keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lehtikaalisalaatti ja muuta mukavaa


Ostin jo jokunen aika sitten lehtikaalia jääkaappiin äitiäni varten. Vaan hänpä oli jälleen kerran ruoanlaitossa askeleen edellä minua ja toi omat kaalinsa mukanaan. Oma pussukka sai siis jäädä odottamaan otollisempia hetkiä ja tänään se hetki koitti. Päivälliseksi sain herkutella uunikasviksia lehtikaalipedillä. Siis mahtava annos! Sievistelin vähän kuvan kanssa, todellisuudessa piti toinen samanlainen syödä, että kylläiseksi tunsi olonsa mutta mausta nautin kyllä ihan kympillä :]

Lehtikaalisalaatti

Pussillinen lehtikaalia
Punasipuli tai purjosipulin pätkä
Loraus tuoretta sitruunaa
Suolaa
Mustapippuria

Suikaloi lehtikaali nauhamaiseksi, tai muuten vaan pieneksi ja siirrä isoon kulhoon jossa sitä voi työstää. Leikkaa sipuli/purjosipuli ohuen ohuiksi siivuiksi (niin, että valo melkein kuultaa läpi) ja lisää kaalin joukkoon suolan, mustapippurin ja sitruunan kanssa. Lopuksi käsin rutistele salaatti sekaisin ja puserra niin, että lehtikaali rutisee ja pehmenee "sopivan" tuntuiseksi. Maista ja lisää edellämainittuja mausteita tarvittaessa. Halutessasi voit lämmittää salaatin pannulla sen verran, että levy kuumenee tai vaihtoehtoisesti syödä "kylmiltään". Itse nautin tätä tänään ilman lämmitystä ja lämpimien kasvisten kanssa toimi erittäin hyvin!


Lapsosen opittua kävelemään on erilaisissa riennoissa ollut helpompi käydä. Uusin juttu on torstai aamupäivisin järjestettävä seurakunnan perhekerho johon kirkkoon kuulumattomatkin ovat tervetulleita osallistumaan. Aluksi ollaan piirissä, leikitään ja lauletaan ja pieni rukouskin on. Sitten askarteluhuoneessa pääsee loihtimaan kullakin kerralla jotain erilaista pientä askarreltavaa. Ekalla kerralla puoliso liimaili auringonkukan vessapaperirullasta ja höttöpaperista ja tokalla kerralla minä pääsin askartelemaan perhosen vaahteran lehdestä ja pahvista. Mahtavaa, kun lapsonen ei vielä tuosta askartelemisesta perusta, niin itse pääsee väkertämään (heh heh). Seurakuntatalolla on myös muita leikkihuoneita, yhdessä iso läjä pikkuautoja ja liikennematto ja toisessa pieni liukumäki ja patjoja. Niissä huoneissa kyllä ajan saisi kulumaan vaikka tappiin asti. Lopuksi saa vielä käydä pientä korvausta vastaan kahvittelemassa ja syömässä voileipiä. Keksiäkin on ollut tarjolla. Kaiken kaikkiaan sympaattinen kokemus ja taidetaan ottaa tavaksi!


Kuka väittää ettei hesellä käynti voisi olla terveellistä?? No meidän vanhempien osalta se ei tainnut kyllä olla. Hampurilaisateriat molemmille ja vielä sokeri limulla. Tällä kertaa olin kaukaa viisas ja pakkasin lapsoselle mukaan lounaalta jääneitä uunikasviksia. Lapsonen söi tyytyväisenä omia eväitään samalla kun tuijotti muita paikallaolijoita eikä ehtinyt ruikuttaa meidän eväiden perään jes! Huono esimerkkihän se lapselle on noissa rafloissa käydä, mutta liika tiukkapipoisuus on pahasta ja välillä on vaan niin hemmetin nälkä jo kauppaan lähtiessä ettei edes kannata suunnitella reissua ilman pientä välipalapysäkkiä. Olen nimittäin todella kärttyinen ja suoraan sanottuna välillä paskamainenkin nälkäisenä. Väsymys siihen lisäksi niin lautaset lentää. Ainakin mielessä.. :O


Lauantaina kadullamme järjestettiin pihakirppis. Päivä oli otollinen, sillä 100m päässä sijaitsevalla alakoululla oli liikuntapäivä ja paljon lapsiperheitä paikalla. Ilma oli kuitenkin ensimmäisten tuntien aikana huono, sellaista sumutihkua ja tavarat ja ihmiset kastuivat. Olin luvannut omalle kadun kirppisporukalle leipoa foccaciaa välipalaksi ja heräsinkin ajoissa leipomaan. Taikina kohosi hyvin ja muutenkin asiat oli aikataulussa. Laitoin leivän uuniin 225 asteeseen normaalivastuksille lepäämään ja lähdin muihin puuhiin. Kiirettä riitti kyseiselle aamulle muutenkin, joten en ehtinyt jäädä keittiöön vahtimaan. Kymmenen minuutin päästä palaan tapahtumapaikalle ja nosta palaneen leivän uunista. Nyt asteita oli täydet 300 ja grillivastus päällä. Erinomainen muistutus siitä, että ainiin, lapsonenhan osaa jo käännellä niitä namiskoja. Ei muuta kuin uutta leipää tulille. Harmitti ihan vietävästi. Toinen leipä ei onnistunut kiireessä lähellekään niin hyvin kuin ensimmäinen yritys, mutta maistui kuitenkin lämpimänä tihkusateessa porukalle. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Kirpparilla on taas tullut maleksittua. Harvoin olen kuitenkin niin kriittinen kuin viime reissulla. Ehkä väen paljous ja meteli teki tehtävänsä ja "shoppailu" enemmän ahdisti kuin virkisti. Tyhjin käsin ei kuitenkaan tullut lähdettyä vaan tein pari löytä kuitenkin. Euron maksava BabyBjörnin uutta vastaavassa kunnossa oleva ruokalappu oli pakko ostaa (vaikka ruokalappuja on jo kaksi ennestään) ensinnäkin hintansa, mutta toiseksi värinsä puolesta. Ihanan kirkas sininen. Luonnossa ehkä aavistuksen enemmän mustikan sävyyn taipuva. Toinen löytö oli Angry Birds jump suit lapsoselle. Olen periaatteessa ko eläintä vastaan, tai tökkii kun sitä tirppaa on joka paikassa, mutta tässä asussa se menee jotenkin niin yli, että se on jopa cool!


Kävely on lähtenyt ihan lapasesta. Kiihtynyt täydestä nollasta useisiin kilometreihin. Sunnuntaina iltapäivällä käveltiin koko porukalla maalaismaisemissa "uusi" lenkki. Ihastuin maisemiin niin, että kyseinen pätkä on pitänyt vetää jo kahdesti, eilen ja tänään. Muutenkin ollaan ulkoiltu tavallista enemmän. Uudella lenkkipätkällämme parhautta on se, että tien varrelta löytyy ainakin kolme hevostallia ja useita laidunmaita joilla heposet käyskentelevät. Erinomaista treeniä Hertallekin, tänään ohitettiin jokaikinen koni ilman ensimmäistäkään pihausta! Aika iso muutos verrattuna siihen miten räyhättiin Pohjois-Savon vossikalle. Lenkki myös ruokkii ihanasti haavettani maalaiskodista, omasta hevosesta, lampaasta ja muista pienemmistä kotieläimistä. Noh, siihen haaveeseen on vielä pitkä matka ja suattaapi jäädä ihan haaveen tasollekin jos en pihallaolo taitojani tästä saa kehittymään, mutta ajatus tuo kuitenkin hymyn huulille ja muutenkin siihen on mukava uppoutua ja vaikka mielessään sisustaa satulahuonetta :]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti