torstai 8. toukokuuta 2014

Soppapäivä

Makkarasoppoo tänään. Pahoittelen kasvispainoitteiset lukijat ja ystäväni, ruokakuvani ovat yleensä hyvin lihapainoitteisia. Mietin yhdessä vaiheessa, että pitäisikö niitä jättää kuvaamatta mutta se ei antaisi realistista kuvaa tämän hetkisistä valinnoistani. Lihaa tulee syötyä päivittäin. Aina välillä ateria siellä, toinen täällä on lihaton ja hyvä niin, mutta kaipaan lihaa lautaselleni koska pidän sen mausta ja se on "helppo" tapa täyttää proteiinivarastoja. Ruokavalioomme kuuluu erilaisia eläinkunnan jäseniä laidasta laitaan; valkoista lihaa, punaista lihaa, äyriäisiä, kananmunat, välillä mätiä ym. Eniten kulutamme kanaa ja naudan/porsaan jauhelihaa. Olen kyllä tietoinen miten eettisesti on arveluttavaa ja varmasti monella eri tasolla väärinkin ostaa kaupan hyllyltä tehotuotettua lihaa ja olen pohtinut sitä miten lihan syöntiä voisi jatkaa eettisemmin. Tulin tulokseen, että ehkä olisi paras jatkossakin vastaanottaa vanhemmilta riistaa ja omalla pihalla kasvaneiden lampaiden lihaa, mutta rinnalle ostaa lähiluomutilan tuoretta lihaa vaikka aina vähän isompia määriä pakkaseen kerralla. Emme kuitenkaan vielä ole valmiita jälkimmäiseen koska se tietäisi ruokamenojen kasvamista hyvin suurella summalla. Nytkin taas menee se n. 700€ kuussa ruokaan ja minun hoitovapaan tuloilla ei juuri kuluja paikkailla. Toki puoliso siirtyy piakkoin taas työelämään ja tulomme normalisoituvat, mutta kodin hankinnan myötä tulivat myös remonttikohteet ja niille varattavat kulut. Tärkeää varmaan kuitenkin, että tiedostan ongelman ja olen valmis muutokseen kunhan taloutemme siihen kykenee.

Makkarasoppa: 
Maggaraa, porkkanaa, sipulia, 
pakasteherneitä, lanttua ja 
mausteena kasvisliemikuutio

Raskauden aikana lihan syönti tyssäsi täysin. Puoliso teki pulled porkia, syötiin lihaa sämpylän välissä. Tosi tosi hyvää mietin. Sitten ehkä päivän parin päästä alkoi pahoinvointi ja mielessäni liha linkittyi pahaan oloon. Kuukauden kestänyt pahoinvointi oli huipussaan uudenvuoden aattona. Mies teki taas pulled porkkia, sitä liharuokaa mitä ensin keitetään pitkään ja sitten paistetaan uunissa. Koko asunto täyttyi hajusta. Minä olin koko päivän makuuhuoneessa suljetun oven takana kontillani peiton alla ämpärin kanssa. Oksensin aamusta iltaan. Ihan ei vetänyt vertoja Gran Canarialta saadulle ruokamyrkytykselle, mutta lähellä oli. Puoliso ihmetteli vielä, että miten minulla nyt niin huono olo ja jäi vielä makuuhuoneen ikkunaan katsomaan ilotulituksia. Saatoin sanoa hänelle siinä jotain vähän pahasti viimeisillä voimillani, en muista enää. Siitä lähtien, eli koko viime vuoden aikana varsinkin raskaana ollessa riitti kun joku mainitsi sanan pulled pork ja minä oksensin tai vähintäänkin yökkäsin niin, että piti sisuskaluissa tuntui. Lihaa tuli siis syötyä aika vähän ja olin varma etten enää ikinä halua sitä syödäkään. Vaan niin se aika kultaa muistot ja liha on taas iso osa ruokavaliotani.

Mutta mikä siinä onkin, että varsinkin liha etoo raskausaikana? Voiko se johtua jostain suojeluvietistä, ettei tule syötyä mitään pilaantunutta tai varsinkaan sikiölle haitallista?


2 kommenttia:

  1. Itse ajattelen, että jos minulla ei ole varaa tehdä jotakin haluamaani asiaa eettisesti kestävältä pohjalta, en tee sitä lainkaan. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla ei ole varaa maksaa lentojen ympäristömaksuja (vapaaehtoinen), joten olen ollut pari vuotta lentolakossa.

    Monella eläinkunnan tuotteiden pois jättäminen tai vähentäminen liittyy varmasti siihenkin, että kasvikunnan proteiinit ovat vieraita. Nykyaikaisen kasvisruoan ei tarvitse kuitenkaan olla joka päivä mitään papusoppaa (ei että siinäkään olisi tosin mitään vikaa.) Itsekin söin tänään aivan sairaan hyvän vegaanisen kebabin.

    Kasvikunnan proteiininlähteiden ravintosisällöistä löytyy lisää esim. täältä
    http://www.vegaaniliitto.fi/proteiini.html

    VastaaPoista
  2. Tuo olisi varmasti hyvä periaate asiassa kuin asiassa itse kullekin :) Pitää tutustua tuohon antamaasi linkkiin! Sekin on totta, että huonosti olen itsekin tutustunut niihin vaihtoehtoisiin proteiinin lähteisiin. Asiaa pitää pikkuhiljaa lähteä työstämään.

    VastaaPoista