keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Missä mennään

Jossain koulun ja kodin välimaastossa. Alan oleen niin puhki etten aina itekään tiedä missä menen tai missä pitäisi mennä. Ai miten tällaiseen päädyttiin?

Ihan onnellisia asioitahan tässä taustalla kulkee. Odotetaan meidän toista lasta jonka odotetaan syntyvän heinäkuussa. Alkuraskaus meni ihan jees 14.11 asti jolloin pahoinvointi alkoi. Toivoin hartaasti, että menisi ohi kuten edellisessä raskaudessa, alle kuukaudessa ja pahin vaihe kestäisi korkeintaan pari päivää. Vähänpähän tiesin jälleen kerran. Menin päiväkausia jatkuneesta oksentelusta niin huonoon kuntoon, että psyyke meinasi pettää ja lähdin terveyskeskuksen päivystyksen kautta naistentautien osastolle nollaamaan oloja. Kyllähän se helpotti, että sai nukkua pari vuorokautta ympäriinsä eikä tarvinut huolehtia kuin itsestään. Kotona kun piti sinnitellä pojan kanssa. Olisin vienyt häntä hoitoon, mutta totesin etten selviä edes alle kilometrin kävelymatkasta ja autonrattiin mulla ei siinä tilanteessa ollu mitään asiaa. Pahoinvoin hellitti raskausviikon 16 jälkeen, eli 10 viikon oksentelun jälkeen. Tk ja osastoreissuilta jäi aika luuseri olo, olisi kuulemma pitänyt nousta tilanteen herraksi ja sain kuunnella hoitajilta hienoja tarinoita siitä miten hekin oksentelivat useita viikkoja mutta eivät ikinä hakeutuneet sairaalaan hoitoon. Mä olenkin mä ja kestän vähemmän kuin toiset, mutta paskalta se silti tuntui että omaa jaksamista ja avun tarvetta vähäteltiin taas.

No mutta sitten alkoi raskauden toinen kolmannes ja hommat alkoi skulaa. Vointi ihan hyvä, ruoka maistuu ja vauva liikkuu ja tuntuu olevan muutenkin terve. Pääsin aloittamaan opinnotkin täysipainoisesti. Mutta voi morjens miten väsynyt mä alan olla. Täysien koulupäivien jälkeen ja kotiaskareiden päälle mä makaan koomassa sohvalla tai sängyssä samalla kun ääni pään sisällä yrittää potkia ylös tekemään koulutehtäviä tai lukemaan tenttiin (mitä tällakin hetkellä pitäisi tehdä). Ihan käsittämätöntä räpiköimistä päivästä toiseen ja vain odotan sitä, ettei tarvitsisi miettiä mitään muuta kuin perus arjesta selviytymisjuttuja. Ja sitten tietenkin syön stressiin tms muuhun aiheeseen liittyen suklaata tai muuta herkkua päivittäin koska mulla ei aivokapasiteetti riitä miettimään seurauksia. Ajatus tyssää aina siihen "sun ei pitäisi" vaiheeseen koska ajatuksen jatkaminen aiheuttaisi lisää morkkista. 

Tänään on vähän synkkää, mut kyllä tää tästä taas helpottaa! Huomisesta kun selviää niin pääsee neljän päivän pääsiäisvapaille, ihanaa!

2 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoittelit tänne :) Se on kyllä ikävää kun ihmiset vertailevat kuinka he ovat kokenut oman raskautensa kuten sinä ja selvinneet siitä muitta mutkitta. Kukaan kun ei todellisuudessa voi tietää miltä toisesta tuntuu! Kömpelöintä tuossa vaikuttaisi olevan hoitajan sosiaaliset taidot. Teet parhaasi opintojen ja askareiden suhteen ja katsotaan mihin se riittää. Olet minun mielestä reipas ja tehokas :) Rentouttavaa ja suklaanmakuista pääsiäistä! -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moiii =) Olipas mukava yllätys, en tosiaan odottanut kenenkään tutun eksyvän tänne näin pitkän tauon jälkeen.

      Kiitos tsemppauksesta ja ihanaa pääsiäistä teillekin <3

      Poista