maanantai 1. syyskuuta 2014

Keltainen



Työhuone on muuttanut muotoaan viimeisien kuukausien aikana useasti. Pöytä on vaihtanut paikkaa seinältä toiselle ja tavarat pöydän päällä seilanneet laidalta laidalle. huone on aika pieni, neliön muotoinen ja tilaan pitäisi vielä ympätä kirjahylly sekä vuodesohva tai sohvasänky. Tilankäyttöä on hankaloittanut erityisesti hankkimamme työpöytä. Ei ulkonäkönsä vuoksi vaan kokonsa puolesta. Pöytä on Iso! Siksi kyllä pidänkin siitä, laidoille saa tavaraa levittää huolella ja silti jää työskentelytilaa. Puolison äidillä on itseasiassa samanlainen combo, Muuramen työpöytä (olisiko Koivurengas?) ja kolmonen. Heidän kotonaan tutustuinkin tähän settiin ensimmäisen kerran. Toimiva ratkaisu! Työtuolina toimii Artekin 66 tuoli. Kyseisiä tuoleja tuli metsästettyä netistä, ruokapöydän ympärillä niitä on neljä ja tämä viides, nuhjuisin ja yleisilmeeltään tummin (ja varmaan vanhin yksilö) sai kodin työhuoneesta. 



Eiliseltä Ikean reissulta mukaan tarttui hauskat peltipurkit. Musta ja raidallinen saivat täytteeksi virkkuukoukut ja sukkapuikot, isompi oranssi odottaa vielä käyttötarkoitustaan. Oikeassa laidassa moooonta vuotta sitten sutaistu öljyvärityö. Ei ole oikein paikkaansa löytänyt sisustuksesta, mutta tuonne hämärään syvennykseen "piiloon" se istui ihan hyvin kokonsa ja väriensäkin puolesta. Keltaiset puulaatikotkin saivat nyt ainakin tiläpäisen kohtansa huoneesta. Saipahan pois lattialta pyörimästä ja antavat hauskan säilytystilan isoäidinneliöillekin. Nekin kun tuntuivat koko ajan pyörivän tiellä :]






Keltainen kappaverho löytyi kirpputorilta. Ostin sen lapsosen huoneeseen ilmettä piristämään ja vaihteluksi vihreälle, mutta verho olikin liian lyhyt. Pienen tuskailun jälkeen tuli sitten siirrettyä kappa työhuoneeseen pois tieltä ja kas kummaa se sopikin sinne paremmin kuin hyvin! Jotenkin sattumalta olen ajautunut hankkimaan keltaista, paaaaljon keltaista ja ennen tavaroiden paikalleen jäsentämistä tuntui että sitä olisi liikaa. Nyt kuitenkin pidän keltaisestani. Vielä kun torkkupeiton keltainen pääsee joku päivä keventämään ehkä joskus huoneeseen hankittavaa sohvaa, niin tunnelma on sopiva. Tai sitten tajuan asuvani pääsiäismunassa. Mene ja tiedä.. :P




Tässä huoneessa on myös se ihana asia, että tänne voin laittaa esille mitä kuvia tai tavaroita haluan. Tai kyllähän minä niin saan muissakin huoneissa, mutta tänne päätyvät esille ne tärkeät aarteet. On kuva edesmenneestä isoäidistäni jota näin aivan liian harvoin ja jonka olisin halunnut tuntea paremmin. Sitten on kuva äidistä nuorena, istumassa aallonmurtajalla Malediiveilla. Keltaisten laatikoiden päälle on päässyt myös vaaleanpunaiset lapsuusajan juhlakenkäni ja kaksi kiveä joissa minun ja puolison nimet. Kivet on peräisin ystävän häistä, pöytäkoristeita. Harvoja sellaisia mitä olen halunnut säästää, pieni yksityiskohta kuitenkin teki kiven, omalla nimellä varustetun, tärkeäksi. Nimittäin sydän. Minun kivessä oli sydän. Tuli spesiaali olo.

Esillä on myös muiden taideteoksia. Kummitytön piirustus Hertasta, aivan loistava! Ja kortti jonka sain tältä samalta tytöltä pari vuotta sitten. Ei sen kummempaa kuin pari eriväristä kartonkia päällekkäin, vähän vesiväriä ja pihalta kerättyjä oksia. Ja silti niin hieno ja täydellinen mun keltaiseen huoneeseen! Yhdelle seinälle haluaisin vielä esim magneettitaulun, johon voisi luoda taidenäyttelyn lahjana saaduista piirustuksista :]

Musta lyhty oli hetken mielijohde. Verhotankoa varten oli ruuvattu kolmaskin pidike, mutta lyhyen kappaverhon ansiosta pidike jäi turhaksi. Lätkäisin siihen kokeilumielessä tuon lyhdyn ja aika kivan tunnelman antoi kun eilen pimeällä tuikkua siinä poltin. Aion kyllä etsiä jotain vähän kevyempää ja pehmeämmän väristä mustan tilalle.. Mitä muita värejä tänne kannattaisi upottaa keltaisen kaveriksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti