lauantai 31. toukokuuta 2014

Ei

Ei ei ei ei ja vielä kerran ei! Sanaa hoetaan nyt ja paljon. Ihan meinaa uuvuttaa ja pahempaa tiedostaa se, että nyt on vielä aika helppoa. Lapsonen on saanut paukuttaa viihdekeskustamme, se kun muka oli niin söpön näköistä. Tiekoneen keskusyksiön päällä olevat ulkoinen kovalevy ja muistitikut ja muut härpäkkeet ovat myös saaneet kyytiä ja ongelmaan havahduimme vasta nyt kun kävimme lapsosen kanssa kyläilemässä ystäväperheen luona. Heillä on kaksi viikkoa vanhempi tytär joka tietää jo ettei tv-tason päällä olevaan tietokoneeseen tai digiboxiin saanut koskea. Minun lapsonen taas lähestyi vempeleitä ilman sen kummempia huolia ja minä ryntäsin perään ja voivottelin, että miten se meidän papana nyt ei oikein ymmärrä vielä. Ja niin, minäkin sorruin ajattelemaan lapsestani vähemmän kuin mihin hän oikeasti kykenee.

Siitä sitten lähti isommat rattaat pyörimään ja se 'rajat ovat rakkautta'- lauseen käytäntöön sovittaminen. Ihan ensimmäiseksi Ei-sana otettiin käyttöön siellä meidän viihdekeskuksemme luona. Olin yllättynyt ja itsekseni häpeissänikin siitä miten vähän vaivaa se kasvattaminen vaati, ainakin tässä kohtaa (tiedostan kyllä, että ne vaikeat palat ovat vasta edessä). Kyllähän sitä sanaa aika tiukkaan sävyyn sai sanoa ja monta kertaa, mutta niin vaan lapsonen älysi että nyt toi iso ihminen kieltää multa jotain. Pari päivää meni niin, että Eitä joutui sanomaan useaan kertaan, mutta viihdekeskuksen kohdalla sana kolahtaa päähän jo vähemmästä. Ei tarvittu ruumiillista kuritusta, ei tarvittu huutamista, mutta päättäväisyyttä ja tiukkaa äänensävyä kyllä. Opimme puolison kanssa siis kertaheitolla, että aiemmin söpöiltä tuntuneet hiuksista kiskomiset, muiden kuin lelujen paukuttaminen ym ovat asioita mihin oikeasti pitää kiinnittää huomiota. Lapsi ei vielä näe eroa kodin ja kylän välillä. Jos kotona saa tehdä niin, niin miksi ei kylässäkin. Että eiko olisi helpompaa opettaa jo kotona pelisäännöt joita sitten noudattaa muuallakin.

Tämä viikko on muutenkin ollut niin suurta tunnemyrskyä monilla eri osa-aluilla. Somessa kiertää kaiken näköisiä artikkeleita joissa on kuvia taiteen tai valokuvien muodossa yhteiskuntamme epäkohdista. Sitten aina tunteita ja ajatuksia herättänyt abortti-keskustelu ja minulle uutena näkökulmana terveydenhuollon ammattilaisten näkemykset ja kokemukset aiheesta. Huh sentään.. Ja sitten kaiken päälle pitäisi pystyä kasvattamaan rauhaa rakastavia, toisia kunnioittavia ja itseään arvostavia lapsia. Ihan kädetön olo välillä tämän elämän kanssa.

Minä joskus 2-vuotiaana.

Onneksi iltaan kuului extemporee reissu Ikeaan ystävän ja tämän lapsien kanssa. Ostin hyppynarun, viimeksi omistin sellaisen alakouluikäisenä. Jos vaikka tänä kesänä kokeilisi ottaa pari hyppyä lapsuuden kunniaksi  :]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti