyyppiä, mutta Hertta muutti rutiinit pari vuotta sitten. Jäin kotiin "mammalomalle" Hertan ollessa 8 viikon ikäinen. Olin kotona pennun kanssa viikon ja kun aamuherääminen tapahtui siinä viideltä, niin eipä juuri muuta tekemistä ollut kuin syödä.. Siitä tuli sitten tapa ja se jäi elämään. Ennen Herttaa en syönyt aamulla mitään tai sitten satunnaisesti ruisleivän tai hedelmän. Ensimmäinen ateria oli työpaikalla lounas 10-12 välillä. Nyt sitten se aamupala meinaa jumittaa uudestaan. Aamupalasalaatti, munakas ym on vaihtunut kupposeen kahvia. Tänäänkin lapsosen syödessä aamuruokaa me joimme kahvit. Välipalalla sitten hedelmää, kasviksia ja paistettua kananmunaa. Lounaaksi puoli yhdeltä savustettuja ribsejä, salaattia ja coleslawta. Illalla rääppijäiset.

Lapsosen välipala:
Avokadoa, paistettua kananmunaa, tomaattia, 
pari palaa paistettua purjoa ja omenaa

Kauppareissulla aamupäivällä totesin, että kevät on saapunut myös kuin varkain. Merkkejä on ilmassa koko ajan, mutta muutokset tapahtuvat välillä harppauksina niin ettei niitä pieniä muutoksia ehdi huomaamaan. Puut vihertävät jo kauniisti eri sävyissä, nurmikolla on jo pienesti pituutta ja mikä parasta aurinko lämmittää tosissaan. Meidän pihalla on bongattu rusakko, pikimusta kissa, väriään vaihtava orava ja monenlaisia lintuja. Ei käy aika pitkäksi niitä seuraillessa :]

Nuo värikkäät muovilautaset tuli ostettua Ikeasta. Oikeastaan ajatellen lapsosen 1v-synttäreitä koska lapsivieraita tulee jonkun verran. Omaan käyttööhän nuo nyt oikeasti tuli. Ihanan väriset ja kovin käytännölliset. Lisäksi ihan mukavaa kun lapsosen kanssa syödään samanlaisilta lautasilta, aina silloin tällöin ainakin. Elämässä saa olla väriä :]


tiistai 6. toukokuuta 2014

Pipapipopipapipo

Lievän hulluuden ja luovuuden päivä. Aamulla koko porukka, Herttaa lukuunottamatta luonnollisesti, uimaan keskustan uimahalliin. Puolisolle jännä aloitus aamulle, sai ottaa lapsosen ensimmäistä kertaa mukaansa miesten puolelle pukkariin ja suihkuun. Itse olen touhussa jo harjaantunut vauvauintireissujen takia. Puoliso ei vielä silloin halunnut lapsosta mukaansa aikataulupaineiden vuoksi. Ymmärsin kyllä koska ensimmäiset kerrat olivat itsellenikin jänniä. Tänään kaikki meni kuitenkin tosi hyvin. Käytiin monitoimialtaassa, lasten altaassa ja vauvojen altaassa. Puoliso kävi lisäksi testaamassa liukumäen.


Lapsosen päivunien aikaan sitten kasattiin loppuun eilen Ikeasta ostetut pihakalusteet ja aurinkovarjo. Ostettiin varjoon mukaan suojapeite, ihan käytiin vielä kysymässä että käykö se varmasti varjoon minkä aioimme ostaa. Typeräksi kyllä tunsi itsensä tuossa kotipihalla toppatakki ja villapipo päässä pienessä räntäsateessa pihakalusteita pykätessä. Vielä typerämmäksi tunsin itseni kun rupesin sovittamaan suojapeitettä kasaan taitetun varjon päälle. Eihän se siihen mene. Ei millään. Hohhoijaa! No eipä siinä mitään, pientä mittailua ja singeri soimaan. Tovi siinä meni kun ratkoin yhden sivun suojapeitteestä auki ja ompelin tarranauhat paikoilleen. Puoliso kävi vielä aina työvaiheiden välissä sovittamassa varjon päälle. Hyvä siitä tuli. Ei kylläkään kiitos Ikean, vaikka yleisesti ottaen olen ollut tyytyväinen palveluun ja laatuun.
Tiimipipo testissä

Singeri jäi sitten keittiön pöydälle. En ollut kiinnostunut siivoamaan sitä takaisin työhuoneeseen. Ajattelin siis sotkea pöytää entisestään. Kaivoin vaatehuoneesta ompelulaatikosta pussillisen trikookankaita, ompelulangat- ja muita tarvikkeita. Ystäväni teki vajaa vuosi sitten lapsoselle ihanan pipon (näkyykin yhdessä aiemmin postaamassani kuvassa) ja innostuin itsekin ompelemaan niitä. Tein ystäville ja heidän lapsilleen, ainakin 20 pipoa tuli singerrettyä lainaksi saadulla husokilla (Husqvarna). Itselle tein yhden, mutta se vähän epäonnistui. Tänään sitten tulikin väkerrettyä kaksi kerralla. Ja lapsoselle tietty kanssa, tein meille molemmille itseasiassa samasta kankaasta. Niinkö tiimipipot! Puoliso jo valitteli kun olin mukamas koko päivän ompelukoneella. Tuntui olevan perheen pienimmilläkin protestinsa ja sanottavansa asiasta. Vähän väliä molemmat roikkuivat lahkeessa ja pipot piti ommella varmaan kymmenessä eri osassa huh. Nyt ne kuitenkin ovat valmiit ja hirmuisen kivat :]

Mäyris-pipo <3

Huomenna etsimään ratsastushousuja jei. 
Ihan jees viikko tulossa vaikka harmaalta aluksi tuntuikin :]

P.S. Pipon ohje esim täältä: Neulepipo.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Taas se maanantai :]

Eilen keskusteltiin näistä ruokajutuista puolison kanssa ja hänen pyynnöstään palataan takaisin maltillisempaan ruokavalioon. Kyllähän minä itsekin sitä halusin, mutta en puhunut asiasta ääneen. Ongelmasta tulee kai ongelma aina siinä vaiheessa kun tiedostaa sen ongelman, mutta ei ole halukas tekemään asian eteen "mitään". Nyt kuitenkin kun asia koskettaa muitakin, on muutokseen helpompi ryhtyä.

Sovittiin suuntaviivat. Ihan niin tiukalle kuin aiemmin ei mennä. Ajatus laihduttamisesta jää enemmän taustalle muhimaan, tämä tietenkin harmittaa minua. Kaiken pitää tähdätä johonkin näkyvään ja terveellinen ruumis ei kuulosta tarpeeksi näkyvältä. Taas näitä ihmeellisiä mielen ristiriitoja. Jatkamme siis vähähiilihydraattisella, mutta rajaksi nostettiin 10g hiilareita 100 grammaa ruoka-ainetta kohden. Ruokavalio siis moniopuolistuu ihan mukavasti ja useat hedelmät mahtuvat rajan sisälle.

Viime viikolla ihan huvikseen tarkistimme omaa rahan kulutusta ruokakaupoissa. Verkkopankki kätevästi erittelee ruokaostokset ja muut ostokset ja tilastoi ne mukavan värikkäisiin käppyröihin. Ennen ruokavaliomuutoksen aloittamista kuukausittainen kulu ruokakauppoihin oli n. 500€. Emme ole ennenkään säästellyt ruokamenoissa, mutta vhh-kuurin aikana kulut kasvoivat n. 200€ kuukautta kohden. Aika paljon mielestäni. Ihan järjetöntä, varsinkin kun suurin osa näistä uusista kuluista on kohdistunut hevi-osaston antimiin ja pähkinöihin. Toki lihaakin tulee itse ostettua, mutta jonkun verran saamme sitä minun vanhempien kautta (riistaa ym.). Kaljaakin varmaan tai viinaa saa halvemmalla kuin tuoretta terveellistä ruokaa. Aika iso epäkohta mielestäni!


Puoliso täytti vuosia reilu kuukausi takaperin ja koska en tiennyt mitä ostaisin hänelle, niin käytin hyödykseni luovaa osaamistani. No eihän noista lahjakorteista kovin hienoja tullut, mutta olipahan jotain mitä antaa syntymäpäiväsankarille. Tänään sitten tuo keltainen kortti pääsi käyttöön. Hän olisi voinut toivoa ihan mitä tahansa, siis ihan mitä tahansa. Niinpä hän toivoi ettei tänään tarvitsisi vaihtaa lapsoselle kertaakaan vaippaa. Ajatus ilmeisesti lähti siitä kun lapsonen kesken aamupalan työsti vaippansa täyteen. Mikäs siinä, helpollahan minä tässä pääsen. Leimasin kortin varmuuden vuoksi heti, ettei vain unohtuisi ;]


Mun tyyppi

Lapsonen syntyi loppukesästä 2013. Kyseessä oli pidempään harkittu ja haluttu perheenlisäys. Pidettiin kuitenkin puolison kanssa suunnitelmat salassa useimmilta ja uutinen raskaudesta tulikin kuin puskan takaa sukulaisille ja suurelle osalle kavereista työkavereista puhumattakaan. En uskonut, että hedelmöittyminen tapahtuisi niin nopeasti ja siksi pidimme matalaa profiilia asiasta.

Yllätys oli suuri itsellenikin. Aloimme yrittää raskautta 2012 syyskuussa ja olin suunnitellut ja sopinut kesätöistä työnantajan kanssa ja sopinut muutenkin muuta seuraavalle vuodelle. Sitten marraskuussa mahassa rupesi mylläämään. Tein raskaustestin ja se näytti negatiivista. Pieni hätääntyminen, että onko jotain muuta vialla elimistössä kun kivut olivat välillä kovat. Eikun lääkärille siis. Työpaikallani se oli helppoa, olin nimittäin yksityisen lääkäriaseman respassa ja avustavana hoitajana tiskin toisella puolella. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä ei selvinnyt mitään. Sanoi, että uudestaan viikon päästä. Viikon päästä löytyi sikiöpussin alku, mutta ei muuta tutkittavaa. Sanoi, että tule uudestaan viikon päästä. Viikon päästä löytyi asukas. Olin ihmeestä änkyrällä ja lääkäri piti minua ihan pöhkönä. Nauroi miten voi tulla yllätyksenä se, että kun kaksi sukukypsää ihmistä parittelee niin siitä tulee raskaaksi. No minulle näköjään tuli..


Aluksi olin happy happy joy joy. Sitten iski ristiriitaisia tunteita. Olin tehnyt suunnitelmia eteenpäin ja monet niistä heitti häränpyllyä raskauden takia. Oli myös ihan kärsimystä olla kertomatta raskaudesta työnantajalle, kerroin nimittäin vasta pari viikkoa rakenneultran jälkeen kun tuntui turvallisemmalta. Jos vaikka olisikin mennyt kesken ja olisinkin ollut vapaa kesätöihin. Raskaus muutenkin oli pahoinvointeineen ja muine vaivoineen välillä hyvin hyvin hankalaa ja raskasta. Ei todellakaan elämäni parasta aikaa, vaikka usein niin hehkutetaan. Toivon kyllä ja uskon, että seuraava raskaus (jos meille lapsosia lisää suodaan) on varmaan helpompi jo siitä syystä, että tietää mitä on odotettavissa.


Synnytys oli pitkä tai siltä se ainakin tuntui. Lapsivedet menivät torstai iltana, synnärille puolen yön maissa. Osastolle siinä parin tunnin odottelun jälkeen ja supistukset alkoivat 03:30 pe aamuyöstä. Ja voi morjens millaista settiä välillä oli. Kivunlievitykseksi sain aluksi panadolin. Olisin nauranut jos kivulta olisin kyennyt. Salissa viimein epiduraali ja monen tunnin päästä syntyi pieni poika. Ihmeestä ymmyrkäisenä ja ilman asiaan kuuluvaa itkua. Tyypillä oli silmät auki ja katseli ympärille. Masun päällä tyyppi näytti ja tuntui ihan lämpimältä sammakolta. Isän paidan alla maailman suloisimmalta paketilta. Rakkaus ei kuitenkaan ollut tunteena itsestäänselvyys vaan syntyi ajan kanssa kun tutustuttiin tyypin kanssa. Kotiutumisiltana itkin, että pitäisikö vauva palauttaa sairaalaan kun ei tuntunut vielä omalta ja huoli oli suuri niin pienen ihmisen puolesta.


Nyt tyyppi on 9 kuukauden ikäinen ja mahdottoman "puhelias" ja utelias ihminen. Oppii jatkuvasti kaikkea uutta ja siinä välissä käy lataamassa akkuja minun tai puolison sylissä. Tyyppi on avannut minulle myös aivan käsittämättömän skaalan uusia tunnetiloja joita en edes osaa sanoin kuvailla. Onnellisia tunteita kuitenkin ja sitä kun hän nauraa kanssani tai jokeltaa ja selvittää jotain uutta asiaa niin tiedän, että minun kuuluu olla juuri siinä hetkessä hänen kanssaan eikä mikään muu asia menisi hänen edelleen :]


Hapatusta

Synkkä oli ilma kotimatkalla ja synkäksi tahtoo mielikin painua.


Oikeasti ei mitään maailmaa kaatavaa, mutta kyllä se harmittaa ja vie aivokapasiteettia. Syöminen. Ihan kuin eläisin syömistä varten eikä päinvastoin. Vhh-kuurin aikana fiilis oli hyvä ja olin ylpeä itsestäni ja mieleltäni rauhallinen. Kuuri loppui viikko sitten ja jo nyt ollaan taas siinä toisessa ääripäässä. Joka päivä tullut nutustettua makeaa ja suolaista hyvää. Niin paljon, että vielä seuraavanakin päivänä huono olo mutta huonosti syöminen vaan jatkuu. Pienesti pakkomielteistä. Syönpä pari palaa paahtoleipää vielä lounaan päälle vaikka eihän minulla ole enää edes nälkä. Ihan varmuuden vuoksi kuitenkin ja kun se maistuu niin hyvältä. No ei se maistu, kunhan syön kun en osaa olla syömättä.


Kotona aurinko paistoi ainakin hetken ja pihan istutukset olivat parin päivän reissun aikana taas kasvaneet ja naapurusto saanut uutta ilmettä lehtiin ilmestyineistä ja hiljalleen avautuvista silmuista. Kevät pitäisi olla uuden aikaa, uusia mahdollisuuksia, uusia ideoita jne jne ja minä tyttö junnaan vanhassa ja samassa vuodesta toiseen. Kyllä se masentaa ja vie energiaa. Huomaan, että kun syön huonosti niin pienet ja mitättömät asiat saavat taas kohtuuttoman suuria mittasuhteita mielessäni. Puoliso mököttää, sen täytyy johtua minusta. Kaverit ovat pitäneet hirmu vähän yhteyttä, ne ei varmaan sittenkään välitä. Lapsonen on kiukkuinen ja nukkuu huonosti, minä en varmaan osaa hoitaa tarpeeksi hyvin. Vähän kun yritän pysäyttää mielipahan rattaita ja ajatella järjellä, niin tiedän ettei edellä mainitut asiat ihan niin ole. Oman tärkeyden ja arvokkuuden vaan tuppaa herkästi unohtamaan kun kokee jollakin osa-alueella epäonnistuvansa.

No mutta, se siitä ruikuttamisesta. Katse eteenpäin. Paino eilen mitattuna 65.5kg. Tullut siis reippaasti ylöspäin, mutta ei onneksi vielä olla lähtötasolla. Mun pitää nyt vähän funtsia ja tuumailla, että miten mä pääsisin tästä suosta taas nousemaan. Ehdotuksia?


lauantai 3. toukokuuta 2014

Kadunko? Kyllä välillä vähän :]

Ihan huomaamatta, melkein kuin varkain vaihtui huhtikuu toukokuuhun. Vaikka vappua kyllä pienesti itsekin juhlistettiin. Juhlinta oli kovin erilaista aiempien vuosien menoon verrattuna (jos raskausajan vappu jätetään pois laskuista) eikä kyseistä juhlapäivää meidän kotona erottanut tavallisesta arkipäivästä. Itseasiassa ajoimme kaupunkiin vapun aattona ja tuntui ihan hassulta seurata haalari- ja yo-lakkipäistä väkeä lipumassa kaduilla enemmän tai vähemmän railakkaissa merkeissä. Olimme liikkeellä n. klo 14 maissa joten tunnelma oli vielä onneksi ihan rauhallinen. En voi sanoa tunteneeni kaihoa tai kaipuuta kaduille tai kotibileisiin. Olin juuri siellä missä halusinkin, automme takapenkillä lapsosen seurana puolison ajaessa. 

Tuntui kuitenkin oudolta, ajan kuluminen nimittäin. Milloin elämä muuttui niin paljon, että normaaleilta tuntuneet illanvietot ja juhlinnan aiheet olivat vieraita minulle. Nauroimme myös äitini luona vapunpäivän juhlalounaalla sitä, että vaikka tässä työväenluokan juhlaa juhlitaan niin kyseisessä ruokapöydässä oli vain yksi työläinen. Loput opiskelijoita, eläkeläisiä, vanhempainvapaalaisia, työttömiä tai alaikäisiä. Kuulostaa pahalta, mutta kun tonkii elämäntilanteita tarkemmin niin jokainen ruokailemassa ollut on siinä tilanteessa missä haluaakin olla. Elämä vaan muuttuu arvojen ja kiinnostusten kohteiden myötä. Ja toki, jokainen työssä käyvä ihminen on juhlansa ansainnut, varsinkin tällaisena alati kasvavan työttömyyden aikana!

2003, kun valmistuin vuoden myöhässä ylioppilaaksi, vannoin etten enää ikinä opiskele tai varmasti hae yliopistoon. Kirjoituksiin valmistauduin ostamalla hyvät eväät ja katsomalla aamuyöllä Oscar-gaalaa tai muuta yhtä yleissivistävää heh. Arvosanoista paistoi joko täydellinen lahjattomuus tai välinpitämättömyys. Minun kohdallani se oli välinpitämättömyyttä, en uskonut yo-todistuksen vievän minua mihinkään. Tai lukion ylipäätään. Kunhan kulutin aikaani ja tapasin uusia ihmisiä siinä samalla. Lakki varmistui kun ruotsinkieli meni toisella yrittämällä läpi. Yllätin suorituksella itseni ja puhelusta päätellen rehtorinkin. Jätin lakkiaiset kuitenkin väliin ja pyysin postittamaan todistuksen. Juhlin vähäeleisesti pienen ystäväporukn kesken ja olin tyytyväinen kun se kaikki oli ohi. Nyt jälkeenpäin olen todennut ja harmitellutkin sitä miten hyvin olisin voinut pärjätä kirjoituksissa pienelläkin panostuksella. Jos ilman minkään kirjan avaamista pääsee kirjoituksista läpi, niin mikä tulos olisikaan ollut jos olisin lukenut ja yrittänyt. Miten sitä välillä kaipaakin takaisin menneisyyteen muuttaakseen pieniä asioita itsessään. Sellaisia juttuja joilla kuitenkin on suuri merkitys tulevaisuudessa.

Nyt vaikka opiskelupaikka ammattikorkeakouluun on takataskussa ja saan vuoden loppuun olla kotona lapsosen kanssa, niin mielessä nipistää se tieto että jos olisin ottanut itseäni niskasta kiinni 15 vuotta sitten, niin minulla olisi paremmat mahdollisuudet hakea yliopistoon tai että ammattikorkeaan hakeminen ei olisi ollut niin työlästä kuin mitä se nyt oli. Ja minäkö en muka ikinä katuisi mitään, niin sitä nuorena näkee monet asiat mustavalkoisina ja niin sitä aikuisena huomaa miten paljon nuorena tehdyt valinnat peilaavat nykypäivään että tulevaisuuteen. Tärkeintä kai olisi miettiä millaista se elämä oikeasti silloin 15 vuotta sitten oli. Tiedän, että minusta olisi ollut moneksi, mutta tiedostan samalla myös sen, että tein noina välinpitämättömyyden vuosina parhaani selviytyessäni isoista muutoksista ja kriiseistä eikä koulumenestys olisi tuonut sisältöä muiden puutteiden tilalle. 

Valitin muuten aiemmin sitä miten en välitä omenista. Fuji-lajike on ilmeisesti se säännön vahvistava poikkeus. Koostumus hyvä, maku hyvä, väri hyvä. Ruisleivän päällä super!


torstai 1. toukokuuta 2014

Maakuntamatkailu

Maakuntamatkailu on oikeasti aika ihanaa! Asuttiin puolison kanssa puolisen vuotta eri kaupungeissa ja osan siitä ajasta yhdessä kolmannessa kaupungissa puolison kesätyön perässä. Ollaan siis totuttu yli kolmen tunnin ajomatkoihin vanhempien ja toistemme luo. Sitten kun muutettiin yhteen, niin ajeltiin yhdessä viikonloppuisin Pohjanmaalle, Päijät-Hämeeseen, Varsinais suomeen ja pidemmillä lomilla lappiin. Puoliso on myös tehnyt paljon töitä parin tunnin ajomatkan päässä, joten pari vuotta meni niin että hän oli 2-3 päivää pois kotoa.

Lapsosen syntymä teki muutoksen arkileskeyteen. Loppuraskaudesta lähtien olin puolison mukana keski-suomessa. Majoituimme pienessä yksiössä. Sopu sijaa antaa ja kyllähän sitä aikansa jaksaa patjalla lattialla nukkua :) Mutta voi pojat miten siihen touhuun myös väsyy. Varsinkin pienen vauvan kanssa sitä tavaraa oli paljon, tuntui ettei farmariauto riittänyt millään siihen tavaramäärään. Nyt lapsosen kasvettua tavaramäärä on pienentynyt kahdesta isosta matkalaukullisesta pieneen viikonloppukassiin johon mahtuu kaikkien kolmen vaatteet.

Lähes päivittäistä reissaamista lapsosen kanssa kertyi elokuun lopulta marraskuun alkuun jolloin jäimme koko perhe kotiin. Automatkat menivät suurimmaksi osaksi hyvin. Reitit ja aikataulut oli suunniteltu niin, että kiirettä ei ollut joten pysähdeltiin tien varsille aina tarpeen vaatiessa. Tarpeita yleensä olivat lapsosen vaipan vaihto, imetys tai levottomuus. Kyllähän se työlästä oli ja nyt olisi vaikea kuvitella samanlaista "reppureissaamista".

Reissaaminen on kuitenkin jäänyt rennommalla otteella. Koska asumme lähempänä molempien vanhempia voimme tehdä päivä- tai yhden yön reissuja entisten viikonloppuvierailujen sijaan. On myös helpompi pyytää sukulaisia käymään kun ajomatkaa tulee puolet entistä vähemmän. Seurustelun alkuvaiheilla reissaamisen yhteydessä pysähdeltiin paljon eri paikkakunnilla kahvittelemaan ja katsomaan nähtävyyksiä. Nyt on useampi vuosi vierähtänyt ilman erityisempiä pysähdyksiä, mutta olen jo miettinyt mielessäni valmiiksi mihin kaikkialle haluan taas pysähtyä lapsosen takia :]

Jossain vaiheessa elämää haluan myös kokeilla yöpyä b&b tyylisissä paikoissa ympäri Suomea. Tai veneillä saaresta ja paikkakunnasta toiseen. Tosin annan ajan näyttää milloin olen tarpeeksi "vanha" sellaiseen, nyt kun sellainen tuntuu enemmän eläkeläisten ajanvietolta. Kaikella kunnoituksella eläkeläisiä kohtaan! Ja pitäähän mun jättää jotain koettavaa niillekin ajoille ja päiville :]