tiistai 29. huhtikuuta 2014

Puhki poikki pötkölleen

Minä tyttö poljen fillarilla kuljen sievästi mutkittelen alamäet hurvittelen. 

Pyöräkausi avattu! Kypärä unohtui kotiin, muistui vasta kotiin tullessa. Kypäräni on pirteä, melkeinpä liian pirteä ja aina vähän hävettää laittaa se päähän, mutta ei auta. Halpa henkivakuutus ja hyvä esimerkki varsinkin pienemmille pyöräilijöille!


Yllättävän hyvin kulki fillari. Kyllä siinä lämmin tuli kun singersi menemään vaihteettomalla, mutta touhu ei kuitenkaan käyny liian raskaaksi ylämäissä. Alamäessa taas hankalaa kun polkimet rullaa tyhjää. Vai olisiko se vihje siitä, että kyllä mä kuljen ilman kiirettäkin, älä ressaa. Nelisen kilometriä suuntaansa tuli matkaa ja molempiin suuntiin mukavasti mäkiä joten reidet saivat kyytiä. Ratsastustunnin jälkeen oli kyllä aika ryyni olo. Reidet hapoilla poljin kotiin ja raahauduin suihkuun. Suihku on pakollinen heti, etten mälvää heinää ja hevosen karvaa naamaani. 

Käsien pesu heti tallilla, uudestaan kotona ja sitten suihkussa kokovartalokuuraus. Kuulostaa työläältä, mutta ei se ole kun tietää että niin pääsen helpommalla. Tänään pääsinkin näillä eväillä hyvin vähäisillä iho-oireilla. Mutta huh miten puhki olenkaan. Eilen juoksu, tänään fillarointi ja ratsastustunti jossa ratsastin itsenäisesti ja laukkasinkin. Koko paketti niin väsynyt ettei jaksaisi kuin eteen tuijottaa. Ja lapsonen pyörii tuolla jaloissa, että huomiota. Loppuviikko olisi varmaan hyvä levätä ja palautua. Otan kyllä lenkkivaatteet mukaan viikonloppureissulle, jos vaikka pururata kutsuisi. 

Herkkupäivä-käsite on vähän päässyt lipsumaan. Mitään varsinaista mättöä ei ole tullut tehtyä, mutta pala suklaata päivässä. Eihän se pahalta kuulosta, mutta joudun kyllä tosissani pinnistelemään etten ottaisi toista palaa tai hakisi kaapista jotain muuta herkkua. Eilen iltapalaksi syötiin lämpimiä voileipiä maalaisleivällä ja kylläpä turvotti sitten nukkumaan mennessä. Seuraavalla kerralla voisi tehdä ruisleivällä. Hankalaa kun kohtuutta on vaikea löytää, aina kuljetaan jotain ääripäätä. Omalla kohdallani syömisen kanssa on ollut ongelmia jo lapsuudesta lähtien. On siis kyseessä ongelma mitä ei korjata ihan käden käänteessä ja kovalla yritykselläkin tulee ontumista. Yksi hieno asia mitä aion nyt keväällä juhlistaa on kuitenkin se, että pitkään jatkuneesta syömishäiriöstä huolimatta olen ollut vuoden kuivilla tahallisesta oksentamisesta. Se on oikeasti hieno asia ja arvostan itseäni siitä syystä ehkä vähän enemmän. 


4 kommenttia:

  1. En tiedä voiko näin henkilökohtaiseen juttuun kommentoida, mutta koska itsellänikin on syömishäiriötausta, uskaltaudun ja tsemppaan sua!
    Itselle raskaus ja imetys ovat tehneet eniten hyvää. Olen tosi ylpeä siitä, etten ole laihduttanut imetysaikana yhtään, vaan syönyt kunnolla. Ei ole ollut aina helppoa. Huonona päivänä olen hyytävän kateellinen kaikille, jotka saavat lakata syömästä (ihan niin kuin normaalit ihmiset tekisivät niin) mutta palaan aina ajattelemaan lasta.
    Heh tulipas avautuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta :) Minulle raskaus oli vaikeaa aikaa, tai toinen kolmannes meni ihan hyvin mutta muuten olin aika väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Syömishäiriöni valitettavasti paheni raskauden aikana, mutta minut otettiin tosissaan neuvolassa ja muilla tahoilla ja sain apua ja tukea. Ja tässä sitä ollaan, ihan hyvänä äitinä vaikka iso morkkis ja huoli oli vauvasta ja omasta äitiydestä raskauden aikana. Ja vaikka ongelma ei ehkä ikinä katoa minusta itsestäni, niin nykyään ainakin tunnistan omia heikkouksiani ja osaan etsiä edes hetkittäisiä ratkaisuja tilanteisiin :)

      Poista
  2. Ja tuo kypärä ei ole yhtään nolo :) eikö se oo muutenkin ns. skeittipottamallia, eli ihan cool.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tuo on kaiken lisäksi ostettu lasten osastolta kun en halunnu sellasta perinteistä kypärää :D

      Poista