tiistai 13. toukokuuta 2014

Arjen muutoksia

Lauantaina se päättyy. Puolison vanhempainvapaa nimittäin. Esimakua arjen muuttumisesta saatiin lapsosen kanssa tänään kun puoliso lähti toiseen kaupunkiin yön yli reissulle hoitamaan valmistumiseen liittyviä asioita. Hänestä valmistuu tämän vuoden puolella lääketieteen lisensiaatti ja siinä on kyllä yksi iso syy juhlia kesällä!

Olemme tosiaan olleet puoli vuotta yhdessä kotona. Alku meni hyvin, sitten tuli muutto ja muutokset ja alkuvuosi oli rankkaa. Siihen päälle vielä hankaluudet imetyksessä ja kaverisuhteiden muutokset. Kuukauden päivät meni hampaita kiristellen ja toisiamme vältellen. Aina kun keskustelun kukka puhkesi siitä muodostui rumaa kuunneltavaa eikä kummallakaan ollut jaksamista lähteä sovittelemaan. Ääripään ihmisenä jo mielessäni maalailin kauhukuvia siitä, että oliko tämä nyt tässä ja mitenkä me selvitään kun vasta asuntolainakin nostettu. Harvemmin meillä on ollut päivää pidempää mielipahaa ollut joten alkuvuosi tuntui piinalliselta. 

Aika kuitenkin auttoi tässäkin asiassa. Asumiskuviot, lapsosen menot, ihmissuhteet ym muut arkeen liittyvät asiat ovat selkiytyneet tässä kevään mittaa ja onneksi pari viimeistä kuukautta ovat menneet paljon paremmin puolisonkin kanssa. Nyt ajattelen haikeudella sitä miten ainutlaatuista tämä kulunut aika on ollut. Puoliso on saanut kokea ja kasvaa lapsosen kanssa alkumetreistä asti ja saanut olla mukana kaikissa arjen askareissa. Tuleva muutos tulee siis olemaan pieni kriisi koko perheelle. Onneksi puolison työhön siirtyminen taitaa kuitenkin tapahtua rauhalliseen tahtiin, pari päivää viikossa töitä tehden.


Olen miettinyt ahkerasti sitä miten sopeudun taas sellaiseen elämänrytmiin jossa puoliso ei ole lähettyvillä koko ajan. Kyllä se aluksi pelotti kovasti. Tuntui siltä etten tiedä mitään kotiin jäävien äitien arjesta, kun puolison kanssa olemme tehneet kaiken yhdessä tai hyvin tiheään vuoroja vaihdellen. Nyt kun olen saanut kosketuksen siitä mitä se arki kaksin tuon pienokaisen kanssa tulee olemaan niin olo on helpottunut. Ihan samoja asioitahan siihen vuorokauteen kuuluu kuin ennenkin. Perushoitoa, läheisyyttä, leikkiä, rajoja ja aikatauluja. Olen myös huomannut, että jäädessäni yksin vastuuseen lapsosesta niin oma ruoasta miettiminen on vähentynyt. En ehdi napostelemaan samaa tahtia kuin aiemmin ja se on aika mukava asia kyllä!


Lapsosen aamupäiväunien aikana tein ruokaa tälle päivälle. Uunilohta ilman mausteita, suurin osa meni pakkaseen lapsosta varten. Uunissa paahdettua myskikurpitsaa. Sekin oli lapsosta varten, mutta otin itselleni yhden lohkon sivuun. Kalan ja kurpitsan kaverina vihersalaatti raejuustolla. Mausteina öljyä, pippuria, suolaa ja sitruunaa. Hertalle tällaiset päivät ovat juhlaa. Olen kipannut tämän ruokakippoon kaikennäköistä ylijäänyttä lapsosen lautaselta; kasvissosetta, raejuustoa, lohta ja riisiä nam nam nam :]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti