Hyvä pössis

Näin hyvällä mielellä on viikonloppua saanut viettää :]

Torstain ratsastustunti meni loistavasti. Estekurssin, tippumisten ja loukkaantumisen jäljiltä kyllä jännitti etukäteen, mutta suoranainen pelko karisi jo siinä vaiheessa kun pääsin säätämään jalustimia omiin mittoihini edellisen tuntilaisen jäljiltä. Tuttu ja turvallinen hevonen, älyttömän hyvä ryhmähenki ja kannustava ope sai sen hetken tuntumaan vielä paremmalta. Estekurssista oli muuten merkittävä apu kouluratsastukseenkin. Huomasin automatiikalla tekeväni sellaisia asioita mitä kurssilla olin (kahdessa tunnissa) oppinut ja kiinnitin paljon enemmän huomiota keskivartalon hallintaan ja ylipäätään tiimityöhön hevosen kanssa. Tippumiset johtuivat omasta haparoinnista, nyt opin että hevonen tekee juuri niin kuin sitä ohjaan tekemään, kunhan vain ohjaan. Ope tiputti kyllä myös pommin kesken tunnin. Kuulemma kahden viikon päästä aletaan vakiotunneilla harjoittelemaan esteitä. Lol, puolet porukasta meni vakavaksi ja maneesi hiljaiseksi :D Itelläkin vähän kyllä mahanpohjaa kirpaisi, mutta nyt ajatus tuntuu jo kutkuttavalta. Huippua!

Alkuviikosta koulun aloitus tuntui vähän masentavaltakin. Fiilis oli jotenkin latistunut, vieraat ihmiset, vieras koulu, vieraat toimintavat ja se tunne, ettei muistaisi tehdä kaikkea mitä pitäisi tuntui hetken ylivoimaiselta. Loppuviikkoa kohden kuitenkin alkoi helpottaa. Opettajat ovat olleet mielenkiintoisia, ryhmäläiset hauskoja ja kampuksellakin pärjää jo ihan hyvin omin avuin. Perjantaina osallistuin AHOT-tentteihin, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamiseen. Reputin molemmat tentit, toinen jäi vielä kaiken lisäksi pisteen päähän läpimenosta. Vähän meinasi harmittaa. Oikeastaan se, etten voikaan pitää lapsosta enemmän ja pidempään kotona, mutta työnsin sellaiset ajatukset pian mielestäni ja lohdutin itseäni ajatuksella siitä, että seuraavat kurssit olisivat ihan leppoisia kun sitä alustavaa tietoa on jo ihan hyvin omaksuttuna.

Tiesin jo etukäteen, että koulun aloittaminen toisi pidemmällä aikavälillä arjelle ja perheen keskiselle ajalle enemmän merkitystä. En kuitenkaan uskonut sen tuntuvan heti. Torstain vapaapäivänä ulkoiltiin koko perheen voimin, kahdesti!! (oikeasti tosi harvinaista minulta, että jaksan pukea porukan pihalle ja oikeasti nauttia siitä, että oltiin pihalla). Meillä oli hauskaa! Oikeastaan minun piti mennä tekemään pihalle lumityöt. Kävin hakemassa lumikolan ja työntelin sitä lapsosta kohti kun hän sitten istuikin kolan kyytiin. Vähän aikaa hölmistyneenä tuijotin, mutta kun hän vain jäi istumaan ja odottamaan liikkeellelähtöä, niin ymmärsin yskän. Siinä me kolme sitten "pulkkailtiin" lähipiirin kadut läpi. Minua nauratti ihan tavattomasti se miten kekseliäs lapsonen oli. Puolisolle hihkuin asiaa ja kävi ilmi, että tällainen pulkkailu oli heille ihan tuttua puuhaa :]

 

Punaisen lihan pois jättäminen ruokavaliosta on myös ollut mukavan kivutonta. Koulussa saa ihan hyvää kasvisruokaa ja kotona ollaan hyvin saatu sumplittua ruokakuviot. Puoliso on myös ollut kiitettävän kannustava eikä ole arvostellut valintaani. Hän ja lapsonen myös jakavat toisinaan kanssani kasvismöperöni. Tänään lapsosen mummilassa leivottiin porukalla pitsaa. Puoliso leipaisi pohjan, hän osaa sen meistä parhaiten. Taikina jaettiin kolmeen osaan. Miehille kaksi pohjaa lihapitsoja varten ja meille naisille ja lapsoselle yksi pohja kasvistäytteitä varten. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin hyvää, kertakaikkiaan :]

Tietty tässä on päivittäin kaikenlaista pientä napinaa ja kahinaakin ollut, mutta nää positiiviset jutut vaan pääsee nyt läpi ja fiilis on hyvä. Lapsonenkin on nukkunut kuluneella viikolla jo kaksi yötä yhtä soittoa. Jaettiin lapsosen hoitovuorot, tänään oli puolison uniaamu ja huomenna on minun vuoroni nukkua aamulla. Tää on ollu ihan toimiva ratkaisu ja luoja tietää miksi tätä ei aiemmin edes haluttu kokeilla. Kai meistä molemmat pelkäsivät jäävänsä jostain paitsi, tai muuta sellaista, mutta onneksi se järki aina palaa mieleen, vaikka sitten pienellä viiveellä..