Granaattiomenasta tuli miellyttävä osa elämää ja arkea vuonna 2010. Olimme juuri muuttaneet yhteen puolison kanssa ja iltaisin katselimme erilaisia sarjoja televisiosta. Kuorin hedelmän kippoon ja syötiin lusikalla samasta kiposta samalla kun ruudulla pyöri esimerkiksi The Pacific.
Hedelmän kuorimisesta voi tehdä yllättävän työlään toimenpiteen. Yleisimmin kuuluu neuvottavan halkaisemaan hedelmä kahtia ja koputtamaan esim. kauhalla kuorta napakasti, niin siemenet irtoavat kodastaan. Mielestäni ohje on tylsä koska granaattiomena on sisukseltaan hyvin sokkeloinen ja tuolla ohjeella monta kallisarvoista siementä jää piiloon ja päätyy roskikseen kuorien mukana.
Itse olen ratkaissut pulman käyttämällä kuorimiseen runsaasti aikaa. Ensin leikkaan päistä siivut pois, sitten teen kuoreen viiltoja, samalla tavalla kuin appelsiinia kuorittaessa ja lähden repimään kuoria irti. Alku on hankala, mutta sitten kun hedelmän saa lohkeamaan osiin, niin siemenet on näppärä rapsuttaa irti valkoisesta sisuksesta. Aika tahmaista ja sotkuista puuhaa kyllä. Siemenistä irtoava neste on punaista ja sokerista nam. Kannaa siis käyttää essua ja siirtää herkät materiaalit ympäriltä pois.
Toki vähän kun vaivautuu etsimään niin löytää hyviä vinkkejä sotkuisuuden estämiseksi. Täältä esimerkiksi löytyy loistavat ohjeet siistiin ja näppärään, ylläkuvailemaani tyyliin ohjeet käsitellä granaattiomenaa :]
Viikonloppuna granaattiomenaa herkuteltiin jälleen kerran välipalan muodossa ja katseltiin samalla Tohtori Sykeröä Youtubesta. Kolmatta päivää päässä söi "Doctor Snuggles, friend of the animal world..." :] Muita lemppareita ovat Tao Tao, Muumilaakson tarinat, Peukaloinen yms. Mitä lemppareita sulla tulee mieleen lapsuudesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti