Kesäkurpitsavuoka

Alkuperäinen resepti osoitteessa; http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=716.
Alla minun soveltamana :]

Bongasin tämän reseptin aikoinaan edellistä vhhkuuria toteuttaessa ja on säilynyt repertuaarissani siitä lähtien. Tosin tässä välissä lisäsin puolisoni pyynnöstä sekaan makaronia tai pastaa. Nyt palataan taas lähtökohtiin.

Tähän vuokaan voit sisällyttää kasviksia oman makusi mukaan tai jämät jääkaapista. Itse tein jälkimmäisen mukaan; retiisiä, luomuporkkanaa, pinaattia, paprikaa, sipulia ja valkosipulia.

Paistetaan jauheliha kypsäksi ja heitetään sekaan kasvikset. Kerran kokeilin jauhelihan tilalle kanasuikaleita, sopi oikein hyvin! Ja hei kuka sanoo, että lihaa pitäisi tässä olla ollenkaan. Olen kokeillut myös pelkkää kasvisversiota ja toimii! 

Mausteina pippuria ja suolaa.

Leikkaa kesäkurpitsa joko ohuiksi kiekoiksi tai juustohöylällä pitkittäissuunnassa suikaleiksi ja lado vuoan pohjalle. Päälle lihakasvispaistosta. Itse sain kolme kerrosta. Päällimmäiseksi jätetään kerros kesäkurpitsaa.

Aiemmin olen käyttänyt pelkästään ruokakermaa, maustettua tai maustamatonta. Tällä kertaa kaapissa ei ollut sellaista joten tein munamaidon. Vatkaa kananmuna, n. 2dl maitoa ja 3-4 teelusikallista ranskankermaa hyvin yhteen ja kaada vuokaan. Tämä toimi ihan hyvin, mutta ruokakermalla liemestä tulee täyteläisempi.

Peitä vuoka foliolla ja paista n. 30min 200 asteessa. Ota folio pois, lisää juustoraaste ja anna olla uunissa kunnes juusto on saanut väriä.

Vuoka on vetistä johtuen siitä ettei siihen ole lisättynä pastaa mikä imisi ylimääräistä nestettä. Minua tämä ei kuitenkaan ole ikinä haitannut, liemi on herrrrrkullista. Tarjoile lisukkeena vaikka raejuustoa.

Tämä ruoka on säilynyt useita vuosia kestosuosikkinani nimenomaan muokattavuutensa vuoksi. Mausteita, ruokakermaa, lihaa ja kasviksia vaihtelemalla saa erilaisia yhdistelmiä ja melkein mitä tahansa tuohon upottaa niin hyvältä maistuu :]

Öljysitruunapommi

Hiukseni kokivat kovia reilu 3kk synnytyksen jälkeen. Parin kuukauden ajan hiuksia vain tippui lähes tuppoina päästä. Ihan normaaliahan se siis on, hormonitoiminnasta johtuvaa eikä imetyksestä niinkuin yleisesti luullaan. Ei sille siis minkään mahtanut.

Nyt tässä pari viikkoa sitten tajusin miten paljon hiuksiin olikaan tullut pituutta. Hiusten tippumisen ja ohentumisen takia olin pitänyt hiuksiani kiinni päivittäin eikä pituuskasvua ollut huomannut ollenkaan. Tässä iski sellainen hoitovimma sitten päälle.

Tilasin jo pari kuukautta sitten netistä Natura Siberica-merkkisiä hiustenhoitotuotteita. Tarkalleen ottaen Oblepikha Siberica Tyrni shampoota sekä kahta erilaista hoitosuihketta. Tuotteet eivät sisällä sulfaattia tai parabeeneja. Tuotteilla on myös eco sertifiointi joten ne ovat luontoystävällisiä. Tutustuin näihin aluperin puolison äidin kautta joka Pietarissa ollessaan kävi ihan kyseisen merkin liikkeessä ostoksilla. On kuulemma kuin paikallinen Body Shop.

Pesen hiuksiani suurinpiirtein parin päivän välein. Toki harvemminkin voisi, tekisi varmasti hyvää, mutta jotenkin tapa on vaan niin pinttynyt. En myöskään käytä suihkun puolella mitään hoitoaineita. Suihkun jälkeen levitän hiuksiin hoitosuihketta ja harjaan suoriksi. Siinäpä siis se. No eilen illalla sitten teki mieli vähän sotkea.

Oliiviöljyä ja sitruunaa

Loraus oliiviöljyä kippoon ja päälle tuoretta sitruunan mehua. Sekaisin ja eiku läträämään. Levitin kuiviin hiuksiin ja annoin vaikuttaa reilun tunnin. Suihkussa huuhtelin hiukset huolellisesti, mutta en pessyt shampoolla. Hiukset jäivät rasvaisen näköiseksi, mutta tuntuivat ihanan pehmeiltä. Letitin hiukset yöksi ja aamulla ennen vauvauintialtaaseen pulahtamista pesin shampoolla lopun öljy/sitruunaseoksen pois.

Voisi ottaa tavaksi toistaa viikottain. Jotkut antavat öljyn olla päässä vaikka yön yli, mutta itselle se tuntui liian sotkuiselta. Tosin seuraavan kerran toistan saman hoidon niin, ettei seuraavanakaan päivänä tarvitsisi pestä hiuksia. Ja sitten voisi myös ostaa jotain muutakin kuin Pirkka-merkkistä oliiviöljyä..

HUOM! Sitruuna on muuten itsessään aika hiuksia kuivattavaa ainetta, voi esim vaaleissa hiuksissa käyttää vaalennusta varten. Kannattaa siis harkita käyttöä jos hiukset ovat kuivat, haaroittuvat ym!

Välipala

Justiinsa tuossa vähän aikaa sitten syötiin lounasta, mutta vähän jäi kurnuttamaan masun pohjaa. Maitorahka on mielestäni aika kauhean makuista. Maku varmaan syöpynyt mieleeni mummolasta ja täytekakuista. Kerman sijaan kakku kuorrutettiin maitorahkalla. Ihan raikas maku varmasti punaviinimarjoineen, mutta minulla se juuttui kurkkuun. Ja edelleen se tahtoo jämähtää suuhun pyörimään.

Otan jälleen kerran härkää sarvista kiinni. Viimeksi selleri, nyt maitorahka. Aloitetaan luonnollisesti siitä houkuttelevimman kuuloisesta. Valion pehmeä maitorahka on tosiaan aavistuksen pehmeämpi kuin perussetti. Maistetaan ensin sellaisenaan. Iiiiiiishhh... Joo ei toiminut. Ei hätää, vähän tässä sotkin ja testailin ja sain aika hyvän makuyhdistelmän..

Pohjalle puoli purkkia maitorahkaa,

Päälle pari lusikallista Lidlin kreikkalaista jogurttia,

Ja vielä kunnon loraus mansikan makuista light mehukeittoa.

Tietenkin huijasin tuossa. Ennen mehukeittoa sekoitin rahkan ja jogurtin keskenään kera aspartaamin. Makeutusjauhe on ollut makeanhimon pelastus nyt jo useampaan otteeseen. Onneksi sitä tavaraa myydään isoissa purkeissa, maitorahkaa löytyy nimittäin jääpaakista vielä pari purkkia..

Viikko 3

Tänään lähti muuten kolmas viikko käyntiin. Hampaita kiristellen ikävä kyllä. Karmea vehnähötön ja sokerin himo on iskenyt ja tekisi mieli napostella jotain koko ajan. Kolmas punnistuskaan ei hillinnyt himoja vaikka pieniä tuloksia on saatu taas aikaiseksi. Lähtötilanteessa painoin 67,3kg, ensimmäisen viikon jälkeen 66,3kg ja tänään 65,6kg. Suunta on siis edelleen oikea. Tahti vaan tuntuu tappavan hitaalta. Puolisoni yritti kyllä toppuutella minua, että terveellinen laihdutustahti olisi -500g viikossa. Höpö höpö teki mieli sanoa, minä haluan -2kg viikossa!!!

Niistä napostelemisista. Mentorini laittoikin edellisellä viikolla viestiä PROfeel proteiinijuomista. Kävin Valion sivuilla kurkkaamassa ja aika hyvä vaihtoehto tosiaan! Varsinkin mangon makuisena houkuttelee! Hiilareitakin aika vähän, 6.8g/100g ja säilyy huoneenlämmössä joten voisi laukussakin kanniskella hätätilanteiden varalta.

Minullahan on tosiaan edelleen voimassa se max 5g/100g hiilariraja, mutta todellisuus on se että jo pelkästään porkkanassa on päälle tuon määrän enkä halua sitä jättää pois ruokavaliostani. Mantelit on toinen pieni "paha", mutta niin hyvä ettei edes kannata harkita niistä luopumista. Jonkun verran joustoa siis joutuu tekemään ja ennenkaikkea saa tehdä. Pollahan tässä hajoaisi jos ihan kaikki menisi pannaan.

Tämän aamun naposteltavat. Juustoa piti käydä raastamassa toinen samanmoinen. Sitten puolisoni äiti kävi vihjaamassa, että puuhaaminen voisi auttaa ajatuksia muille urille kun hänelle tuskaani ruikutin..

Oikeassahan hän oli! Loppupäivä on mennyt helpommin, ei tuskatta, mutta helpommin. Iltapalaksi salaattia ja gambas al ajilloa chilillä höystettynä nam :]

Selleri

Kauhea nälkä eikä mitään valmista jääkaapissa buu. Eikun tekemään jämäsoppaa. Kyllähän niitä aineksia sieltä sitten löytyi vähän kun tonki. Porkkanaa, retiisejä, purjoa ja mikä pahinta, selleriä.

En pidä selleristä. Jostain syystä kuitenkin unohdin tämän reilu viikko sitten kauppareissulla. En tiedä sokaistuinko kauniin vihreästä väristä vai menivätkö aivosoluni solmuun hetkellisesti. Tuli siis ostettua nipullinen varsiselleriä. Olen syöttänyt sitä aamupalalla sellaisenaan itselleni ja puolisolleni. Ajattelin, että vähän kerrallaan kun nakertaa niin pääsisi helpoimmalla. Pari ensimmäistä pätkää narskutettuamme tajusin, että maku lievenee kun kuorii varsista "ruodot" pois. Huh helpotti paria tulevaa päivää.

No tänään sitten se jämäpuska löytyi sieltä jääkaappimme heviosastolta. Olin toivonut, että se olisi kuihtunut kasaan viikossa yksin pimeässä mutta se sitkeä sissi oli ihan hyvässä vedossa. Vähän pehmennyt, mutta muuten maku oli ennallaan.. Siispä keiton tekoon!

Ihan kaunista tuli ja nälkäänkin sitä söi vaikka selleri siitä aavistuksen puski läpi. Raejuuston kanssa vetävä yhdistelmä.

Tuntui aluksi haasteelliselta tehdä yllämainituista aineksista soppaa. Ennen laitoin siihen aina perunaa ja bataattia, tai ne olivat siis keiton pohja ja muuta aina fiiliksen mukaan. Sopeutumista siis tälläkin rintamalla eikä nyt hullummin mennyt ensimmäinen keitos. Voisin kuvitella jatkossakin ostavani selleriä keittoihin.

Mutta mihin muuhun sitä voisi käyttää?

Rentoutumista

Minulla on jo jokunen vuosi ollut vaikeuksia keskittyä pakollisten rutiinien ulkopuolella oleviin asioihin. Arki rullaa ihan hyvin, mutta minun on vaikea pysähtyä lukemaan kirjoja vaikka ne ovat minusta ihania. Nuorempana ostin kirjoja luettavaksi, halusin omistaa ne koska ne olivat kuin pieniä aarteita. Lukemisen harvennettua olen kuitenkin joutunut tyytymään kirjastokorttiin ja lainakirjoihin. Tuntui ylenpalttiselta ostaa uusia kalliita kirjoja vain nurkkiin pölyyntymään..

Tajusin tuota ensimmäistä kappaletta kirjoittaessani, että ehkä minun on ollut vaikea palata kirjojen pariin luopumisen tuskan vuoksi. Olen joutunut luopumaan elämässäni monestakin tärkeästä asiasta ja se on tehnyt kipeää. Sama tunteiden skaala, lievemmässä mittakaavassa, esiintyy myös hyvää kirjaa luettaessa. Et haluaisi, että se loppuu ja samalla et kuitenkaan voi lopettaa lukemasta. Ja sitten kun se takakansi tulee vastaan iskee tunne kuin sisälle olisi jäänyt pieni, välillä suurikin, tyhjä kolo. Ehkä se vain tarkoittaa sitä, että osaa eläytyä...kenties.

Uuden kodin ja paikkakunnan myötä tuli myös tarve tutustua kirjastoon. Nyt pidän siitä vaikka se ennen tuntui homeiselta loukulta. Aarreaitta. En lainaa kirjoja arvosteluiden tai mainonnan perusteella. Kierrän hyllyjä ja etsin mielenkiintoisia kansia. Esillepanohyllyt ovat minulle helpointa kauraa koska siihen on nostettu erityyppisiä teoksia valmiiksi, tarvitsee vain valita omansa. Tavallisista hyllyistä on vaikea valita, teosten ja kirjailijoiden nimet vilisevät silmissä juurikaan herättämättä tunteita. Toki on pari jotka saavat aikaan suuriakin tunteita.

Torey Haydenin kirjoja omistan aika monta. Ne on niitä aarteita. Säilyvät hyllyssä muutosta toiseen enkä luopuisi niistä vaikka mikä tulisi. Osan olen lukenut toistamiseen, osan kerran. Säilytän niitä koska haluan säilyttää mahdollisuuden palata niiden selviytymistarinoihin. Toinen tärkeä on J. K. Rowlingin Harry Potter kirjasarja. Sain ensimmäiset neljä kirjaa aikoinaan joululahjaksi. En osannut odottaa niitä ja hölmistyneenä katsoin lahjaani. Ai minuako kiinnostaisi fantasia? Avasin rohkeana ensimmäisen ja se tempaisi mukaansa. Ahmin ne kaikki päähäni ja tulevat vuodet kyttäsin seuraavia osia. Omistan siis koko kirjasarjan ja olen lukenut sen kahdesti. Miksei vielä joskus vielä kolmannenkin kerran.

Ai mitä sieltä kirjastosta nyt tarttui mukaan? Kolme kirjaa itseasiassa. Kaksi jännäriä ja yksi hyvän mielen kirja. Jännärit lähinnä puolisoani varten, tositarinat ja romanttiset komediat kiinnostavat minua tällä hetkellä enemmän.

Luin pari kuukautta sitten David Nichollsin Sinä päivänä- teoksen ja se oli ihana. Siksi tämä Kaikki pelissä tarttui matkaani. Ensimmäisten sivujen jälkeen olen taas koukussa ja paria naurua rikkaampi. Tiedän, että tämän luettuani maailmani on ripauksen parempi ja sitten suren taas hetken.

Ai miksi kerroin kirjoista ja lukemisesta? Siksi, että nyt parin viikon sisällä olen tuntenut rauhallisuutta kehossani tavallista enemmän ja se on mahdollistanut hetkiä kirjojen parissa. Ruokavalio voi siis minun kohdalla ainakin vaikuttaa myös muuhunkin kuin siihen ulkonäköön..

Kevättä ilmassa

Viikonloppu oli v.a.i.k.e.a! Ihan hirmuisesti teki mieli syödä kaikkea hyvää. Jopa lapsosen maissi-riisipuuro tuoksui huumaavan hyvältä. Aion syödä sitä heti herkkupäivänä, kunhan siis olen päättänyt milloin sellaista vietetään..

Vartalossa alkaa tuntua ihan positiivisia muutoksia. Itse huomaan peilistä kyllä sen, että turvotus on suurelta osin tiessään. Nyt myös yhdet vanhat farkut mahtuu jalkaan. Toki ne vielä vyötäröltä vähän kiristää, mutta mukava saada "uusia" vaatteita vaaterepertuaariin! Yläosien kannalta helpottaa varmasti myös sitten kun imettäminen loppuu.

Niin siitä herkkupäivästä. Eli silloin monta vuotta sitten menin viisi viikkoa ilman herkkuja ja siitä eteenpäin joka viikko herkkupäivän kanssa. Ajattelin tällä kertaa myös mennä niin pitkään kuin mahdollista ilman sitä herkkupäivää. Vaikka viikonloppu oli tiukka, niin esim. se viisi viikkoa ei vielä tunnu liian tiukalta rutistukselta. Suap nährä miten käy..

Isoilta kiusauksilta on muuten vältytty myös sen takia, että puolisoni on ruvennut noudattamaan samaa ruokavaliota kuin minäkin. Kyllähän hän välillä herkuttelee, eikä se minua haittaa, koska päivät muuten menee mukavasti kun voi tehdä samaa ruokaa molemmille. Ihan mukavaa jakaa tämäkin kokemus hänen kanssaan :]

Puolisoni täytti tänään vuosia ja lykkäsi aamulla vanhemmiltani saadun suolatun lampaan potkan uuniin. Heillä on kesäisin lampaita ja sitä kautta saadaan välillä pakkanen täyteen. Paistia saatiin sitten lounaaksi ja jäi vielä päivällistäkin varten. Lisukkeena pannulla paistettuja kasviksia; pinaattia, purjoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja sieniä :]

Huomenna toisen viikon viimeinen päivä. Hui, miten tämä aika menee näin nopeasti!! Ja kesäkin taas lähempänä, mahtavaa! Hassua miten sen valon lisääntymisen huomaa. Itse havahduin siihen kun vein lapsosta nukkumaan puoli kahdeksalta illalla ja ikkunoista kajasti vieläkin hämärän seasta valoa. Tuleekohan ensi kesästä yhtä helteinen kuin viime kesästä?

Päivällinen

Skipataan välipalat ja loikataan suoraan päivälliseen, oli niin hyvää nääs! Perus salaattia (tomaatti, kurkku, suippopaprika, cosmopolitan-salaatti, kreikkalainen juusto) jonka päälle täräytin zucchinia pekonilla ja ranskankermalla NAM!

Zucchini on siis kesäkurpitsa pastaa, ohjeen bongasin täältä: http://www.polakki.blogspot.fi/2014/03/kasviskeskiviikko.html 

Elämäntaparemontti-rintamalla ei uusia tuulia. Viikonloppu vietettiin lapsosen mummilassa. Mietin mitenkä maltan mieleni kun yleensä kaapit pursuaa herkkuja ja vastustaminen tekee tiukkaa. Mutta mitäs mitäs, puoliso ei löytänyt mistään mitään namia. Minulle se oli helpotus! Ei tarvinut taistella mitään vastaan. Jääkaappikin oli pyynnöstäni pullollaan kasviksia ja lihoja. Herkuteltiin hyvin ja illalla saunan jälkeen jälkkäriksi marjasmoothiet :]

Hedelmiä minun on kyllä ikävä..

Buu.

Tapahtuukohan tässä kropassa oikein mitään?

Sellainen epäusko kalvaa. Herkkujakin tekisi mieli. Salaatit maistuu todella hyviltä, mutta sellainen fiilis ja ajatus tässä parina päivänä pyörinyt että onko tässä mitään järkeä!?! Haluan tuloksia mullehetinyt-vauhdilla ja odottaminen on piinaavaa.

No miten muuten voisi seurata kehon tapahtumia tän elämämäntaparemontin aikana ku vaa-alla keinuen?

Ainakaan en tunne näin reilun viikon jäljestä itseäni kovinkaan paljon pirteämmäksi. Osasyynä tähän on kyllä se, että lapsonen herättää edelleen monta kertaa yössä ja en edes muista milloin olisin nukkunut yli kolmea tuntia pidempään yhtä soittoa.. Turvotus on ehkä laskenut. Tai jotain tämän tapaista mies huomautti kun kysyin näkeekö minussa mitään muutoksia. Ottaisiko tuon sitten kohteliaisuutena :D

Mutta mitä muuta tässä pitäisi tuntea tai olla tuntematta? Millä saisi varmuuden siitä, että ollaan oikealla suunnalla tai edes jäljillä? Flunssa sitten ehkä kuitenkin sai sitä tappiomielialaa nakerrettua alitajuntaan. Damn!

Basilika sentään "kukoistaa". Tässä ikää 2vk :]

Mantelimaito

Ostin eilen Alpro mantelimaitoa, vahingossa sokeroitua sellaista (ens kerralla ilman sitä sokeria..) ja se oli kyllä herkkua! Manteleita löyty tosta pöydän nurkalta läjä ja monesti kuullu sanottavan, että sitä mantelimaitoa voisi tehdä itsekin. Mä sit kokeilin!

Heitin blenderiin reilun kourallisen kuorimattomia manteleita (oliko virhe?). Jauhoin ne aluksi hienoksi, lisäsin pienen määrän vettä ja sekoitin tahnaksi. Sitten perään loput vedet, kolmisen desiä arvioisin ja sekoitin menemään. Lopuksi siivilöin kahdesti ja heitin ripauksen suolaa sekaan.

Aika paljon lasin pohjalle jäi tuota ilmeisesti kuoresta tullutta sakkaa. Ei se nyt haittaa, mutta olisi sitä mukavampi juoda ilman jauhoja pohjalla. Ensi kerralla siis voisi valuttaa harson läpi. Maku oli ok, makean ystävänä laitoin vielä teelusikallisen makeutusjauhetta. Lopputulos on juotava, luulisin että smoothien pohjana oikein hyvä! 

Onko neuvoja miten tuota voisi jalostaa? Tai olisiko tuon voinut tehdä jotenkin toisin?

P.S. En hennonnut siirtää taustalla olevaa pahvilaatikkoa kuvan tieltä kun lapsonen tohotti sen kanssa menemään :]

Lounasta

Tätä herkkua me ollaan kuluneella viikolla syöty ja Paljon. Jotenkin käsittämättömältä tuntuu miten tällainen ruoka voi olla näin herkullista, vaikka siihen ei sisälly niitä aiemmin "herkuiksi" ajateltuja juttuja. Kokeilkaa tekin ihmeessä!

Pannulla oliiviöljyssä ja oman maun mukaan valituissa mausteissa paistettua kanaa johon kypsennyksen jälkeen lisätty ranskankermaa, tuoretta pinaattia sekä murskattuja manteleita. Salaatti Lidlistä, Cosmopolitan luki pussin kyljessä, liekö lajikkeen nimi? Lisukkeina tomaattia, kurkkua ja fetaa.

Ja tässä tuote valmiina nautittavaksi!

Kiitos Katri ohjeesta, mullistit maailmani tällä :D

Toinen viikko toivoa täynnä

En omista vaakaa joten joudun tekemään punnitukseni aina kun mahdollista. Sotii aavistuksen sitä vastaan, että punnitus olisi hyvä tehdä vain kerran viikossa ennalta määriteltynä päivänä samaan vuorokauden aikaan. Painohan nimittäin heittelee vuorokauden aikanakin, niin kokonaiskuva tilanteesta voi hämärtyä.

Noh, ajelimme eilen lapsosen mummilaan ja en malttanut odottaa aamuun vaan kävin tekemässä iltapunnituksen. Virhe. Paino näytti tismalleen samaa kuin viime lauantaina jolloin tein ensimmäisen punnituksen. Ajatuskuplaani ilmaantui iso "MÖÖ!". Heti raportoimaan parille mentorilleni, että mitä minä teen väärin?! Onneksi he reagoivat nopeasti ja sain mielenrauhan. Eihän näin lyhyessä ajassa nyt voisi mitään mullistavia muutoksia odottaa, jos edes ollenkaan.

Vastoin sääntöäni punnitsin itseni uudestaan aamulla ja lukema -1kg. Niin pieni luku ja silti niin iso merkitys. Näillä fiiliksillä on hienoa aloittaa uusi viikko! Aavistuksen mielialaa kyllä sumentaa äkillisesti iskenyt flunssa. Masuun, kurkkuun ja päähän koskee. Onneksi elämäntapamuutokseni ei lähtenyt ensimmäisenä liikkeelle liikunnan lisäämisestä, sillä nyt siihen olisi tullut monenkin päivän ellei viikon stoppi. Tämän olen kokenut jo niin monta kertaa aiemminkin ja kipeänä kun on niin raasu olo muutenkin, on saatava herkkua ja palataan joka suhteessa lähtöruutuun.

Ei tällä kertaa! Minun -1kg loi taistelutahtoa ja ruokki mielen lujuutta. Näillä eväillä on hyvä jatkaa :]

10 asiaa joista itsessäni pidän

Olen jo pidemmän aikaa, ehkä muilta salassa, potenut huonoa itsetuntoa. Olen saavuttanut monia hienoja asioita ja tehnyt töitä niiden eteen ja silti on vaikea toisinaan iloita omasta osaamisesta, elämätilanteesta tai habituksesta. Syitä tähän on monia, yksi varmasti kulttuurillinen lähtökohta (kyllä , tunnen olevani 100% suomalainen vaikka en syntynytkään täällä). Oma kehu haisee ja muilta suitsutusten pyytäminen on noloa. Otankin haasteekseni nähdä paremmin itseäni yksittäisten taitojen tai asioiden kautta. Etsiä keinoja nähdä itseäni paremmassa valossa sen sijaan, että odottaisin sitä palautetta joltain toiselta. Yritän pusertaa tähän niitä asioita mitä itsessäni arvostan.

1. Olen hyvä analysoimaan elämääni ja osaan sanottaa tunteitani.

2. En olekaan niin tyhmä kuin mitä pitkään luulin..

3. Olen toisinaan luova; maalaan, piirrän, neulon, teen käsitöitä.

4. Nauruni on hersyvä ja osaan naurattaa muitakin.

5. Kaikesta huolimatta luotan ihmisiin.

6. Aikuisiällä huomannut omaavani nokkeluutta esim. väittelyissä.

7. Arvostan enemmän rakkautta kuin rikkautta.

8. Olen oppinut pitämään voimakkaasti kihartuvista hiuksistani.

9. Olen herkkä.

10. Minulla on hyvä iho.


Tämä olikin yllättävän vaikeaa! :]

Valehtelisin jos väittäisin..

Ettei mua laihduttaminen kiinnosta. Todellakin kiinnostaa. Tottakai muutosta motivoi myös terveelliset elämäntavat, mutta enemmän tällä hetkellä painon pudottaminen ja peilikuvan näkeminen.

Ihannepainokseni olen aina ajatellut n. 57kg. Pituutta korrellani on 161cm. Aika tappi omasta mielestä. Ja voitte kuvitella millaiseksi tapiksi itseni tunsin raskauden lopulla kun painoa oli kertynyt suunnilleen 19kg, ehkä enemmänkin. Raskauden alussa painoin n. 63kg ja synnytyksen hetkellä 82kg.

Synnytyksen jälkeen paino karisi nopeasti 12kg ja tässä kuluneen 7kk jälkeen olen vakiintunut lukemiin 67kg-68kg. Tavoitteekseni asetan nyt sen lähtöpainon (63). Sen jälkeen katsotaan miten ahneeksi muutun ja millaisilla keinoilla tuota ihannepainoa voisi lähteä hakemaan.

Entisten työkavereiden kanssa julistimme joka kevät Kinkku kesäkuntoon- projektin alkaneeksi. Kinkku maistui kyllä, kesäkunto jäi haaveeksi. Olisipa kiva kyllä jos tulevana kesänä uimarannalle voisi pukea kaapissa odottavat biksut tai sievän kokouikkarin nykyisen käyttöön jääneen mammauikkarin sijaan..

Niin ja tietenkin, tämähän on yksi iso pollakohta suunnitelmaani! :]

Aamua paloineen

Laskeskelin tuossa ja taisin saada 5 ateriaa päivääni. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Toisinaan kyllä joutuu lisäämään useamman välipalan esim. aamupalan ja lounaan välille. Olenkin yrittänyt etsiä jotain laukussa kannettavaa patukkaa ym mitä voisi heittää naamaan äkillisen nälän yllättäessa. En kuitenkaan ole löytänyt tämän hetkisiin hiilarirajoihin mahtuvaa tuotetta. Tuleeko sinulle mieleen joku?

Aamupala:

Kupillinen maitoa kahvilla.. (kyllä, hukutan kahvini maitoon)
Munakas ylläritäytteillä (mitä jääkaapista löytyy)
Pekoni, nakki, leikkele ym mitä edelliseltä päivältä jäänyt
Salaatti, tomaatti, kurkku, porkkana ym.
Ja pätkä selleriä (siedettävä kuorittuna ja pakko syödä kun ostin ison nipun mielenhäiriössä)

Aamiainen on aiemminkin sisältänyt munakasta ja lihaa, mutta vähemmällä salaatilla/kasviksilla ja lisäyksenä leipä. Eipä sitä viljaa tarvitse masun täytteeksi, huomaan että nykyinen malli aika hyvin pitää nälkää sinne lounaalle asti. Aamupala syödään yleensä siinä aamukahdeksan maissa :]

Tänään aamu alkoi näillä. Munakas tuoreilla herkkusienillä, nakeilla ja sipulilla. Mausteena suolaa, mustapippuria ja kuivattua chiliä. Höysteinä jääsalaattia ja minuluumukirsikkatomaattia selleriveneessä.

Kesää kohti kun mennään niin aamupalan kevennys houkuttelee. Ruokaisa smoothie voisi olla aika virkistävä.. Mitä suosittelisit?

Basilikan kasvatusta

Ei nyt siemenestä asti sentään, mutta otinpa haasteeksi pitää kaupasta ostettua basilikaa hengissä ja tuotteliaana mahdollisimman pitkään. Aiemmin olen kyseisen yrtin saanut nuutumaan vuorokaudessa. Toisaalta enpä ole edes tullut ajatelleeksi, että näistä voisi pitää parempaa huolta.

Tämä yksilö ostettiin läheisestä prismasta 8.3. Kuva otettu n. viikko ostopäivästä.

Ja näin me jaksellaan tänään. Ei hassummin!

Aurinkoa

Huomasin, että basilika tarvitsee aika paljon kastelua. Olenkin lisäillyt vettä päivittäin ja välillä kaatanut kupin pohjalta entiset pois ja uutta tilalle. Lukaisin myös pikaisesti netistä hoito-ohjeita ja auringonvaloa suositeltiin. Meillä Olohuoneen ikkunan alla on aika mukava paistatella, tosin vain silloin kun lapsonen on unilla. Muuten saisi puska kyytiä..

Oltiin muuten viime viikonloppuna kaksi yötä taas pois kotoa. Vaihdoin raikasta vettä kuppiin ja asetettiin yrtti aurinkoiselle paikalle. Hyvässä kunnossa oli kun palattiin kotiin :]

Porkkanaspagetti

Ei sen terveellisen ruoan tarvitse näyttää yhtään sen huonommalta kuin yleisen lautasmallin väkerrykset. Pelottavaahan se tietty on, hevi-osasto on täynnä kummajaisia. Ruskeita, oransseja, vihreitä, punaisia, kellertävän kukertavia ja kuka tietää mitä niillä kaikilla tehdään saatikka miltä ne maistuu :O

Mun mielestä ruoasta saa paljon mielenkiintoisempaa kun vähän miettii miten esimerkiksi pilkkoo salaatin tai kasvikset. Kouluruokalassa tottui näkemään porkkanaa aina pyöreiksi renkaiksi leikattuina. Kammottavaa. Ikävä kyllä tuntuu, että kyseisen herkun maku kärsii suussani vain ulkonäön vuoksi. No ei enää! Porkkanavallankumous, täältä tullaan!

Suikuloi porkkanaa kuorimaveitsellä tai juustohöylällä

Asettele lautaselle ja lisää muut jutut. Aika maukasta, eikö :]

P.S. No en minä tietenkään niin pienestä annoksesta täyteen tule, tällainen mattö sen olla pitää!

Suunnitelma

Sellainen olisi hyvä olla aina! Suinpäin ryntäilylläkin saa tiettyyn pisteeseen asti tuloksia, mutta nyt minä ajattelin suunnitella.

Tiukalla aiemmin mainitsemallani linjalla niin pitkään kuin nuppi kestää, näin suunnitelmani etenee. Olen tehnyt tämän saman remontin kerran aikaisemminkin mooonta vuotta sitten. Silloin jaksoin viisi viikkoa putkeen ilman herkkuja ja etten ihan hajoaisi niin otin sen viiden viikon jälkeen käyttööni herkkupäivän. Minun elämässäni se on aina lauantaisin. Johtuen muuten siitä, että meidän perhe reissaa autolla aika usein lapseni mummolaan, mummilaan ym. Lähdöt on pääsääntöisesti perjantaisin joten hyvää herkutteluaikaa menee hukkaan autossa istumalla. Ihan nou nou. Siispä lauantai!

Mutta, eihän sitä elämäntaparemonttia voi rajata pelkästään ruokavalioon. Entäs sitten se liikunta?

Opiskelin lähihoitajaksi ennen äitiyslomalle jäämistä ja koulussa tuli tehtyä oman elämän aarrekartta. Kartassani on erilaisia kuvia mielenkiinnon kohteista ja unelmistani. Juoksuharrastus oli yksi niistä. Yhdessä vaiheessa kävin juoksemassa viikottain. Melkein sain 10km rajankin rikottua. Sitten se vain jäi, mutta ei onneksi unohtunut kokonaan. Liikuntamuoto josta spinningin lisäksi pidän erityisen paljon. Suunnitelmaan voisi lisätä kohdan; kokeile välillä vaunuhölkkää kävelyn sijasta.

Minun karttani. Osan näistä olen saanut jo elämääni, osa vielä odottaa oikeaa hetkeä.

Miltä sinun aarrekarttasi näyttäisi? Entä voisiko aarrekartan täyttää lempiruuilla tai herkuilla?

Masu kiittää

Ai mitä se elämäntaparemontti sitten tarkoittaa?

Noo, aluksi se taitaa suurimman energiansa kohdistaa ruokavalion siivoukseen. Ennen lautaselle sai latoa riisiä, perunaa, pastaa, sokeria eri muodoissaan, suolaisia naposteltavia ym. Annokseni saattoi näyttää tältä tai pahemmalta.. Tai, no, voiko enää pahemmaksi mennä?

Tämä ei tainnut olla edes mikään viikonlopun herkutteluhetki vaan ihan arjen totisinta totta :[

Nyt lautaselle päätyy lista erilaisia lihoja, kasviksia, juureksia, juustoja, marjoja, pähkinöitä, hapanmaitotuotteita ym joissa maksimissaan 5g/100g hiilihydraattia. Ajatus on raaka, ai mitä sitten saa syödä jos ei niitä höttömässyjuttuja??? Onneksi kuitenkin Paljon kaikenlaista ja mikä parasta annoskokoja ei tarvitse ajaa alas vaan syön nälkääni sen verran kun kupu vaatii ja niin usein kun se vaatii.

Tämän minä söin äsken lounaaksi. Ruokavalioni sallii myös majoneesin käytön ja lisäsinkin sitä annokseeni. Mutta vasta kuvan ottamisen jälkeen :]

Kumman sinä valitsisit?

Dieetti vai elämäntapamuutos..

Alunperin tämän blogin oli tarkoitus sisältää kouluun liittyviä asioita, mutta eipä siinä mitään niin mielenkiintoista tullut vastaan jotta siitä olisi kirjoittaakin jaksanut. Ehkä tulevista sairaanhoitajan opinnoista sitten!

Siihen asti ihmetellään vaikka elämäntaparemonttia, omakotitalon ja puutarhan hoitoa, koiran kommelluksia, liikkumisen iloa ja ilottomuutta ja aika näyttää mitä kaikkea muuta :)

Uusi juttu, elämäntaparemontti, alkoi 13.3 eli ihan vähän aikaa sitten. Elämä alkoi olla siinä pisteessä, että herkkua oli saatava napaan päivittäin ja ei pelkästään iltaisin lapsen nukahdettua. Milloin oli sipsipussi kainalossa, jäätelökippo mahan päällä tai suklaakakkua uunissa tekeytymässä. Huh mitä oloja, niin henkisesti kuin fyysisesti. Toki olin jo pitkään miettinyt, että jotain pitäisi muuttaa mutta sitten ensi maanantaina vaikka kun viikonloppu ohi, ajattelin. Että saisi vielä pari päivää hyvällä omalla tunnolla herkutella.

En tiedä mikä naksahti. Nukuinko yöni jotenkin erityisen hyvin tai huonosti, mutta torstaina 13.3 sen tein. Kauan kaivatun muutoksen. Koska olen ääripää-ihminen, muutos on aiemmin totuttuun verrattuna aika raju. Ja niin alkoi vähähiilihydraattinen ruokavalio. Aika näyttää muuttuuko se elämäntavaksi, nyt kuitenkin viikon otannalla ja harjoittelulla huomaan näkeväni itseni paremmassa valossa. Voisi ehkä sanoa jopa ylpeydeksi. Hyvä minä!