perjantai 25. maaliskuuta 2016

TOTORO



Yksi parhaimpia muistoja lapsuudesta. 

Taisi olla -80 luvun loppua kun istuin mummolassa tuijottamassa telkkarista isoa harmaata karvaista Totoroa ja rakastuin. Pitkään leffa jäi unohduksiin, mutta sitten teininä törmäsin divarissa animehyllyyn jossa elokuvaa myytiin melko suolaiseen hintaan. Pakko se oli kuitenkin itselle ostaa ja edelleen löytyy kokoelmasta. Odotan innolla sitä päivää kun voin katsoa yhdessä omien lasten kanssa. Olen niin herkkis, että pelkkä tunnari saa veden silmiin. Siinä tyypissä oli jotain niin turvallista.

Tää oli nyt melkoinen aasinsilta meidän autohommiin. Tilanne on nimittäin muuttunut aika radikaalisti vuoden takaiseen. Silloin meillä oli pienessä pihassa kolme bemmiä. Yksi museorekisteröity symppis, yksi porrasperäinen piiska nimeltään Villisika ja kolmas ykkösautoksi nimetty farkku. Tilanpuutteen vuoksi museobemmi sai lähteä jo viime vappuna uuteen kotiin. Nyt alkuvuodesta sitten kaupaksi meni Villisika suloiselle nuorelle parille ja sininen farkkumme pitkällisen pohdinnan jälkeen vaihdossa autoliikkeeseen. Oltiin tietty jo pari vuotta pyöritelty vaihtoa, mutta nyt tulevaa kesää ja talvea ajatellen halusin auton jossa olisi mukava istua kahden tenavan välissä takapenkillä ja puoliso jotain kulutukseltaan ja muilta maksuiltaan edullisempaa. Luotettavuus oli myös yksi aika iso tekijä vikatilastoista puhumattakaan.

Luulin, että oltaisiin vaihdettu toiseen bemariin, tässä kun koko yhdessäolon ajan ollaan sellaisia ajeltu. Toivoin kuitenkin omaksi käyttöautokseni Toyotaa koska itselläni oli hyvät muistikuvat omasta ensiautosta. Puoliso sitten tunnollisesti etsi mieleistäni autoa kunnes yksi päivä pudotti pommin. Ykkösbemmi vaihtuisi Toyotan Prius+ :n. Ajatus kuulosti käsittämättömältä, mutta sitten me käytiin vertailemassa ja koeajoilla ja kyllä vaan kelpas mullekin. Sopiva yksilökin löytyi ja niin meille sitten muutti tuollainen avaruusauto. Jonka nimeksi tuli Totoro.



Ihastuimme myös vaaleaan sisustaan, autossa on mukavan valoisaa verrattuna edelliseen jossa oli tummansininen nahkasisusta ja muuten musta verhoilu. Toki lapsiperheellisenä näin kurakeleillä otsalohkoa kyllä kiristää kun kaikki kura ja roiskeet loistaa tässä autossa. Piti siis tehdä varikkokäynti Tampereen Biltemaan ja ostaa etupenkkeihen potkusuoja ja turvaistuin suojat ym. Nyt jo vähän helpottaa ja kohta ehkä enemmän kun saadaan kangasverhoilu käsiteltyä jollain suojasuihkeella. Minä nimittäin tykkään nutustaa suklaata autossa..

Auton muita hyviä puolia on 7 istumapaikkaa eli mahtuu kuljettamaan isompaakin porukkaa treeneihin ym (tavoitteena siis pitää tätä autoa useamman vuoden omassa käytössä) ja ekologisuus. Vaikka sähköautosta tämä taitaa vielä olla kaukana, niin päästöt ovat kuitenkin varmasti paljon pienemmät kuin meidän edellisissä autoissa. Iso plussa siitä!



Pojun turvaistuimeksi valittiin aikoinaan Cybex pallas 2fix ja istuin on melkoisen leveä. Takapenkille kun lisää vielä turvakaukalon isofix telineineen, niin keskipenkkiläisellä on melkoisen tiukat paikat. Toyotan malleissa kuitenkin hyvänä puolena se, että takapenkki ei ole yksi yhtenäinen penkki vaan kolme erillistä istuinta joista kaikkia saa siirrettyä eteen/taakse ja selkänojaa kallistettua. Olen siis toistaiseksi oikein tyytyväinen autovalintaan :)


Yhdellä autolla emme valitettavasti näillä leveysasteilla pärjää. Yritin vuosi sitten kulkea bussille matkat koululle ja takaisin, mutta pojan hoitopäivät olisivat venyneet 10 tunnin pituisiksi ja siihen mun sydän ei antanu periksi. Joten jotta kauhun tasapaino säilyisi ja koska nyt meillä on kahden sijasta vain yksi auto, aikoo puoliso hankkia itselleen edullisen vanhemman bemmin.  Suotakoon se hänelle :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti