Lapsonen nukkuu omassa sängyssään, puoliso ajamassa työmatkaansa, Hertta rullalla vierelläni. Pyykinpesukone lingonnut kolme koneellista ja tiskikonekin täytetty. Nyt on ihan oma hetki kerrata päivän kuulumisia. Sohvan käsinojalla kipossa pari karjalanpiirakkaa, pala persimonia, lasillinen laimeaa mehua ja kismet :]
[tauko kirjoittamisesta, rapinaa ja ripinää, kismet auki ja ensimmäinen puraisu. rakkautta <3]
Yleensä vietän tällaista hetkeä maanantaisin katsoen Sinkkuelämää television ruudulta. Nyt rutiinit tuntuvat vähän menneen hämilleen. Telkkarista tuleekin Tanssii tähtien kanssa. Aivan tosiaan, sunnuntai! Puolison ollessa kotosalla harvemmin tulee televisiota katsottua tai avattua. Aamutv:tä toki katsotaan molemmat mielellämme, mutta senkin saa kätevästi tietokoneen ruudulle pyörimään aamupalapöytään ja jos ei jaksa tuijottaa mitään niin radiosta soi Suomipopin Aamulypsy. Automatkoilla YlePuhe. Jossain vaiheessa kai pitäisi alkaa kiinnittää huomiota siihen mitä voi ja kannattaa kuunnella lapsosen seurassa..Koska päivittäin kuulemma pitäisi kokeilla jotain uutta, niin tänään lounaan päälle nautiskeltiin Meksikon tuliaisena saatua Pumpkin Spice Lattea. Melkoinen makuyhdistelmä! Ensimmäiset siemailut menivät makuun ja makeuteen totutellessa, loppua kohti elämyksestä jopa nautti. Onneksi ei ollut mitään jälkiruokaa lisäksi, ei nimittäin olisi mennyt alas näin makean juoman kanssa. Puolison ilmeistä ja puolilleen jääneestä kupista päättelin, että hänelle kurpitsan maku vaatii pidempää totuttelua. Minä taas mielenkiinnolla ja innolla odotan seuraavaa kupillista.
Kokeiluthan eivät tokikaan jääneet siihen. Olen Oivariini-koukussa ja huomannut huolestuvani omasta rasvan käytöstä. Ruoanlaitossa käytän pääsääntöisesti pelkästään oliiviöljyä, mutta leivän päälle kelpuutan vain reilun kerroksen Oivariinia. Sen maku ja koostumus on voittamaton enkä ole muista tuotteista löytänyt korvaajaa. Voi-hyllyllä sitten yritin taas säätää jotain terveellisempää elämää itselleni. Muistin ne ihanat mainokset joissa suitsutetaan omaa, jaettua tms sydäntä ja en raaskinut kaapaista uutta Oivariinipurkkia matkaani. Siinä sitten Becel, Benecol, Flora ihmetyksessä silmiin osui jotai vielä eksoottisempaa. Alpro Soya kasvirasvalevite! Siellä se sitten omassa jääkaapissa nököttää. Arvasin jo ostaessa ettei Oivariinin rinnalla tämäkään toisi toivottua lopputulosta. Ei kuitenkaan auta, pakko se on syödä loppuun. Ehkä pitää vuorata leipä jatkossa kurkuilla ja muilla höysteillä, että saisi sen maun tai mauttomuuden peitettyä.. No ei se oikeasti niin kauheaa ole, mutta se väri ja koostumus kyllä yhdistettynä siihen kummalliseen makuun on vähän liikaa.
Kolmas kokeilu olikin sitten nettikirpparilta bongattu Marimekon Purnukka kuosinen vahakangas. Näyttihän se jo myyntikuvassakin vähän elähtäneeltä ja omallakin pöydällä aaltopahvilta, mutta kuitenkin teki sen mitä hyvä ostos parhaimmillaan tekee. Tuo kodikkuutta ja lämpöä tilaan. Nyt vasta tajusin miten musta ja synkkä meidän ruokapöytä olikaan ollut. Pöytäliina tuo mukavaa vaihtelua ja helpottaa lapsosen ruokailun jälkien siivoamista halleluja. Iso plussa on myös tuo kuosi mitä ei enää valmisteta, eli ei tule heti muualla vastaan. Kolmesta kokeilusta mikään ei mennyt siis täysin putkeen, mutta mikään ei myöskään mennyt täysin metsään. Sehän on hei sitten ihan hyvin kulunut päivä :]
Kauppareissulta tarttui myös mukaan aika liikkikset postimerkit itse tehtyjen korttien kaveriksi. Aina välillä on kiva ilahduttaa kaveria kortilla. En ota asiasta paineita, laitan kortin jos ja kun saan aikaiseksi, välissä voi vierähtää vuosi ellei enemmänkin, ja nykyään ehkä juuri sen kortin lähettämisen ja saamisen yllätyksellisyys onkin parasta. Tylsän asiapostin seasta paljastuva kortti juuri silloin kun sitä vähiten odotat.. Kirjoitin muuten kirjeenkin tuossa viime kuussa. Ihan ällistyin sitä miten työlästä käsin kirjoittaminen olikaan. Kädet ja sormet ikäänkuin surkastuvat ja unohtavat taitoja siinä missä muutkin osat kehosta näin teknologian aikakaudella.[sormiin pehmenneen kismetin jämien imeskely ja rinnuksille tippuneiden murujen metsästys]
Iltapala syöty ja jäljellä lasillinen mehua. Olen aloittanut tehonesteyttämisen. Jatkuva nestehukka näkyy naamalla, hiuksissa ja olotilassa. Kartoitin myös lääkekaapin sisällön. Valitettavan moni lääke tai lisäravinne oli mennyt vuodessa vanhaksi ja niitä sai pakata pussiin apteekkiin vietäväksi. Monivitamiinivalmiste oli vielä onneksi ajantasalla ja nappasin heti napin naamaani. Raskausaikana ja pari kuukautta lapsosen syntymästä eteenpäin jaksoin nauttia vitamiinit säännöllisesti, nyt vuosi on vierähtänyt ja yritän herätellä itseäni uudestaan näille asioille. Mitä muuta kannattaisi popsia, varsinkin jos hiukset ovat huonossa kunnossa?
Seuraavaksi käytän Hertan iltapissillä ja siirryn pesemään hampaat ja huoltamaan naaman. Kun 30 vuotta tuli täyteen, havahduin myös ihonhoidon saralla. Nyt aamu- ja iltarutiineihin kuuluu kasvojen pesu, kasvoveden käyttö, silmänympärysvoide, uv-suoja kasvoille sekä päivä- ja yövoiteet. Äitini opiskelee parhaillaan kosmetologiksi ja onkin raahannut minulle purkkeja ja purnukoita aina parin saarnan kera. Äiti, olet rakas :]
Muumimamman uniruno
(kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti)
"Nukkukaa lapset musta on yö, komeetat kulkee, kun hetki jo lyö. Unta te nähkää ja unohtakaa. Yö maan jo peittää ei valoa näy, pienet karitsaiset vain laitumella käy."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti