perjantai 21. marraskuuta 2014

Yksityiskohtia


Tuossa toissapäivänä istuskelin lapsosen huoneen lattialla ja seurasin näiden meidän perheen pienimpien puuhia. Siinä samalla ajatuksissani jäin tuijottamaan ylläolevaa näkymää ja ajattelin, että onpa sievä. Asetelma syntynyt ihan vahingossa tässä vuoden päivien aikana.

2013 kesällä osallistuin edellisessä kotikaupungissa sijaitsevan pienen pop up liikkeen 30€ arvoisen lahjakortin arvontaan ja voitin. Kiertelin liikettä pitkään, en millään meinannut osata päättää mitä ostaisin voittamallani rahalla. Sain rajattua vaihtoehdot kahteen, punaiseen suomivalmisteiseen jenkkikassiin ja kuvassa näkyvään seinätarraan. En osannut valita joten otin molemmat. Jenkkikassista jäi vähän maksettavaa, mutta näin jälkikäteen ei harmita yhtään. Kassia käytetään viikottain muskarissa ja välillä muillakin menoilla. 

Seinätarrarullan taas pistin talteen odottamaan sopivaa paikkaa. Nykyiseen kotiin muutettuamme ja hetken mallailtuani päätin paikan ja pyysin puolison teippausavuksi. Tarra on suunniteltu korkeudeltaan päättyväksi alemman linnun kohdille, oksan korkein kohta olisi pitänyt ohjeen mukaan liimata puun runkoon alemmaksi. Päätin kuitenkin olla luova ja jatkaa pituutta. Olen tyytyväinen, puu olisi ilman "jatkoa" näyttänyt vähän töpöltä. Puolison perinnöksi saama Artekin ritiläpenkki, lapsosen nimiäislahjaksi saama "muistojen laatikko" ja pehmoeläimet viimeistelevät ilmeen :]



Samana vuonna alkukeväästä 2013, kun lapsonen kölli vielä masussa, sain toisinaan luovuuden puuskia. Maalasin useammankin öljyvärityön. Tapanani oli levittää Ikeasta ostettu paksu verhokangas olohuoneen lattialle ja sen päällä istuen tuhertaa menemään. Olin taas ostanut itselleni Clas Ohlsonilta A4(?) kokoisen kankaan ja aloitin työstämään vasenta alanurkkaa kun puoliso pölähti selkäni taakse ja keskeytti maalaamisen seisomalla valon edessä. Kysyin kiinnoostaako kokeilla ja ihme kyllä hän polvistui viereeni, valitsi sudin ja lähti työstämään samaa kangasta oikeasta reunasta. 

Siinä me sitten kahdestaan sudittiin, minä yksityiskohtaisen tarkasti, puoliso suurpiirteisen huolettomasti. Höpöteltiin niitä näitä sen kummemmin miettimättä mitä taulun haluttiin esittävän ja todettiin työ valmiiksi kun valkoinen tausta oli saatu kokonaan peitettyä. Hienoin ja tärkein taulu ikinä ja paikkansa se sai lapsosen sängyn vierestä. Isi ja äiti varmasti molemmat ajateltiin sinua tätä tehdessä.. :]

P.S. Blogin ilme muuttui jo useampi viikkoa sitten, olen kuitenkin tyytymätön toimivuuteen ja käytettävyyteen joten tulen tässä testailemaan eri malleja..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti