sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Hapatusta

Synkkä oli ilma kotimatkalla ja synkäksi tahtoo mielikin painua.


Oikeasti ei mitään maailmaa kaatavaa, mutta kyllä se harmittaa ja vie aivokapasiteettia. Syöminen. Ihan kuin eläisin syömistä varten eikä päinvastoin. Vhh-kuurin aikana fiilis oli hyvä ja olin ylpeä itsestäni ja mieleltäni rauhallinen. Kuuri loppui viikko sitten ja jo nyt ollaan taas siinä toisessa ääripäässä. Joka päivä tullut nutustettua makeaa ja suolaista hyvää. Niin paljon, että vielä seuraavanakin päivänä huono olo mutta huonosti syöminen vaan jatkuu. Pienesti pakkomielteistä. Syönpä pari palaa paahtoleipää vielä lounaan päälle vaikka eihän minulla ole enää edes nälkä. Ihan varmuuden vuoksi kuitenkin ja kun se maistuu niin hyvältä. No ei se maistu, kunhan syön kun en osaa olla syömättä.


Kotona aurinko paistoi ainakin hetken ja pihan istutukset olivat parin päivän reissun aikana taas kasvaneet ja naapurusto saanut uutta ilmettä lehtiin ilmestyineistä ja hiljalleen avautuvista silmuista. Kevät pitäisi olla uuden aikaa, uusia mahdollisuuksia, uusia ideoita jne jne ja minä tyttö junnaan vanhassa ja samassa vuodesta toiseen. Kyllä se masentaa ja vie energiaa. Huomaan, että kun syön huonosti niin pienet ja mitättömät asiat saavat taas kohtuuttoman suuria mittasuhteita mielessäni. Puoliso mököttää, sen täytyy johtua minusta. Kaverit ovat pitäneet hirmu vähän yhteyttä, ne ei varmaan sittenkään välitä. Lapsonen on kiukkuinen ja nukkuu huonosti, minä en varmaan osaa hoitaa tarpeeksi hyvin. Vähän kun yritän pysäyttää mielipahan rattaita ja ajatella järjellä, niin tiedän ettei edellä mainitut asiat ihan niin ole. Oman tärkeyden ja arvokkuuden vaan tuppaa herkästi unohtamaan kun kokee jollakin osa-alueella epäonnistuvansa.

No mutta, se siitä ruikuttamisesta. Katse eteenpäin. Paino eilen mitattuna 65.5kg. Tullut siis reippaasti ylöspäin, mutta ei onneksi vielä olla lähtötasolla. Mun pitää nyt vähän funtsia ja tuumailla, että miten mä pääsisin tästä suosta taas nousemaan. Ehdotuksia?


2 kommenttia:

  1. Ei varmaan kannata katsoa pelkkää painoa, jos koko kehonkoostumus on muutoksessa? Ota rinnalle joku toinen mitta - oma olo, tai sitten vaikka ihan mittanauhamitta. En kyl tiiä tuleeko siitä parempi vai huonompi fiilis.

    Minulla huvin vuoksi liikaa syömiseen auttaa ainakin keittiön pitäminen moitteettoman siistinä; esim. leipätarpeet heti pois ja paikoilleen, niin ei tule jaksaneeksi ottaa niitä esiin jollei ole oikeasti nälkä. Ruokaa kannattaa myös ottaa kerralla sellainen annos jonka tietää olevan hyvä, ja nautiskella siitä päättäen, että santsikierrosta ei ole tulossa.

    Vegaanina en voi olla kovin hiilihydraattitietoinen, mutta muutama päivä puolivahingossa ilman leipää ja on jotenkin paljon seesteisempi ja vähemmän ällö olo :)

    VastaaPoista
  2. Se on totta, paino on vain osa totuutta. Lihasmassankin kasvaessa paino nousee, se ei siis ole täysin pahasta :] En ole kuin lääkärin vastaanotolla mittaillut itseäni mittanauhalla, aika vierasta puuhaa mutta voisi olla hauska vertailupohja painon rinnalle! Kiitos vinkistä!

    Täälläkin nyt kun maanantaista lähtien ollut ilman vehnää niin kummasti parempi olo :]

    VastaaPoista