Buu.

Tapahtuukohan tässä kropassa oikein mitään?

Sellainen epäusko kalvaa. Herkkujakin tekisi mieli. Salaatit maistuu todella hyviltä, mutta sellainen fiilis ja ajatus tässä parina päivänä pyörinyt että onko tässä mitään järkeä!?! Haluan tuloksia mullehetinyt-vauhdilla ja odottaminen on piinaavaa.

No miten muuten voisi seurata kehon tapahtumia tän elämämäntaparemontin aikana ku vaa-alla keinuen?

Ainakaan en tunne näin reilun viikon jäljestä itseäni kovinkaan paljon pirteämmäksi. Osasyynä tähän on kyllä se, että lapsonen herättää edelleen monta kertaa yössä ja en edes muista milloin olisin nukkunut yli kolmea tuntia pidempään yhtä soittoa.. Turvotus on ehkä laskenut. Tai jotain tämän tapaista mies huomautti kun kysyin näkeekö minussa mitään muutoksia. Ottaisiko tuon sitten kohteliaisuutena :D

Mutta mitä muuta tässä pitäisi tuntea tai olla tuntematta? Millä saisi varmuuden siitä, että ollaan oikealla suunnalla tai edes jäljillä? Flunssa sitten ehkä kuitenkin sai sitä tappiomielialaa nakerrettua alitajuntaan. Damn!

Basilika sentään "kukoistaa". Tässä ikää 2vk :]