keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Aakkosia elämästäni

A  - Anatomia ja fysiologia, parhautta opiskella
B  - En osaa bluffata tai elää boheemia elämää
C  - Colombo, kaupunki jossa synnyin
D  - Déjà-vu, koen niitä usein
E  - Elämäni rakkaus
F  - Faijaton, hyvässä että pahassa
G  - Gambas al ajillo tai pil pil
H  - Hertta sydänkäpy
I   - Maailman tärkein ihminen
J   - Japani, haaveissa matkustaa sinne joskus
K  - Kevät, vuodenajoista parhain
L  - Leikkaussali; monesti potilaana, jatkossa toivottavasti hoitajana
M - Muse, minuun eniten ja pisimpään vaikuttanut bändi
N - Naarasleijona, suojelen perhettäni parhaani mukaan
O - Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan obduktiota hehe..
P  - Pride & prejudice, mini tv-sarja vuodelta 1995
Q - Quo vadis: minne menet, tulevaisuus?
R  - Riskienottokyky
S  - Sumithra, Äidin etunimi
T  - Tulppaani
U  - Usko itseeni ja tulevaisuuteen
- Vanhemmuus ja sen haasteet
W - World wide web on lähtemättömästi osa elämääni
X  - Ehkä seuraavan auton kirjainyhdistelmässä
Y  - Ystävät ja ystävyys, elämäni olisi kovin tyhjä ilman niitä
Z  - Zodiac Sagittarius
Å  - Åland, kuoleman kohtaaminen
Ä  - Äitiys ja sen jatkuva opetteleminen
Ö  - Öylätti, olen maistanut sellaista vain kerran elämässäni

Ja Ä niin kuin äärettömän hyvä iltapala

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Puhki poikki pötkölleen

Minä tyttö poljen fillarilla kuljen sievästi mutkittelen alamäet hurvittelen. 

Pyöräkausi avattu! Kypärä unohtui kotiin, muistui vasta kotiin tullessa. Kypäräni on pirteä, melkeinpä liian pirteä ja aina vähän hävettää laittaa se päähän, mutta ei auta. Halpa henkivakuutus ja hyvä esimerkki varsinkin pienemmille pyöräilijöille!


Yllättävän hyvin kulki fillari. Kyllä siinä lämmin tuli kun singersi menemään vaihteettomalla, mutta touhu ei kuitenkaan käyny liian raskaaksi ylämäissä. Alamäessa taas hankalaa kun polkimet rullaa tyhjää. Vai olisiko se vihje siitä, että kyllä mä kuljen ilman kiirettäkin, älä ressaa. Nelisen kilometriä suuntaansa tuli matkaa ja molempiin suuntiin mukavasti mäkiä joten reidet saivat kyytiä. Ratsastustunnin jälkeen oli kyllä aika ryyni olo. Reidet hapoilla poljin kotiin ja raahauduin suihkuun. Suihku on pakollinen heti, etten mälvää heinää ja hevosen karvaa naamaani. 

Käsien pesu heti tallilla, uudestaan kotona ja sitten suihkussa kokovartalokuuraus. Kuulostaa työläältä, mutta ei se ole kun tietää että niin pääsen helpommalla. Tänään pääsinkin näillä eväillä hyvin vähäisillä iho-oireilla. Mutta huh miten puhki olenkaan. Eilen juoksu, tänään fillarointi ja ratsastustunti jossa ratsastin itsenäisesti ja laukkasinkin. Koko paketti niin väsynyt ettei jaksaisi kuin eteen tuijottaa. Ja lapsonen pyörii tuolla jaloissa, että huomiota. Loppuviikko olisi varmaan hyvä levätä ja palautua. Otan kyllä lenkkivaatteet mukaan viikonloppureissulle, jos vaikka pururata kutsuisi. 

Herkkupäivä-käsite on vähän päässyt lipsumaan. Mitään varsinaista mättöä ei ole tullut tehtyä, mutta pala suklaata päivässä. Eihän se pahalta kuulosta, mutta joudun kyllä tosissani pinnistelemään etten ottaisi toista palaa tai hakisi kaapista jotain muuta herkkua. Eilen iltapalaksi syötiin lämpimiä voileipiä maalaisleivällä ja kylläpä turvotti sitten nukkumaan mennessä. Seuraavalla kerralla voisi tehdä ruisleivällä. Hankalaa kun kohtuutta on vaikea löytää, aina kuljetaan jotain ääripäätä. Omalla kohdallani syömisen kanssa on ollut ongelmia jo lapsuudesta lähtien. On siis kyseessä ongelma mitä ei korjata ihan käden käänteessä ja kovalla yritykselläkin tulee ontumista. Yksi hieno asia mitä aion nyt keväällä juhlistaa on kuitenkin se, että pitkään jatkuneesta syömishäiriöstä huolimatta olen ollut vuoden kuivilla tahallisesta oksentamisesta. Se on oikeasti hieno asia ja arvostan itseäni siitä syystä ehkä vähän enemmän. 


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Yllätin itsenikin

Voiko sanoa harrastavansa juoksemista jos viides kerta tänä vuonna tuli pyrähdettyä?


Maltoin mieleni ja pidin useamman päivän taukoa vaikka viime viikon lenkin jälkeen polte oli kova. 2011 lenkkeilin ja liikuin Paljon. Ihan liikaa ja juoksulenkkejä tuli peräkkäisinä päivinä sali- ja aerobisen treenaamisen päälle joka viikko. Jokaisen lenkin tarkoitus oli tietenkin aina parantaa edellistä suoritusta ja otti päähän jos aina ei kulkenut. Unohdin levätä ja lepuuttaa kroppaa mielestä puhumattakaan. Polvethan siinä sitten eniten kärsivät ja yhden juoksun päätteeksi sain kävellä kotiin kipeytyneen jalan kanssa. Seuraavat juoksuyritykset tyssäsivät joka kerta n. 30min tienoilla kun polvi rupesi jäykistymään ja kipeytymään. Tutkin asiaa netistä ja ilmeisesti kärsin juoksijan polvi- nimisestä vaivasta. Apuna olisi ollut lihasten ja jänteiden sitkeä venyttely ja reisien lihasten harjoittaminen ja tietenkin riittävä lepo. Tietoa lisää osoitteessa: juoksijan polvi.

Minun kohdallani tämä takaisku tarkoitti koko harrastuksen jäihin pistämistä. Ei napannut käydä lenkillä kun piti ottaa maltillisesti eikä voinut haastaa itseään. Aina silloin tällöin toki jonkun mielenhäiriön ja laihdutusvimman voimalla on tullut mentyä lenkille ja joka kerta olen ihmetellyt sitä miten yleiskunto on pysynyt yllättävän hyvänä huolimatta pitkistä tauosta mitkä koskettavat yleensä kaikkea liikkumista. Tänäänkin yllätys oli suuri kun melkein 5km meni rikki! Olisin halunnut saada puhelin näytöllekin 5km lukeman, mutta Hertta jonka pakotin mukaan sai tarpeekseen tuossa 4,92km kohdalla. Ilme oli, että mulle riitti haista home ja mä lähden kotiin. Ihana piski <3

Tultiin juuri sisälle, lenkkivaatteet edelleen päällä ja lämmin kuppi kahvia vierellä. Koivun kukinta on kuulemma ennätyksellisen voimakasta. Huomasin..nenä vuotaa, kurkkuun koskee ja ihoa kutittaa. Vai tuliko vain rykäistyä taas liian paljon liian lyhyessä ajassa ja vastustuskyky petti niinkuin monesti aiemminkin? Molempi pahempi :]

P.S. Koska tavoitteita pitää elämässä olla ja pisin juoksuni on ollut 9,8km, niin asetan tavoitteeksi saada 10km rikki. Ei ehkä vielä tänä vuonna, eikä välttämättä seuraavana mutta joskus sitten!


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Hyötyliikunta kunniaan

Kuluneella viikolla on kroppa saanut taas ihan uudenlaista kyytiä! Aluksi kaivettiin 19 kuoppaa uusia timanttituijia varten. Sitten nosteltiin isot näkösuojat pois tontin reunalta. Uusien tuijien istutus, mullan kärrääminen kottikärryillä, salavista jääneiden kantojen sahaamista yms yms yms. Piha- ja puutarhahommat on siitä mukavia, että mielen lisäksi koko kroppa saa jumppaa ja virkistystä!

Tuijat ovat nyt paikoillaan. Aika köpön näköisiähän nuo vielä kun hankittiin 80cm-100cm korkuisia edullisen hinnan vuoksi. Isommat koot olisivat maksaneet ihan älyttömiä. No mikäs tuossa pihalla on ohikulkijoita katsellessa :] Ennen iltapuuhia kasteltiin vielä muita istutuksia ja ja harjasin laatoitukselta enimpiä hiekkoja ja kiviä pois. Piha alkaa muotoutua meidän näköiseksi. Usean vuoden kerrostaloelämän jälkeen tätä omaa pihaa ja omaa rauhaa osaa arvostaa ihan uudelta kantilta. On myös mielettömän ihana nähdä miten Hertta nauttii kiireettömästä pihan tutkimisesta ja miten lapsonen saa rauhassa ja turvassa tutustua uusiin juttuihin kuten nurmikkoon ja sen kätkemiin ölliäisiin.


Seuraavana pihalla olisi vuorossa pois nostettujen näkösuojien uudelleen sijoittaminen paljun likelle. Paljua ympäröi ennestään samanmoiset suojat, mutta ajattelimme ettei lisä pahitteeksi olisi. Ei kehtaa mennä uittamaan itseään kun ohikulkijoilla turhan hyvä katseluetäisyys. Yllättävän vähän minua kyllä haitannut tuo vieressä kulkeva tie. Oikeastaan kaupunkielämään tottuneena ollut mukavaa istua terassilla ja seurata ohi lipuvaa liikennettä. Tässä pitäjässä on muuten ihmeen paljon mopoautoja. Minun nuoruudessani ei olisi voinut edes unelmoida sellaisesta luksuksesta. Polkupyörä ja omat jalat kantoivat koulumatkat, talvella bussi jos laiskotti. Olenkin jo uhonnut ääneen, että meidän lapsoselle ei sitten moisia turhuuksia ostella. Aika näyttää käykö uho toteen vai taivunko minäkin yhteiskunnan paineiden alla.. Onneksi tuo lapsosen ei vielä sellaisista asioista ymmärrä, nurmikko on mieletön juttu ja äidin hassutukset naurattaa :]

Seuraavan kerran ajattelin hyötyliikkua ensi tiistaina polkemalla 4,5km hyvin mäkisen matkan tallille seuraavalle yksityistunnille ja sieltä takaisin kotiin. Pyöräni on vaihteeton ja mielenkiinnolla odotan miten ylämäkien taittaminen luontuu pitkän tauon jälkeen.. Pakostihan siinä kunto ainakin nousee!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Menopeli

Vuosi sitten alkoi kuumeinen rattaiden/vaunujen metsästys. Asuimme vielä tuolloin kaupungin keskustassa kerrostalon seitsemännessä kerroksessa. Taloyhtiön hissit oli jälkeenpäin lisätty ja rakenteista ja niiden rajoitteista johtuen hyvin hyvin ahtaat. kolme ihmistä mahtui epämukavasti hissiin. Vaunut koottuna, ei toivettakaan. Haastetta aiheutti myös se, että Hertan joutui kantamaan sekä ylös että alas jos hissi oli jumissa, ja sehän usein oli!

Selasin kaiken maailman nettisivut mitä vaan käsiini sain ja kiertelin paikallisia liikkeitä. Sitten yksi päivä se osui silmääni BabyStyle nimisen lastentarvikeliikkeen sivuilla. Bumbleride Indie rattaat. Aiemmin jo mainitsin kuuluvani siihen ryhmään joka valitsee autonkin värin perusteella. Samoilla linjoilla mentiin rattaidenkin kanssa. Väri oli mielestäni niin nätti ja rattaatkin hirmu sievät. Lempivärini on muuten vihreä ja en voinut vastustaa näitä.

Kuva osoitteesta Bumbleride

Onneksi silloisen kotikaupungin suurimpaan lastentarvikeliikkeseen sai tilattua kyseiset rattaat haluamallani, Green Papyrus, värillä ilman ostovelvoitetta. Sitten alkoi kuumeinen odotus. Vauvan odottaminen itsessään tuntui jo niin pitkältä ja muut odotettavat asiat siihen päälle ihan kärsimykseltä. Reilu kuukausi siinä kaikenkaikkiaan meni, mutta sitten tuli puhelu liikkeestä että rattaat ovat perillä. Raastoin puolisoni samana iltana katsomaan niitä ja kävi kuten arvasinkin. Tarrasin rattaisiin kiinni enkä halunnut enää päästää niistä irti. Rakastuin niihin, jos nyt rattaisiin voi rakastua. Puolisoni taas ei ollut kovin vakuuttunut. Hintakin oli paljon korkeampi mitä alunperin ajateltiin.

Hyvin puolia kuitenkin oli meidän elämäntilannetta ajatellen monta. Rattaat ovat kevyet, menevät kasaan taitettuna pieneen tilaan, etupyörän saa lukittua eteen tai taakse ja painoa rattaat kestävät kokonaisuudessaan max 25kg (20kg lapsen paino + 5kg tavaratila). Olin melkoisen itsepäinen ja rattaat lähtivät kotiin kanssamme. Pienellä säädöllä, luojan kiitos, rattaat myös mahtuivat hissiin ja helpottivat tulevaa arkea. Lapsosen synnyttyä tilasin lisäksi rattaisiin kuuluvan kantokopan Amazonista alla olevan kuvan mukaisella värityksellä, aqua.

Kuva osoitteesta Bumbleride


Rattaita mainostetaan myös juoksurattaina ja se oli yksi syy ostopäätökseen. Aktiiviurheilijalle näitä ei voi suositella, mutta minun kaltaiselle silloin tällöin hölkkäävälle nämä ovat oikein hyvät. Helpon ohjattavuutensa ja pienen kokonsa vuoksi erittäin näppärät myös kaupungissa. Yksi huono puoli rattaissa kuitenkin on. Selkänojan säätö on portaaton, mutta mekanismi minun mielestäni hankala eikä sitä saa toimimaan yhden käden tekniikalla. Joudun lukitsemaan pyörät ja kyykistymään rattaiden taakse säätääkseni. Hieman harmillista, mutta loppujen lopuksi aika vähän häiritsee päivittäisessä käytössä. Rattaisiin kuuluva sadesuoja ei myöskään ole kovin käytännöllinen, ajattelin tulevalle syksylle etsiä vaikka kirpparilta jonkun korvaavan tilalle. Arvosanaksi miinuspuolineenkin annan näille kuitenkin 9, on ne vaan niin kivan näköiset ja näppärät :]


Ei sitten kuitenkaan hassumpi viikko

Perjantai ja punnitus. Paino 65kg, eli noususuhdanteinen. Ruokavalio on viimeisen viikon ollut muutoksen täyteinen, eilen pitkästä aikaa syötiin täysjyväpastaa jauhelikastikkeen seurana. Spagettia tuli keitettyä kun pojalle ruokaa laitoin. Tuntui luonnolliselta itsekin syödä samaa. Tänään aamupalaksi tein teeleipää kun ruisleipä unohtui kauppaan. Teeleipää nautittiin maitokahvin kanssa. Lapsonenkin sai maistaa äidin tekemää leipää ja hyvin tuntuu uppoavan :]

Teeleipä, ohje täällä

Pieniä kokeilujakin tullut tehtyä kuluneella viikolla. Jäätelön himoissani sekoittelin aiemmin jäistä mangososetta jugurtin kanssa. Nyt teki mieli mennä astetta pidemmälle. Soseutin blenderissä banaania ja tuoretta luumua. Sekaan partajogurttia ja vielä kerran sekaisin tasaiseksi massaksi. Kaadoin smoothien muistaakseni Ikeasta ostettuihin jäätelömuotteihin ja pakkaseen tekeytymään. Maistoin heti illalla ja nam aika hyvää ja raikasta! Seuraavalla kerralla laitan kuitenkin enemmän hedelmiä/marjoja, makeutta olisi nimittäin minun makuuni saanut olla enemmän. Tekisi mieli myös esimerkiksi kokeilla laittaa sosetta ja jogurttia vuorotellen kerroksiin. Ajattelin tehdä näitä lapsoselle kesällä, sitten kun hapanmaitotuotteet on käyneet tutummaksi :]

Väri oli nätti ja maku hyvä, pienellä viilauksella tästä saisi täydellistä! 

Eilen nosteltiin puolison kanssa tontin yhdeltä laidalta näkösuojia pois ja kaivettiin tilalle kuoppia timanttituijia varten. Nämä puutartahommat on vähän niin ja näin minun kohdallani. Muutun nimittäin aika sätkyksi jos näköpiiriini osuu minkään sortin matoa tai toukkaa. Toissapäivänä housunlahkeeseen oli tarttunut perhostoukka mikälie ja huomasin vasta sisällä lounastauolla. Pomppasin pystyyn, vedin paidan silmille ja hoin puolisolle, että otasepois otasepois otasepois otasepois housuilla housuilla HOUSUILLAaaaa. Huh, mies noukki huvittuneena kyytiläisen ja vei pihalle turvaan. Kastemadotkin ovat ihan luonnottoman isoja täällä. Pisin oli varmaan 20cm pitkä lillero ja paksuutta puoli senttiä. En tiedä miten selviä kesän yli, kun tontti täynnä istutuksia ja ne jää mitä ilmeisemmin minun hoidettavakseni..

Huomenna sitten ostamaan tuijat ja istutuspuuhiin. Vähän jännittää ettei puskat vaan kuivahtaisi pystyyn kun tuntuvat olevan vähän herkkää sorttia. Pitäisi kuulemma muistaa nyt ainakin ensimmäisenä kesänä kastella kunnolla. Paljon hommaa siis edessä. Toivotaan, että lämpöä piisaa ja kelit muutenkin suotuisat :]

P.S. Tätäkin päivää vietetty pihalla koko perheen voimin. Kävinpä äsken myös vaunulenkillä ja ihan juosten. Kulki tosi hyvin ja olisin halunnut mennä pidemmänkin matkan, mutta en uskaltanut polvien takia. Tulihan sitä matkaa jo nyt melkein viisi kilsaa joten ei ollenkaan huonompi suoritus.


torstai 24. huhtikuuta 2014

Valintoja valintoja

Eilen aamulla kävin toisella yksityistunnilla ihan toisella suunnalla olevalla tallilla. Itseasiassa sillä tallilla minkä ohi ajettiin joka kerta kun nykyisen kodin näytöissä käytiin. Siitä se idea varmaan päähän jäi muhimaan. Tilukset näyttävät isoilta ja avarilta. Jos ymmärsin oikein,  niin ratsastuskoulun lisäksi ympärillä kolme yksityistä tallia. Kenttä mäen päällä niin, että näkymät alaspäin laidunmaille, järvelle, metsään ja aitauksille. Tosi kaunista. Ja tuulista hyrrrr. Tosi kylmä oli olla kentällä, mutta ajattelin sen olevan vain pieni miinus näköalat huomioon ottaen.

Aloitin Petrus nimisellä ponilla, mutta Petrus alkoi ontua takajalkaa ja pääsi takaisin karsinaan hoidettavaksi. Tilalle haettiin connemaratamma Ninnu. Laiska ja hitahinen, mutta napakan ohjaajan seurassa kuuliainen ja hyvin kulkeva kuulemma. Pidin Ninnusta tosi tosi paljon. Luonteessa oli jotain edellisen tallin Milto-hevosen kaltaista. Möksö mutta kuitenkin rakastettava, ehkä vähän niinkuin minäkin.

Sain itsenäisesti kulkea hevosen kanssa. Aloitettiin käynnillä ja harjoiteltiin hevosen ohjaamista. Sitten ravia, keventäen ja päälle vielä harjoiteltiin ravissa jalustinten pudottamista jaloista ja nostamista takaisin jaloille. Edellämainittu harjoitus siksi, että monesti laukkaa harjoitellessa jalustimet tippuvat jalasta. Ettei siis tulisi paniikkia vauhdissa vaan saisi tilanteen haltuun omatoimisesti. Enpäs ollut moistakaan tullut itse ajatelleeksi. Sitten ope otti hevosen liinaan ja mentiin ympyrää reippaalla ravilla ja siitä laukkaan. En aina muistanut hengittää ja sen kuulemma huomasi. Asento muuttuu tällöin jäykäksi ja meinaa kallistua hevosen selästä suuntaan jos toiseenkin. Ehdittiin kuitenkin harjoitellaan laukkaan siirtymistä useampaan otteeseen ja loppupuolella pystyi jo paremmin keskittymään sekä hengittämiseen että asennon korjailuun. Ei se helppoa kuitenkaan ollut! Ja huh miten helpolta ravi ja keventäminen tuntuivat laukkaamisen jälkeen. Mutta hienolta tuntui, eikä sitten kuitenkaan pelottanut niin paljoa kuin ajattelin :]

Sitten piti tehdä valinta siitä kummalle tallille jäisin pyörimään. Ensimmäisen tallin ope oli tosi mukavan oloinen, kenttä ja maneesi ihan kivat ja muutenkin kiva tunnelma. Maneesin päässä maastoharjoittelurata, mutta ei juurikaan mahdollisuuksia päästä maastoilemaan luontoon. Toisella tallilla oli hiljaista, olin kyllä tosi aikaisin liikkeellä. Ope ihan ok, lämpeni loppua kohden, kenttä kiva ja mahtavat näköalat ja hyvät maastoilumahdollisuudet. Ei kuitenkaan kokemuksena yhtä Wau kuin eka. Mutta ehkä se eka kerta oli mahtava siksi, että se oli eka kerta ja olin muodostanut liiaksi mielikuvia sen varaan. Pähkäilyn päätteeksi päätin jäädä tälle toiselle tallille jossa hyvät maastoilumahdollisuudet. Kesää vasten pelkällä kentällä kopsuttaminen ei kuulosta houkuttelevalta. Olen tyytyväinen ratkaisuuni ja aina ei kannata tehdä valintoja vain mukavuuden perusteella. Epämukavuusalueilla oppii niin itsestään kuin muistakin paremmin. Ja minun pitää oppia se, ettei kaikkea kivaa voi saada kerralla. Edes aikuisena.

Minä ja Polle


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Meidän nakki

Kerronpa vähän noista meidän perheen pienimmistä :]

Aloitetaan Hertasta. Hertta on karkeakarvainen kääpiömäyräkoira joka muutti meille 8 viikon ikäisenä maaliskuussa 2012. Hertta oli hartaasti odotettu tapaus. Haaveilin kahdeksan vuotta mäyräkoirasta ja nykyisen puolisoni kanssa alkoi elämä ja haaveet käydä toteen.

Hertta <3

Aloitin 2011 säästämällä rahaa. Perustin verkkopankkiin tilin ja nimesin sen koira-rahastoksi. Laitoin tunnollisesti joka kuukausi säästöön koiran ostohintaa sekä tarvikkeita, eläinlääkärikuluja, ruokia ym varten. Sitten siirryin selaamaan netistä eri kennelien sivuja ja pentuvälitys ilmoituksia. Kesällä sovin yhden kasvattajan kanssa tapaamisesta, hänellä oli kolme pientä karkeakarvaista mäyräkoirapentua jotka kaikki tosin olivat jo varattuja mutta tehtiinpä päiväreissu kuitenkin. Hyvä ystäväni tuli tyttärensä kanssa mukaan, he olivat mäyräkoira-experttejä sillä ystävälläni on myös mäykkyjä, Elsa ja Aida. Kasvattaja tenttasi meitä, ihan tuntui siltä kuin olisimme olleet kuulustelussa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme puhelinnumeron toiselle kasvattajalle jolla oli pentue suunnitteilla samalle vuodelle.

Uninenä

Soitin jo autosta heti tälle toiselle kasvattajalle ja tämä vahvisti tiedon suunnitelmasta ja astutusajankohdasta. Sovittiin tapaaminen ja käytiin katsomassa miltä hänen kenneli ja koirat näyttävät. Kertakaikkiaan ihastuttava ihminen ja mahtavat koirat. Tein varauksen tyttöpennusta ja sitten alkoi kuumeinen odotus. Pennut syntyivät 24.1.2012 ja voi sitä ilon päivää. 2 tyttöä, 2 poikaa, pentue R. Kahden viikon päästä saimme mennä tutustumaan pikkuisiin ja voi voi voi elämä miten ihania tuhinaterttuja sieltä löytyikään :]

Näin hienosti poseerattiin kesällä 2012 :]

Nyt Hertta on reilun kahden vuoden ikäinen. Näyttelymenestystä on tullut parin pokaalin ja ruusukkeen verran. Tällä hetkellä pidämme taukoa näyttelyistä ja aika näyttää palataanko kehään. Leikkimielellä ollaan näyttelyissä käyty ja todettu, että leikkimielisenä se touhu saa pysyäkin. Hertan työksi riittää nämä kotihommat. Kasvattajan kanssa pidämme silloin tällöin yhteyttä, toivon että yhteys häneen säilyy vielä pitkään! Kerron tuosta toisesta papanasta joku toinen kerta, tästä viestistä tuli jo niin pitkä..


Purkkiparaati

Herkkupäivä ei onneksi pelkästään maaten ja mässäillen mennyt. Pientä puuhaa oli ulkona ja sisällä. Minä vaikutin enemmän sisällä, puoliso sitten pihalla.

Meille kertyy nykyään aika paljon Muksu-lasipurkkeja, koska olen alkanut ostamaan lapsoselle valmiita hedelmäsoseita. Muksu-merkkiä siksi, että siinä on ollut suuremmat hedelmäpitoisuudet kuin esimerkiksi Piltti-purkeissa vaikka on meille Pilttiäkin ostettu aluksi jonkun verran. Pienen piston tunnen sydämessani, kun valmista kaupan soosia tarjoan lapsoselle, mutta ehkä sellaiset pienet helpotukset arkeen on ihan ok. Kasvissoseet ja liharuoat olen tehnyt itse tuoreista raaka-aineista.

Takaisin niihin purkkeihin, niitä rupesi kertymään astiakaappiin. Osan olen hyödyntänyt tosiaan soseuttamalla hedelmiä ja marjoja pakkaseen valmiiksi, mutta lapsonen ei vielä ole ottautunut kokkailuihini. Puoliso saikin sitten hyvän käyttötarkoituksen purkeille!

Tarvikkeet: valkoista paperia, kontaktimuovia, värikyniä, kuviosakset ja lasipurkkeja kansineen

Tadaa! Maustehylly ojennukseen, purkit jopa aakkosjärjestyksessä.

Aluksi mausteita ostaa niissä lasipurkeissa. Kun ne tyhjenevät niin ostetaan täyttöpusseja. Yleensä vaan käy niin, että ei tule tyhjennettyä pussia lasipurkkiin ja sitten kaappi on täynnä pusseja ja purkkeja ja kaaosta!! Nyt sitten purkit on ojennuksessa, ainakin toistaiseksi ja täyttöpusseja on helpompi tyhjentää tuollaiseen isompi kaulaiseen lasipurkkiin. Vielä on kasa pusseja odottamassa omaa purkkiansa, täydennetään kaappia sitä mukaa kun lapsonen syö purkkeja vapaaksi.


Ilman eväitähän tämä ponnistus ei suinkaan olisi onnistunut. Kaivoin pakastimesta ruisleipää ja jääkaapista maapähkinävoita. Yleensä sipaisen tuohon päälle vielä vähän hilloa, mutta sellaista ei tällä kertaa löytynyt kaapista. Om nom nom :]


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Maanantai se kaiken muuttaa

Iso käänne. Ja ihan siihen toiseen suuntaan. Oikeastaan mulla leikkasi kiinni. Tuli nälkä. Mantelit loppu. Salaatti ainekset vähissä. Ei ehditty kauppaan. Ei intoa tehdä marjasmoothieta. Väsynyt vahtimiseen.

Koko päivän ajatus muhinut päässä. Ihan sellanen luovuttaja-fiilis. Morkkis. Ja vähän pettynytkin itseeni. Mutta, elämä jatkuu ja pitää vaan miettiä että miten se jatkuisi järkevänä..

Päivällä sain helpotusta jäätelönhimoon tästä:

Tein joku aika sitten mango sekä mango-banaani sosetta lapsoselle pakkaseen valmiiksi. Lapsoselle ne eivät maistuneetkaan, en ymmärrä miksi. Nyt kuitenkin olen kiitollinen siitä, että purkit kyhjöttivät edelleen pakastimessa. Kauhoin mango-banaani sorbettia pieneen juomalasiin ja päälle partajogurttia. Mielettömän hyvää! Tein puolisollekin annoksen mango serbetilla ja tykkäsi hänkin. Puoliso ei syö banaania joten onni oli etten kaikkeen soseeseen tunkenut banaania..

Mietittiin tuossa, että miten tästä eteenpäin jatketaan. Alunperin ajattelin, että hiilarimäärää voisi nostaa astettain ja se olisi varmaan se järkevin tapa mutta kokeillaan toisenlaista lähestymistapaa. Ei makeaa arkena, eli herkkupäivä lauantaisin ja juhlapäivinä pysyy. Arkena ruokavalioon mukaan erilaiset puurot aamu/iltapalle, leipää koska olen ikävöinyt sekä vaaleaa että tummaa sellaista. Leivän kanssa tosin pitää olla tarkkana, lähtee herkästi lapasesta ja tulee syötyä pussillinen päivässä. Myös peruna, pasta ja riisi voidaan ottaa mukaan jos tuntuu tarpeelliselta. Tosin molemmat olivat sitä mieltä, että pääruoat ovat toimineet mainiosti ilman ylimääräistä lisuketta joten koitetaan se tapa pitää ennallaan.

Niin, ja ne hedelmät. Ei niitä ilman voi olla! Eli ne takaisin enkä aio kauheasti miettiä, että mitä hedelmiä syön. Hedelmät kuitenkin auttavat hyvin makeannälkään ja se hedelmäsokeri on varmasti pienempi paha kuin suklaakakkuun sortuminen.

Tänään ollut mielettömän lämmin päivä. Paistateltiin auringossa pihalla koko porukka. Pestiin kukkaistutusten keskellä majaileva pieni allas ja lykättiin siihen talokaupassa mukana tullut suihkulähde. Terassi pesty, koira trimmattu ja lapsi saanut ensimmäisen kerran kunnolla leikkiä pihalla :]



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Olisihan sen voinut toisinkin tehdä

Eilisestä herkkupäivästä otettiin kaikki irti. Oliko se sitten iloa vai pakonomaista toimintaa, niin en tiedä. Aamu alkoi pienellä suklaapatukalla. Sitten perään karjalanpiirakoita munavoilla. Lounaaksi pakkasesta itsetehtyä pizzaa. Välipaloiksi lisää suklaata, sipsejä ja foccacia leipää. Päivälliseksi savustettuja itse maustettuja ribsejä, coleslaw-salaattia, vihersalaattia ja mikroperunoita foccacia leivän kanssa. Jälkiruoaksi uunijäätelöä ja iltapalaksi vielä foccacia leipää, lauantaipussin karkkeja, suklaata, kinder munat ym ym ym.

Käsittämätöntä miten lapasesta touhu voi lähteä! Viikon takaista herkkupäivää odotettiin neljä viikkoa, silti silloin maltti oli parempi kuin eilen. Piti saada kaikkea. Aamulla oli työtä siivota jäljelle jääneitä herkkuja takaisin uumeniin ja siirtyä takaisin kananmuna-aamupalaan. Jotain tästä voisi oppia kyllä, jos fiksu olisi. Eilen olimme kyllä panostaneet laatuun, mutta niin monta juttua olisi voinut kuitenkin jättää pois menyystä.

Leivoin ensimmäistä kertaa foccaciaa. Ohje täällä.

Päivällinen katettu. 

Puolison maustama, 4 tunnin paistoajalla savustimessa muhinut kasa ribsejä. 
Hyvä aloitus grillikaudelle!

Ja lopuksi uunijäätelöä nam nam nam nam <3
Marengin alla pohjana digestive-keksejä ja pistaasipähkinöitä, 
välissä pakastemansikoita- ja mustikoita sekä vaniljajäätelöä.

Aamu alkoi flunssaisella fiiliksella, krapulan oireet iskivät tässä tätä tekstiä kirjoittaessa. Suuta kuivaa ja vähän pientä tärinää ilmassa. Loivennan olotilaani napostelemalla manteleita. Pitäisi vissiin kiinnittää siihenkin vähän enemmän huomiota, ei tahdo sellainen iso pussi enää riittää koko viikoksi..


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Happy happy, joy joy

Tänään se vihdoin ja viimein alkoi! Ratsastusharrastus :]

Tallilla minua oli vastassa mukava opettaja. Ensimmäiseksi käytiin hakemassa hevonen aitauksesta. Milto, 20-vuotias, suomenhevonen oli hellyttävä näky. Vähän möksö ilme ja leppoisa tahti. Just sopiva mulle! Otin hevosen matkaani ja lähdettiin karsinaan sukimaan tyyppiä kuntoon. Opettelin harjaukset, kavion putsaukset, satulan asettelun, suitsien laittamiset ym asiaan kuuluvat toimet. Milto oli super rauhallinen ja ihana tyyppi aloittelijalle. Vaikka ajaessani kotoa tallille mahassa vähän velloi ja jännitti, niin saadessani hevosen käsittelyyn jännitys hävisi. Kyllä mä tän opin.

Ensin mentiin ihan hyvän aikaa käyntiä ja harjoteltiin hevosen ohjaamista. Milton korvat olivat milloin mihinkin suuntaan hörössä. Kuulemma kun luottamus ratsastajaan kasvaa, niin hevosen korvat osoittavat ratsastajaan päin eivätkä reagoi häiriötekijöihin niin herkästi. En huomannut tarkistaa miten paljon Milton korvat vaelsivat lopputunnin aikana..

Sitten harjoiteltiin ravia ja lopuksi keventäen. Tunti meni ihan hurjan nopeasti, olisin voinut olla toisenkin heti perään. Sain opettajalta hyvää palautetta, rytmitaju ja se etten jännitä auttaa eteenpäin ja kehittymään. Tosi hyvä fiilis jäi tästä päivästä! Sanoin opelle, että käyn vielä toisella tallilla kokeilemassa ja sitten ilmoittelen jos jatkan tämänpäiväisessä paikassa.


Loppukevennykseksi. Mähän muuten olen allerginen heinälle ja varmaan hevosillekin heh heh.. Tiedostan ongelman, mutta en anna sen häiritä. Olinkin tosi helpottunut kun tallilla ja hevosen kanssa häärätessä ei tullut mitään oireita. Kotona sitten kuitenkin leuka rupesi kutiamaan ja nenänpää punoitti. En muistanut pestä käsiäni ennen tallilta lähtöä. Ei kuitenkaan mitään hengitysoireita, joten en aio huolestua allergiasta ja voihan olla, että nyt kun saan tasaisin väliajoin altistusta niin allergia helpottaa. Näin ainakin koirien kanssa toiminut :]

P.S. Huomenna herkkupäivä. Kaapissa odottaa suklaalevy, Fazerin sininen tietenkin, Kinder munia ja muita pienempiä suklaa-juttuja. Puolison sisko tulee yökylään. Hän on velho leipomaan joten herkkurintamalla odotukset korkealla :]

Hyvää pääsiäistä!


torstai 17. huhtikuuta 2014

Aarre

Pelattiin puolison kanssa minigolfia suhteemme alkuaikana. Rata oli hieno ja pitkä. Olin kovassa vedossa ja puhtaalla tuurilla pieksin puolisoni melkein jokaisella reiällä. En ole vielä toistamiseen yltänyt yhtä hienoon tulokseen vaikka yritystä on välillä ollut. Sovittiin ennen pelaamisen alkamista, että voittaja saa valita palkinnon. Minä pyysin puolisoani tekemään minulle papukaija- korvakorut.


Olisitte nähnyt puolisoni ilmeen kun kuuli toiveeni. Silmät taisivat pyörähtää ainakin pari kertaa ympäri. En kuitenkaan muuttanut mieltäni ja pidin toiveesta kiinni. Tosin en itsekään vielä siinä vaiheessa uskonut toiveeni toteutuvan. Kunhan ajattelin testata kundia, että kuinka tosissaan tässä oikein ollaan.


Kohta neljä vuotta kulunut siitä kun sain nämä korvakorut ja ne ovat edelleen kallein aarteeni. Luovuuden puuskassaan mies ryhtyi tänään täydentämään sarjaa. Saan kuulemma vielä korvakoruihin täsmäävän kaulakorun. Aikamoista :]

P.S. Huomenna ensimmäinen ratsastustunti. Ostin kirpputorilta kärkivahventeiset jodhpur nilkkurit. Kaapista kaivoin mukavat pillifarkut, urheilutakin sekä nahkahanskat joita olen aiemminkin käyttänyt tallilla. Kypärän lainaan tallilta ensimmäisille tunneille. Jänskättää!


Viikko 6

Ihan sellainen olo kuin olisi mennyt perse edellä puuhun. Kuluneen viikon ajan on ollut turvotusta ja erinäisiä epämukavia tuntemuksia ja olotiloja ruoansulatuskanavassa. Ummistin silmäni siltä todellisuudelta, että hedelmätkö muka sitä aiheuttaisivat, mutta ynnätessäni asioita yhteen on todettava että ne ihanat pirulaiset sittenkin sekoittivat systeemini :[

Jossain postauksessa aiemmin totesin, että kotimaiset omenat olisivat ko ruovaliossa hyvä lisä jos hedelmiä pitää saada. En kuitenkaan pidä ompuista juurikaan ja kun alkuviikosta kävin ruokakaupassa niin mukaan tarttui kassillinen appelsiineja ja banaaneja. Banaanissahan ei ole yhtään hiilareita, ei ollenkaan...

Pari viikkoa on mennyt jumittaessa paikallaan, painon suhteen siis, tai hieman takapakkiakin. Aamulla kävin taas vaa-alla ja sentään kurssi on oikea viime viikkoon verrattuna. -0,2kg edelliseen punnitukseen. Pitäisi kai hurrata, mutta ei nyt millään irtoa. On ihan sellainen olo kuin olisin huijannut joka mutkassa ja tuloksen huomaa vireydestä sekä fyysisestä huonosta olosta. Pitää vissiin ryhdistäytyä ja palata alkutekijöihin. Hedelmät pois.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kookosöljyn tuoksuinen koti

Siis tätähän on ylistetty melkein kaikkialla ja monta monta vuotta. Minulta vaan jotenkin mennyt koko juttu ohi vaikka kaveri joskus oikein antoi purkillisen ainetta. En muista mitä tein purkille, mutta en löytänyt sitä ainakaan enää mistään kaappieni kätköistä buu.

Onneksi kauppareissu läheiseen K-Supermarkettiin ja kiireetön aikataulu sai katselemaan hyllyjä tutkivalla mielialalla. Mukaan tarttui CocoVin kylmäpuristettu luomu kookosöljy 500ml. Aika iso ensimmäistä kokeilua varten, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut niin ei tarvinut miettiä asiaa. Puolisoa sai kyllä hetken suostutella ostopäätöstä varten koska purkki maksoi muistaakseni 9,30€. Kylläpä "terveellinen" elämä on kallista, iso BUU sillekin asialle!


Tuoksu on kyllä huumaavan ihana ja purkki on väriltään mieleeni. Paljastin varmaan tuolla virkkeellä kuuluvani siihen ryhmään joka esimerkiksi ostaisi auton pelkän värin perusteella..


Ihan ensimmäiseksi eristin osan öljystä pestyyn muksu-sosepurkkiin. Tämä purkki pääsi vessaan hyllylleni ja tulee kasvojen ja hiusten hoitoa varten. Kävimme äsken saunassa ja tuote pääsi testiin. Ensin sivelin kasvoille, olin yllättynyt miten mukavan tuntuista tuo on ja miten nopeasti kiinteä öljy sulaa lämpimiin sormiin. Kasvot eivät myöskään tunnu, ainakaan pahasti, öljyisiltä. Sitten sipaisin vielä kosteisiin hiuksiin latvoihin pienen määrän. Monet tekevät samoin ennen hiusten pesua, mutta ajattelin itse jättää öljyn hiuksiin suojaamaan latvoja kuivumiselta. Lopuksi levitin vähän dekolteelle, käsivarsille ym. Tuoksu on muuten ihana! Jopa puolisoni rasvasi kasvonsa tällä ja huokaili miten rupesi tekemään Bounty -suklaata mieli :]


Tässä vielä kuva vessan peilikaapin alimmaisesta rivistä ja useammin ja harvemmin käyttämistäni tuotteista. Osan olen saanut lahjana, osan ostanut itse. Chanelin, Swarowskin ja Avonin tuotteet lahjoina saatuja. Vichy kasvojen puhdistusvaahto saatu apteekista tuotelahjana ostaessani aurinkorasvan ja after sun rasvan. Muut itse hankkimia. Eniten tällä hetkellä käytössä eturivin suora. Mitähän sitä vielä tuonne keksisi änkeä.. :]



tiistai 15. huhtikuuta 2014

"Uhrauksia"

Eilen meni myyntiin taulutelevisio, tietokoneen näyttö ja kohta etsin muuta myytävää. Uusi harrastukseni on minun mittapuulla arvokas. Yksityistunnit maksavat 60e/kerta, 10 kerran ryhmätunnit 280e, siihen päälle varusteet, vakuutukset ym. Ei siis ole ihan sama ottaako EasyFitiltä jäsenyyden 30e/kk hintaan vai lähteekö ratsastamaan.

Onneksi meillä on videotykki. Puoliso rakensi 112" valkokankaan. Aluksi sanoin, että tv pysyy. Tykillä kun ei valoisan aikaan varsinkaan keväällä tai kesällä voi katsoa oikein mitään. Nyt kun asiaa tarkastelen uudessa "valossa", eipä juurikaan kiinnosta edes päivällä katsoa mitään töllöttimestä. Ei itseni eikä lapseni takia. Toisekseen iltaisin on tarpeeksi hämärää katsoa sarjoja tai elokuvia puolison kanssa kahdestaan. Tv siis sai lähtöpassit. Ainakin parit kengät ja muuta pientä myös odottaa myynti-ilmoituksen rustaamista.

Ratsastus harrastuksen aloittaminen tarkoittaa myös sitä, että minun pitää tinkiä muista asioista. En voi ottaa muuta maksullista harrastusta rinnalle enkä myöskään voi enää ostella vaatteita, kenkiä tai laukkuja itselleni vain ostamisen ilosta. Edessä on siis myös jonkinlainen aikuistumisen ja vastuunottamisen vaihe ja vaihtoehtojen rajallisuuden myöntäminen. Toisaalta, kun valinnat tekee mielenkiintojen mukaan ja jaksaa panostaa niihin, niin mielihyväkin on varmasti pitkäkestoisempaa kuin shoppailureissun jäljiltä.


Mutta mutta, eilen ruikutin sitä miten kaveri ja motivaatio puuttui. No tänään valjastin Hertan lenkkikaveriksi ja käytiin tarkistamassa n. 200m päässä oleva pururata. Varasin tänään aamulla ensi viikolle ensimmäisen ratsastustunnin ja luulen, että olen sen takia niin täynnä virtaa ja oli päästävä lenkille ja nauttimaan ulkoilmasta. 

Pururata on lyhyt kuten tuo kuvakin antaa ymmärtää. Näin pitkästä aikaa taas "ensimmäiselle" lenkille se osoittautui kuitenkin ihan hyväksi asiaksi. Jatkossahan tuota rataa voi kiertää pari kertaa ympäri, niin matkalle tulee mukavasti pituutta. Ja puolustuksekseni on sanottava, että pururata oli hyvin mäkinen, joten hiettä en päässyt! Jos joku ihmettelee, että miksi en käy Hertan kanssa useammin juoksemassa niin vastaus on yksinkertainen. Nakki pysähtelee parin metrin välein ja sitä saa välillä vetää perässään. Näin harvakseltaan kun koiran yllättää juoksulenkillä niin se ihmetyksestä tulee melko nätisti vierellä, mutta liian pikainen reissun toistaminen tuo nakin itsepäisemmät luonteenpiirteet hienosti esiin :]


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Muanantaita

Ratsastusharrastus on taas nytkähtänyt aavistuksen eteenpäin. Tänään soittelin parille tallille ja esitin kysymyksiä liittyen tutustumiskäynteihin, yksityistunteihin, ryhmähintoihin, maastoratsastukseen ym käytännönasioihin. Nyt olen päättänyt jo kaksi tallia joihin menen tutustumaan.

Molemmista suositeltiin yksityistunteja alkeiskurssin sijaan koska olen itsenäisestikin ollut hevosen selässä useampaan otteeseen. Esim kolme yksityistuntia vastaa 10 kerran alkeiskurssia koska alkeiskurssilla mennään aika verkkaiseen tahtiin samat asiat. Kuulosti omaan korvaan ihan järkevältä! Ja kerrankin saisin opettajan jakamattoman huomion, asia mikä kouluvuosina loisti poissaolollaan..

Sitten etsiskelin nettikirppareilta varusteita. Kengät (38-39), housut (S-M) ja kypärä(?) olisi hakusessa. Ilmoita ihmeessä jos sinulla on myynnissä tai tiedät jonkun joka myy!


Hedelmät ovat tulleet jäädäkseen. Viime viikolla vielä emmin asiaa, mutta tänään kauppareissulla ei tarvinut paljoa tuumailla. Mukaan lähti alkajaisiksi banaania, appelsiineja ja luumuja. Kiivit ja omppu alunperin ostettu lapsoselle, mutta taitaa jäädä allekirjoittaneen syötäväksi.

Hedelmien lisäys ruokavalioon saa miettimään sitä, että karppauksen idea kärsii kyllä. Keho saa runsaasti hiilareita varsinkin näistä valitsemistani hedelmistä. Kotimainen omena olisi ilmeisesti karppaamisen kannalta paras vaihtoehto, mutta en oikein välitä omenista.. Vähän kauhunsekaisin tunnelmin käyn tätä viikkoa ja odotan loppuviikon punnitusta. Saako tämä lisäys ruokavalioon aikaiseksi sen, että paino nousee vai pysyykö se ennallaan? Vai voiko näillä eväillä vielä odottaa painon putoamista?

Eihän tässä olisi murheen häivää jos saisin liikuntaa lisättyä vuorokausiini. Tuntuu vaan olevan niin kiven alla tarmo ja tahto lähteä lenkille tai salille. Salille varsinkaan en halua yksin, juoksemaan taas menen mieluiten omassa seurassani. Eli hukassa kaveri ja motivaatio. Tässäpä taas pähkinä purettavaksi!


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Herkkupäivä

Se koitti vihdoin ja viimein <3

Aamupala
 
 Maailman parhaita pikkuleipiä

 Mutakakku

 Liha- ja vegepizzaa

Marabou suklaapäällysteisiä keksejä

Suu meni haavoille jo aamupalasämpylöistä. Selkeästi hetki mennyt siitä kun viimeksi jotain karkeampaa syönyt. Lounaaksi vege- ja lihapizzaa, jälkiruoaksi mutakakkua jäätelöllä/marjoilla ja maailman parhaita pikkuleipiä. Heikoimmaksi lenkiksi osoittautui kaupasta ostetut Maraboun keksit. Kannattaa siis yleensäkin nähdä vähän vaivaa ja tehdä itse! Herkut maistuivat myös hyvän seuran takia!

Ihan hyvä mieli eilisestä. Syötiin vielä iltapalaksi edellämainuttu setti uudestaan, käytettiin siis viimeiset hetket hyödyksemme. Tänään aamulla kuitenkin olotila oli sekoitus flunssaa ja "krapulaa". Yllätyksekseni ei siis ollutkaan vaikeaa palata takaisin ruotuun ja arkiruokavalioon.

Seuraavan kerran herkkupäivä jo viikon päästä, pitäähän sitä pääsiäistäkin vähän juhlia hyvässä seurassa :]


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Uusi harrastus?

Illalla tai viimeistään huomenna laitan kuvina herkkupäivän kohokohdat. Tänään kuitenkin jotain vielä parempaa.

Ensikosketukseni hevosiin syntyi 2000-luvun alkuvuosina. Asuin silloisen poikaystäväni vanhempien kotona. Hehtaarin tontilla majaili meidän lisäksemme hyvä ystäväni joka sai isoisältään perinnöksi 2-vuotiaan suomenhevosen nimeltä Ihmekumma. Tai myöhemmin paljastui, että nimet olivat ilmeisesti menneet sekaisin ja heponen olikin Vihurituuli. Noh sattuuhan  näitä.. :D

Talkoovoimin rakennettiin Ihmekummalle aitaus, karsina, vesipiste ynnä muuta tarpeellista. Aurinkoiset päivät menivät pihalla joko hevosen selässä loikoillen tai ruohikolla köllien. Pari kertaa Ihmekumman onnistui karata tontilta ja kuumottavia tilanteita tuli kun yksinkin jouduin sitä villivarsaa joskus naapurin heinikosta huutelemaan. Kun hevonen kasvoi eikä tontin tila enää riittänyt, vei ystäväni hevosen jonkun matkan päässä olevalle luomutallille jossa itsekin pari kertaa kävin ihmettelemässä menoa. En tuolloin ollut kovin kiinnostunut ratsastamisesta tai tallielämästä. Päinvastoin ystäväni taisi joutua ruinaamaan minua paikalle ja siellä ollessani en möllötystä kummempaa saanut aikaiseksi.

Eilen sitten näin taas pitkästä aikaa tätä ystävääni ja kerroin, että ajattelin tänä keväänä etsiä kotikunnaltani ratsastuskoulun ja aloittaa alkeiskurssin. Hän hymähti ja pyöritteli silmiään. Taisi vielä sanoa, että eihän minua ole hevoset kiinnostaneet vaikka hänen yrityksestään se ei jäänyt kiinni. Olin kyllä ansainnut huomatuksen :D

Ratsastusmuotia..

Hyviä muistoja :]

Nyt olen kuitenkin saanut kypsytellä ajatusta monen vuoden ajan ja vuoden/parin välein saanut tilaisuuksia kiivetä eri heposten kyytiin ja joka kerralta intoa on jäänyt enemmän ja enemmän. Nyt en aio enää jäädä miettimään vaan otan selvää jos tämä voisikin olla myös minulle sopiva juttu.

Ihan alkuun ajattelin käydä 4-5 eri tallia läpi tutustumismielessä ja sitten valitsen mihin haluan jäädä. Toinen ratsastusta harrastava ystävä muistutti, että kunnollisiin ratsastushousuihin kannattaa panostaa ja tallia valitessa kannattaa tarkistaa, että maastoratsastus on mahdollista. Mitä muuta minun pitäisi muuten tietää ennen harrastuksen aloittamista?

Olen kuitenkin innoissani ja luulen, että tulen viihtymään tallilla kunhan aloittelijana tietämättömyyteni ja kokemattomuuteni otetaan huomioon. Opin kyllä, kun minua kannustetaan :]



perjantai 11. huhtikuuta 2014

Sateinen perjantai

Vettä tihkuttaa, ei nyt sateeksi ehkä vielä voi sanoa mutta sellainen melko syksyinen keli paistaa ikkunasta. Kodissamme on ikkunoita Paljon ja osa niistä melko isojakin. Asia mihin rakastuimme tässä talossa välittömästi. Vuodenajoilta ei tarvitse piiloutua verhojen taakse vaan sälekaihtimet ylös rullattuna elellään. Kohtuullisen vilkas tie ja kävelytie menee tuossa tonttimme edessä samalla suunnalla johon suurin osa ikkunoista osoittaa. Aluksi tuntui hassulta, mutta sitten päätimme ettemme anna sen häiritä. Eihän tässä muuten voisi elää. Päätöksen päälle tanssimme olohuoneessa kalsarit jalassa ja totuttelimme uuteen elämänvaiheeseen.

Nyt istun keittiön pöydän äärellä, söimme lounaaksi salaattia pekonilla ja keitetyillä kananmunilla ja seuraavaksi varmaan keitetään murukahvit. Puolisoni sai lahjaksi vuosi sitten Philipsin Grind & Brew keittimen. Valitettavasti laitteessa on monia käyttöä haittaavia vikoja joten laitoimme sen kaappiin ja kaivamme sitten aina jos isolle porukalle pitää sumppia keitellä. Mutteripannu löytyy kaapista, sillä tehtiin jonkun aikaa kahvia mutta nyt ruvettiin kokeilemaan murukahveja. Ensin täytetään muumimuki puolilleen maitoa, yleensä Lidlistä ostetulla UHT-maidolla. Maistuu mukavan kermaiselta ja kun maitoa ei muuten käytetä niin ei tarvitse pelätä, että pilalle menisi jääkaapissa. Maito lämmitetään mikrossa puolitoista minuuttia täydellä teholla. Lisätään sekaan teelusikallinen murukahvia, sekoitetaan ja täytetään muki vielä kuumalla vedellä. Nam! Kun ei ulkomaille pääse herkkumaitokahvia lipittämään, niin tämä tulee hyvänä edullisena kakkosena :]

Lehtikompostori & klapisuoja

Pihalla on ollut kaikenlaista puuhaa. Ensimmäisenä projektina raivasimme lehtikompostorin kohdalla olleen risu/lehtikasan. Varmaan neljä peräkärryllistä saatiin kärrätä kaatopaikalle. Talon yhdellä laidalla pari vuotta maanneet näkösuojat saivat sitten uuden elämäntehtävän. Mittailtiin, sahattiin, ruuvattiin ja muuta mukavaa. Rautakanki, lapio, Makita avustivat pystyttämisessä ja nyt se on valmis. Olen ylpeä puolisostani, ensinnäkin ihailen kykyä luoda vanhasta jotain uutta ja sitä miten hyvää työtä hän sai aikaiseksi. Toki tuo on vino ja suunnittelullisia virheitä löytyy, mutta sanotaanko että rakennelmassa on päärakennuksen kaltaista arkkitehtuurista henkeä :D

Klapisuoja täyttyi tontin reunalta kaadetuilla salavilla. Seuraavaksi pitäisi tyhjälle paikalle mallailla näkösuojia tai tuijia..


torstai 10. huhtikuuta 2014

Viikko 5

Ja se pelätty päivä koitti. Paino +0.4kg viikon takaiseen. Kyllä alkoi päivä huonosti! Osasin tätä kyllä jotenkin odottaa, kulunut viikko on mennyt sellaisessa sumussa ja viikonloppuna tuli tankattua alkoholia ja nyt viikolla hedelmiä. Nuppia kiristää, ei kyllä pystyisi sinne ensi viikkoon enää herkkupäivää siirtämään. Pitää päästä vähän "rentoutumaan" ja lataamaan akkuja. Toki huoli on, että miten ruokavalion palauttaminen taas lauantain jäljiltä onnistuu. Jää nähtäväksi..

Murjaani Minä

Olen yliherkkä metyyli-isotiatsolinonille. Sain taas muistutuksen asiasta tänään. Kävin helmikuussa hiushoidossa ja seuraavat pari vuorokautta meni tuskaisesti. Iho kutisi päästä varpaisiin. Kutina ilmeni aaltoina ilman näkyviä jälkiä iholla. Kävin monta kertaa suihkussa kuuraamassa itseäni ja parin päivän jälkeen kutina loppui. Olen kuluneen vuoden käyttänyt Muumi-shampoota ihan laiskuuttani ja noissa lasten tuotteissa ei varmaankaan ole samalla tavalla kemikaaleja kuin aikuisille suunnatuissa tuotteissa. Joten uskon, että altistuin helmikuussa pidemmän tauon jälkeen kerralla liian isolle määrälle haitallisia mömmöjä. Tänään sitten aamulla laitoin kaapin perältä löytämääni Pantene syvähoitavaa hiusnaamiota hiuksiin ja huuhtelun aikana tajusin, että taas sitä mennään. Onneksi laitoin hoitoaineen ennen hiusten shampoopesua. Päänahka pääsi siis vähällä, mutta kolme kertaa piti saippuaa hinkata koko vartalolle, että hoitoaineen ja kutkan sai pois. Hyvä muistutus taas siitä miksi en käytä "marketti" tuotteita..

Lisätietoa asiasta : Säilöntäaineallergia


Loppupäivä on närästystä lukuunottamatta mennyt jo paremmin. Söin välipalaksi hedelmäsalaatin jossa oli banaania, omenaa ja appelsiinia nam. Päivälliseksi tehtiin töykeän hyvää settiä! Paistoin pannulla pekonia, sekaan ruskistumaan tuoreita herkkusieniä. Lopuksi kuullotin sekaan pinaattia ja lisäsin ruokakermaa. Mausteina suolaa ja pippuria. Kana paistettiin erikseen valkosipulin ja kuivatun chilin kanssa. Huomenna sitten ehkä paremmat fiilikset. Who knows.. :]

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

10 asiaa joista en pidä itsessäni

Tein aiemmin 10 kohdan listan asioista joista pidän itsessäni. Rupesin pohtimaan, että pitäisikö tehdä myös päinvastoin samanmoinen..

1. Väitteleminen on vaikeaa koska itken herkästi ja se hävettää.

2. En aina tiedä mikä on minun omaa persoonaani ja mikä on joltain toiselta henkilöltä lainattu ele, sanonta, toimintapa..

3. Minun on usein vaikea olla ylpeä omista saavutuksistani tai saada ylpeyden tunnetta kantamaan.

4. Osaan vähän kaikennäköistä, mutta en mitään täydellisesti.

5. Minulla on pömppömaha ja jenkkakahvat.

6. Jos joku tuttu ihminen kaatuu tai tapahtuu ym pieni tapaturma minulta pääsee ensimmäisenä naurun tyrskähdys. En ymmärrä miksi :[

7. Olen huono säästämään rahaa.

8. Tulkitsen liikaa muiden tekemisiä tai tekemättä jättämiä asioita.

9. Olen epävarma ja herkästi rullaan itseni kuoreen.

10. Minulla on lyhyt kaula.

Ei tämäkään lista helppo ollut.. Joutui kaivelemaan oikein. Oliko tästä hyötyä? Tunteiden sanottamisesta ja minäkuvan maalaamisesta on varmaan aina hyötyä tavalla tai toisella. Ajatukset virtaavat herkästi suuntaan tai toiseen sen kummemmin niihin puuttumatta. Ajatuksista sanoiksi, sanoista teoiksi, tekojen kautta paremmaksi ihmiseksi? Siinäpä vasta tavoitetta kerrakseen..


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Hiusten pesemisestä

Tuossa joku aika sitten kerroin vähän omasta tavastani hoitaa hiuksia. En tosiaankaan ole varmaankaan vuoteen käyttänyt suihkun puolella hoitoainetta, mutta luin jostain nettilehdestä uudesta villityksestä laittaa hiuksiin hoitoaine ennen shampoopesua. Näin ylimääräisen hoitoaineen saa huuhdeltua paremmin pois ja hiukset säilyvät kuitenkin helposti käsiteltävinä.

Tein toissapäivänä puolison äidille tilauslistan Natura Siberica tuotteista. Tilaukseen meni syvähoitava hiusnaamio, suoristusvoide ja hoitoaine. Oikeasti eniten ihastuin siihen miten kauniita nuo pullot ja putelit ovat. Nyt kuitenkin kuukauden käyttökokemuksella olen ollut tyytyväinen ja ajattelin jatkaa käyttöä.



Nyt oli kuitenkin päästävä kokeilemaan lehdestä lukemaani niksiä ja prismassa kassalle kävellessä hiustenhoitokäytävä vaan sattui kätevästi matkan varrelle. Huomioni kiinnittyi Urtekramin Nordic Birch tuotesarjaan. Yllätyin siitä, että marketeistakin saa nykyään kohtuuhintaisia luonnonmukaisempia hoitotuotteita hiuksille. Oli siis pakko ostaa hoitoaine.

Kuva: spredas.lt

Tuoksu ei ollut kovin vetävä, jotain koivu-uutetta ilmeisesti. Levitin vesipestyihin hiuksiin. Laitoin ehkä vähän liikaa, mutta johtui siitä että kun hoitoainetta levitti hiuksiin niin hiukset jotenkin imaisivat sitä eivätkä tuntuneet liukkailta niinkuin yleensä hoitoaineen kanssa. Pois huuhdellessa kuitenkin huomasi, että ainetta lähti hiuksista ja hiukset tuntuivat jo siinä aika mukavilta. Sitten shampoopesu Oblepikha Siberica tyrnishampoolla. Levitän shampoota aina pelkästää juureen, latvoille riittää huuhteluvesi.

Tosiaan, hiuksissa säilyi kammattavuus ja takkuja ei juurikaan. Toki hiuksia pestessä takuilta välttyy kampaamalla hiukset ennen suihkuun menoa ja suihkussa hyvä sääntö ettei shampoolla mössää hiuksia ylös-alas-ylös-alas niin että hiukset oikein pääsevät sotkeentumaan. Minulle tämä pesujärjestys on varmaan hyvä siitäkin syystä, että juuresta hiukset tahtovat olla länässä ja latvoissa turhankin paljon kuohkeutta. Nyt taas oli toisinpäin :]

P.S. Eilen teki ihan hirmu paljon mieli hedelmiä, tänään taas ei voisi vähempää kiinnostaa..

Muutos suunnitelmaan

Tämä tapahtui kyllä ihan äkkiseltään ja sen kummemmin pohtimatta. "Retkahdin" syömään hedelmiä. Lapsoselle niitä on koko aikana ostettu kyllä, mutta itse ei niitä ole syöty. Nyt en voinut vastustaa pöydällä lojuvia omppuja ja banskuja. Joten päätimme, että hedelmien osalta lakko sai olla tässä. Ne kuuluvat terveelliseen elämäntapaamme ja niin kuuluu olla!


Smoothieita ollaan tehty kyllä jo melkein joka ilta iltapalaksi. Puolisolla mansikoita, mustikoita ja maustamatonta jogurttia, itselläni yleensä puolukoita, maitorahkaa, maustamatonta jogurttia ja mehukeittoa. Nyt sitten vihdoin pitkästä aikaa sain hedelmäsmoothien ja voi pojat että maistuikin hyvältä <3

Omenat on ihan ok. Joskus niitä syö sellaisenaan, mieluiten makeissa jälkiruoissa esim uuniomenat, kauraomenapaistos ym. Nyt sitten älysin laittaa omppua banaanin kaveriksi blenderiin ja onpas kyllä oiva makuyhdistelmä!

Tiistai taikaa täynnä

Yöt ovat olleet lähiaikoina helpompia. Lapsonen nukkuu kohtuullisen hyvin, herättänyt maksimissaan pari kertaa ja syönnitkin vähentyneet yhteen hooray. Toissayö oli maaginen. Lapsonen nukkui yhteen soittoon 9 tuntia, heräsi syömään ja siitä nukkui vielä pari tuntia jeah :]

Arkiaamut ovat olleet ihania. Nukutaan niin pitkään kuin mahdollista, herätään auringonpaisteeseen ja köllitään peittojen alla. Hertta on myös laiskistunut. Aiemmin aina kun kuuli heräämisen merkkejä meidän makuuhuoneesta niin säntäsi innolla moikkaamaan. Nykyään koira makoilee sohvalla tai omassa mökissään siihen asti, että ihan oikeasti noustaan sängystä. Aina ei tämäkään riitä vaan pitää kilistellä ruokakuppiakin. No mihinkäs meillä kiire on, naaaaatitaan.



Tänään aamukahvia nautiskeltiin näitä kahta seuraillessa. Tai oikeastaan tämä näky seuraa useimpina aamuina, mutta tänään oli jotenkin leppoisampi tunnelma ja koko porukka hyvällä tuulella. Lapsonen opettelee pikkuhiljaa tukea vasten nousemista, Hertta vahtii ettei oravan kutale ole taas eksynyt tontille.


Koirat osaavat nauttia elämästä erityisellä tavalla kun perusasiat ovat kunnossa. Kumpa sitä itsekin vaan kehtaisi heittäytyä lattialle lötköttämään, nauttisi auringosta ja kiireettömyydestä. Ottaisi ihan rennosti!

Neljäs viikkokin yli puolivälin. Tuossa tuumattiin puolison kanssa, lauantaina taitaisi olla ensimmäinen herkkupäivä. Viikkoa suunniteltua aiemmin, mutta meille tulee vieraita joten helpompi hoitaa kestitseminen kun ei ole rajoituksia ruoka-aineiden suhteen. Ajattelin leipasta mutakakkua, keksejä, ehkä pizzaa ja muuta herkkua nam. Viikonloppua odotellessa! :]



maanantai 7. huhtikuuta 2014

We had fun we had joy..

Arki ja ah mikä rauha taas maassa viikonlopun temmellyksen jäljiltä! Ehdottomasti olin illanvieton ja ystävien tarpeessa, mutta kyllä tänne kotiin vaan on ihana aina rantautua.

Tosiaan lauantaina ajeltiin sinne Päijät-Hämeeseen. Iltapäivä minulla meni laittautuessa. En ole ikinä aiemmin tehnyt suoristuraudalla kiharoita. Pääasiassa siksi, että hiukseni kyllä kihartuvat voimakkaasti muutenkin, mutta myös siksi että se näyttää ja kuulostaa niin vaivalloiselta. No sitä se kyllä olikin! Halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta. Aikaa meni aika paljon, näemmä niitä hiuksia onkin aika paljon omassa päässä vaikka välillä tuntuukin sellaiselta hiirenhännältä. Kiharaa kuitenkin tuli ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Laitoin vielä reilusti lakkaa ja hyvä niin sillä lauantai olikin tavallista tuulisempi päivä ja hiukseni olisivat varmaan muuten suoristuneet yhdestä hönkäyksestä..


Kiinnitin hiukset isolla "hainhampaalla" takavasemmalle. Suortuvat niputin pinneillä. Päällä minulla on uutta, vanhaa ja lainattua. Uusia ovat valkoinen paita, farkut ja korkkarit. Jakku on äidin 14 vuotta sitten ostama. Ihan hyvin vielä palvelee kun huolta pitää ja pesee oikein. Ja lainattuna on äidin rannekoru, oikein bling bling. Ehkä sitä joskus itsekkin oppii ostamaan tuollaisia.. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja meikitkin pysyivät menossa mukana vaikka meikkaan vain pari kertaa vuodessa ja lauantaina kotiuduin vasta ehkä neljältä aamuyöllä(?).

Juhlissa oli erittäin mukavaa myös ruokavalion puolesta. Noutopöydässä oli salaattia, juustoja, yrttivoita, kananmunia ym mitä sain surutta syödä. Jälkiruokakattaus oli myös erittäin hyvän näköinen, mutta kahvi riitti eikä edes harmittanut ettei kakkua "saanut" syödä! Synttärisankari näytti upealta ja juhlavieraat olivat hyvällä fiiliksellä mukana. Tanssin jalkani rakoille, mutta ei se mitään. Harvoinhan sitä :]


Tänään sitten onkin siivottu koti, testattu uutta savustinta ja saunottu. Lounaaksi nappasin kaupasta kirjolohta. Kalaa pitäisi syödä useammin, meillä valitettavasti tulee ostettua vain pari kertaa kuukaudessa vaikka sitä pitäisi nauttia viikottain. Tässä taas yksi asia mihin kiinnittää jatkossa huomiota! Meillä lohi lykätään aina uuniin mausteina tilli, smetana ja sitruunapippuri. Luulisin, että suolaakin mukana. Kalalle kaveriksi lautasella pinaattia, salaattia, keltaista paprikaa, tomaattia ja fetaa. Mausteina salaatissa sitruunaa, oliiviöljyä ja suolaa. Tämän opin viikonloppuna. On muuten hyvä yhdistelmä, ei kaipaa mitään muuta sekaan!

Ainiin ja tilli jäi asumaan meille. Tuohon basilikan viereen. Tosin tällä kertaa ei minun hoidettavaksi vaan puolisolle. Minä en erityisesti pidä tillistä joten en ollut innostunut sen sukimisesta. Mielenkiinnolla odotan, että pysyykö tuo yrtti virkeänä vai kaavitaanko sitä pöydältä parin päivän päästä..


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viikonloppuvapaa

Terveiset basilikaltani. Huomenna meidän kotona asumista jo 4 viikkoa, hooray! Tosin nyt kun olen kaupoilla pyörinyt ja tuijotellut yrttilaareja niin ihan yhtä tuuhea tai tumman vihreä ei tämä minun yrttini ole. Mutta ihan sama, kaunis tuo on tuollaisenaankin. Eihän tässä enää mitään leikkokukkia tarvita, kun näitä yrttejä on paljon hauskempi hoitaa :]


Huomenna aamulla on lapsosen viimeinen vauvauintikerta. Luvassa sukeltamista ja valokuvaus. Saa nähdä miten meidän käy tai miten valokuvauksellisia ollaan kun viime kerralla vasta sukellettiin ensimmäistä kertaa kunnolla ja aika vaihtelevaa on ollut viihtyminen tunneilla. Uinneissa on kuitenkin ollut mukava käydä, ehdottomasti!

Minulla tulee parin päivän tauko bloggailuun. Vauvauinnin jälkeen lähdetään Päijät-Hämeeseen lapsosen mummua moikkaamaan. Luvassa myös minun ensimmäinen ilta "ulkona" lapsosen syntymän jälkeen, nimittäin ne synttärikemut joista aiemmin jo mainitsin. Jännittää, ensinnäkin lähteä jonnekin ihmisten ilmoille niin myöhällä. Ja toisekseen kun en ole kovin paljoa ollut erossa tuosta pojasta. Vähän on sellainen vaihe menossa ettei varsinkaan illalla tahdo muu kuin äiti kelvata, niin saa nähdä miten huominen lähtö onnistuu. Hyvillä mielin vai pienen räät poskella itkevän saattelemana. Voih, hirvittää ajatuskin..

Mutta pakkohan se pieni irtiotto on jossain vaiheessa ottaa. Itsekkäältä tuntuu, mutta kai sitä välillä pitää niinkin olla. Kolmanneksi jännittää sunnuntai aamun tuntemukset. Olen ollut krapulassa viimeksi 17.11.2012 työpaikan pikkujoulujen jäljiltä. En ajatellut ottaa muutamaa viinilasillista enempää, mutta sekin jää nähtäväksi että miten paljon ne pari lasillista saavat aikaiseksi. 

Mutta nyt, hyvää yötä ja hyvää viikonloppua :]


Perjantaipunnitus ja porkkanamehu

Kuten edellisessä blogitekstissäni jo aika suoraan vihjasin, niin en malttanut odottaa huomiseen vaan tein punnituksen tänään. Ei ollut turha reissu vaa-alla nimittäin lukema näytti -1.1kg viikon takaisiin. Eli yhteensä painoa on tippunut 2.8kg. Ei hassummin. Tosin jostain syystä vaa-alta noustuani ja aamupuuhiin ryhdyttäni olin pahalla päällä. En ainakaan vielä osaa nauttia saavutuksestani. Mikä lie vaivaa mieltä?

No vähän kokeilua sitten taas. Äitini antoi minulle varmaan joskus seitsemän vuotta sitten Magic Bullet nimisen tehosekoitin-sarjan. Olen piilotellut sitä kaappien kätköissä siltä varalta, että äiti kysyy olenko käyttänyt laitetta. En uskonut tuotteeseen koska se oli aikoinaan tv-shopista tilattu. Mitä ajan haaskua sanon nyt ja häpeän ennakkoluulojani!

Saimme Kenwoodin hienon monitoimilaitteen pari vuotta sitten joululahjaksi. Nyt uudessa kodissa syystä tai toisesta moottori leikkasi ilmeisesti kiinni ja alkoi savuttamaan. Käyttökieltoon koko vehje buu! No sitten etsimään kuumeisesti jotain kivaa ja trendikästä blenderiä smoothien tekoa varten. Tehtiin vertailuja ja todettiin, että Wilfa BL-1200 olisi hyvä. Ei kuitenkaan päästy heti kaupoille ja jotain piti säätää iltapalaksi niin kaivoin tuon Magic Bulletin keittiön ylimmästä kaapista muiden tavaroiden takaa.

Se toimii ja se toimii vielä yllättävän hyvin! Saa tehtyä smoothien suoraan kuppiin josta sen voi nauttia tai isommassa kulhossa josta saa ainakin pari reilua annosta. Tänään kuitenkin halusin kokeilla jotain ihan muuta kuin smoothieta. Porkkanamehua nääs! Magic Bulletin mukana nimittäin tuli myös mehupuristimen osat. Ja eikun hommiin.

Pilkoin kolme isoa porkkanaa

Lounaaksi eilisiä kasviksia kookoscurryssä lammasnakkien kanssa, porkkanamehua ja ylijäänyttä kuivaa raastetta.

Porkkana oli yllättävän haastava ainesosa mehua varten, kone sai tehdä tosissaan töitä. Väri on mielettömän kaunis kyllä, mutta maku... noh en haluaisi sanoa sitä pahaksi, mutta vaikeasti lähestyttäväksi kyllä. Maku on todella voimakas ja yksi kulaus riittää pitkäksi aikaa. Puolison kanssa nyt siemailemme tästä pienestä lasista loppupäivän, että saamme tämä tehojuoman kulutettua.

Mehun puristamisesta tulee myös paljon tuota mäskiä. Kuivaa, sahanpurun omaista jauhetta. Yritin syödä sitä lounaan yhteydessä. Sekin meni melkoisella vaivalla alas. Opimme tästä siis sen, että porkkanan eri ainesosia ei kannata lähteä erottelemaan. Miksi pilata jotain mikä sellaisenaan maistuu hyvältä.

Kokeilu saa jatkoa vielä illalla tuossa n. klo 18 aikoihin kun Hertalla koittaa toinen ruokailuhetki. Jos saisin tuon mäskin vaikka vähän kerrallaan tuputettua nakkeroiselle..


torstai 3. huhtikuuta 2014

Viikko 4

Lähti käyntiin tänään. Hyvällä mielellä ollaan ja näin illasta taas masu täynnä, tällä kertaa wingsejä ja kasviksia kookosmaidossa. Kookosmaito on vielä aavistuksen vierasta aluetta joten ihan nappiin ei liemi mennyt, mutta opetellaan opetellaan.

Tänään käytiin taas vähän ostoksilla ja mukaan tarttui sitten ihan perus henkilövaaka. Mietittiin kaiken maailman kehonkoostumusmittareita, mutta mitäpä me oikeastaan sellaisilla. Tuo perusmalli on ihan passeli! Voisin muuten avata vähän meidän arjesta.

Ollaan siis lapsiperhe johon kuuluu minun lisäksi puoliso, 8kk ikäinen poika ja karkeakarvainen mäyräkoira Hertta. Hertta on reilun kahden vuoden ikäinen kiltti, mutta toisinaan hyvinkin itsepäinen pieni nakkeroinen. Rakas kuin mikä!

Ollaan oltu koko porukka kotona viime marraskuun alusta lähtien. Puolisoni jäi vanhempainvapaalle ja minä siinä sivussa myös kotiin. Yhteistä "aikataulutonta" arkea on jäljellä toukokuun loppuun. Oikeasti tämä on ollut ihanaa aikaa, varsinkin nyt kun muutto on jo muisto vain ja arki lähtenyt kunnolla uudessa kodissa rullaamaan. Nyt lähipäivinä olemme tehneet paljon pihatöitä, kaataneet puita, haravoineet, rakentaneet lehtikompostoria ym muuta mukavaa. Laitan kuvia pihapuuhista sitten vähän myöhemmin :]

Tarkoitukseni olisi jäädä kotiin vielä vuoden loppuun hoitovapaalle. Tammikuussa aloitan sitten sairaanhoitajan opinnot. Nyt on siis saanut täysillä nauttia tästä ajasta kun on suunnitelmat "selvillä" tuleville vuosille. Ja voi miten odotankaan kesää! Viime kesä oli kuuma, huh, viimeisillään raskaana se oli kuin olikin tukalaa vaikka pitkään nautinkin lämmöstä. Synnärillä oli myös melkoisen hikistä elokuun alussa. Ei paljon tuulettimet auttaneet hormoneista sekaisin olevia äitejä ;)

Hertta ja ruokapuuhat

Teki mieli jakaa tämä kuva vielä teidän kanssanne. Ruokarauha ei ole itsestäänselvyys enää jokaiselle meidän taloudessamme. Lapsonen on oppinut ryömimään ja tohottaa menemään suuntaan jos toiseen. Hertan ruoka- ja vesikippo ovat erittäin mielenkiintoisia, varsinkin kun niihin laittaa täytettä. Oli siis pakko laittaa koiraporttia suojaksi. Vielä Hertta joutuu kuitenkin olemaan varuillaan, kun häntä on myös lapsosen mielestä aika mielenkiintoinen..

Huomenna sitten neljäs punnitus, kyllä vähän jännittää.. :]

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mitä kuuluu Pererro?

Kolmannen viikon viimeinen päivä on lopuillaan. Tässä vähän koottuja tuntemuksia..

Sellainen kummallinen olo ollut tällä viikolla. Keho on tottunut siihen, että kaksi lämmintä ateriaa riittää päivässä. Aamupalan koko on niukentunut, tuhdimpia ei tahdo jaksaa tai masu tuntuu liian pinkeältä. Välipala ja iltapalasmoothie tulee syötyä tai sitten ei. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia. Rutiini on kuitenkin tullut päälle. Enää ei tarvitse kovinkaan paljon miettiä mitä saa ja ei saa syödä.

Hassuinta tässä kaikessa kuitenkin on se, että kun saa syödä mahansa täyteen eikä tarvitse nähdä nälkää niin tulee tunne että onkohan tässä mitään järkeä?!? Kylläinen olo ruokkii mielessä sellaista ajatusta, että en minä varmasti tästä hoikistu kun en näe nälkää eikä napani ole kiinni selkärangassa. Siitä taas päästäänkin siihen miten nurinkurin voi asioita ajatella. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja jopa terveelliseen ja pitkän tähtäimen laihduttamiseenkin kuuluu se, että syödään riittävästi. Nälkää ei pitäisi joutua näkemään vaan pitäisi oppia suhteellistamaan nautittavan ruoan määrä ja laatu kulutuksen määrään. Ja kuitenkin minä ja varmasti moni muukin sortuu siihen ansaan, että pitäisi olla nälkä että mitään voisi kuvitella tapahtuvan. Mistä tällainen ajattelutapa oikein tulee?

Ainakin tuore, terveellinen ruoka tulee kalliiksi! Ruokakustannukset ovat nousseet huimasti. En siis yhtään ihmettele, että perheissä syödään miten syödään näillä hinnoilla varsinkin jos on iso perhe kyseessä. Olen yrittänyt ostaa kerralla isompia määriä, mutta edelleen joutuu käymään monta kertaa viikossa kaupassa. Toisaalta taas sitten hyvä asia ettei jääkaappi ole liian täynnä ja ruokaa pääse pilaantumaan. Pihallakaan ei ole vielä kompostoria niin biojätteen määrän olisi suotava saada minimiin.

Kuitenniin, olo on ihan mukava! Eilinen shoppailu piristi ja rohkaisi kaivamaan kesävaatelaatikoita. Jotkut kivat releet mahtuvat jo päälle, ei siis turhaa työtä silläkään saralla. Tässähän jopa säästää rahaa kun vanhat vaatteet tuntuvat kuin uusilta. Huomenna menen ostamaan itselleni henkilövaa-an. En tiedä onko se pidemmän päälle järkevää, mutta juuri nyt uskoisin sen kannustavan kun saan mitattua painoni säännöllisesti. Yritän malttaa mieleni ja tehdä seuraavan punnituksen vasta lauantaina. Mutta saa nyt nähdä, että kykenenkö siihen :D

P.S. Basilika porskuttaa menemään. En ole käyttänyt sitä viikkoon ruoanlaitossa joten osa lehdistä on ehtinyt saada jo reilusti kokoa :]


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Munakas

Teinpäs tuossa, olikohan se eilen, niin aika maukkaan munakkaan. Ei siinä oikeastaan sen ihmeempää ollut kuin että vatkasin kananmunien sekaan pari teelusikallista ranskankermaa. Tuli jotenkin tavallista kuohkeampi ja tykkäsin siitä, että makuun tuli aavistus happamuutta.

Pannu ei saa olla paistovaiheessa liian kuuma ettei munakkaan pohja pala. Miedolla lämmöllä kansi päällä tulee näköjään parasta. Juustoraasteen levitin pannulle munakerma seoksen päälle ennenkuin kananmuna ehti hyytyä. Itse tykkään paistaa munakkaan molemmilta puolilta. Kääntäminen vaatii vielä harjoittelua..

Lopputulos mukavan kuohkea ja maukas. Lisukkeina Kurkkua, tomaattia, porkkanaa, raejuustoa ja pekonia. Tapojeni vastaisesti jätin myös munakkaan maustamatta pippurilla tai suolalla. Hyvää oli sellaisenaan!

Syön kananmunia päivittäin enkä ole oikeastaan ollut huolissani kolesterolista ym koska yleiset tutkimustulokset ovat vielä jokseenkin ristiriitaisia. Pitäisikö minun kuitenkin kiinnittää huomiota siihen miten monta kananmunaa esin viikkotasolla tulee syötyä?