torstai 16. maaliskuuta 2017

Detoxing life

Tapahtui taas niin, että avasin Facebookin ja päreet paloivat totaalisesti. Vaikka en itse jakaisi jotain roskaa niin joku muu taatusti jakaa. Sama pätee iltapäivälehtiin. Artikkeli itsessään ei välttämättä ole kovin provosoiva tai negatiivinen (vaikka aika usein kyllä on..) mutta kommenttiosiossa viimeistään vedetään riman ali että paukkuu. Kaiken täyttävä negatiivisuus ja pahansuopaisuus, se että kerrotaan ja jaetaan mieluummin roskaa minkä todenperäisyydestä ei edes välttämättä olla varmoja.

Mä lipsuin pari kuukautta sitten siihen, että lasten mentyä nukkumaan menin sänkyyn peiton alle ja selasin yllämainittuja + Instagramia. Eli tankkasin huolella kaikkea roskaa aivoihini juuri ennen nukkumaan menemistä. Ja jos satuin heräämään muita aiemmin, jäin peiton alle ja selasin uudestaan samat roskat vaikka tiesin ettei siinä välissä ole juuri mitään mullistavaa tapahtunut. Ainakaan mitään sellaista mitä minun tarvitsisi miettiä heti aamusta. Olen varma, että tuo toiminta on ollut omiaan tekemään vuorokausistani levottomampia. Puhelin on muutenkin kasvanut käteen kiinni. Jokainen kilahdus pitää tarkistaa heti ja vaikka ei kilahda niin puhelinta (Facebook, Instagram, Gmail, iltapäivälehdet) pitää selata silti miljoonatta kertaa saman vuorokauden aikana.

Joka kerta kun olen puhelimella selaamassa näitä toisarvoisia juttuja huomaan, että esikoiseni joutuu kysymään tai kertomaan samaa asiaa vähintään kolme kertaa ennenkuin herään somekoomasta. Karseaa oikeasti. Hävettää elää jotain nettielämää, kun elämäni onnellisin aika on just nyt ja kertoo mulle jotain höpöä jostain avaruuskiitureista. Ei silloin pitäisi olla mitään tärkeämpää, varsinkaan sellaista mikä saa mut tuntemaan itseni yksinäiseksi ja levottomaksi.

Tässä on monta juttua meneillään. Olen ollut suossa monella rintamalla, mutta koska ollaan viimeisen 5kk aikana oltu jatkuvasti reissussa on kierteitä ollut vaikea katkaista. Nyt pitkästä aikaa lähti kahden viikon putki käyntiin, se näkyy ja tuntuu heti. Olen pohtinut paljon sellaisia asioita mitkä tekee mut onnettomaksi. Yllämainitun somen seuraamisen lisäksi huono ruokavalio, liikunnan- ja yleisen hyvinvointiin (ja kauneuteen) tähtäävän toiminnan puute. Asetin itselleni rajoja ja vapautta koska toivon etten taas uuvuttaisi itseäni rajoitusten ja kuurien alle.

Ihan ensimmäiseksi detoxasin somen. Meinasin poistua yllämainituista palveluista aluksi kokonaan, mutta koska oikeanlaisella käytöllä niistä saisi hyvääkin irti päätin jäädä. Mutta tiettyjä sääntöjä noudattaen. Ensinnäkin puhelin ei tule makuuhuoneeseen, varsinkaan illaksi tai yöksi. Poistin Facebook-sovelluksen puhelimestani ja lakkasin yksinkertaisesti vahtimasta puhelintani. Ruokavalioon lisäsin runsaasti hedelmiä ja kasviksia ja yritän olla nyt mahdollisimman paljon ilman sokeripitoisia ruokia ja tuotteita. En ole asettanut mitään selkeitä rajoituksia enkä odota mitään mullistavaa painonpudotusta, kunhan vain tuntisin oloni paremmaksi. Tänään myös pitkästä aikaa kokeilin kotijumppaa. Ihan hyvin onnistui, mutta ehkä jatkossa panostan liikkumiseen kodin ulkopuolella.

Ja ehkä taustani ja ongelmani huomioiden, mikä tärkeintä. Syön silloin kun on nälkä. Yritän vain panostaa laatuun enemmän. Herkkupäivä olkoon edelleen lauantai. Aion myös antaa vapautta itselleni hiusten hoidon suhteen. NoPoo ei ole tuonut ainakaan vielä kaivattua vaikutusta, hiukset ovat kamalan kuivat. Ajattelin ottaa hoitoaineen takaisin käyttöön. Ehkä kaduttaa, ehkä ei. Nyt kun alla flunssaisen Nöppiäisen kanssa valvottuja öitä niin mikä tahansa mikä helpottaa tai tekee olosta parempaa kelpaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti