torstai 26. maaliskuuta 2015

Väsyttää

Väsyttää, väsyttää, VÄSYTTÄÄ!!!

Nyt nimittäin mennään minuuttiaikataululla.

6:09 herätyskello soi. Siitä lähtien kun ruvettiin seurustelemaan omaksuin puolisoni hassun tavan laittaa herätys aina minuuttia vaille tai jälkeen, ei koskaan tasan. En tiedä miksi hän näin tekee, mutta siitä on tullut koko perheen tapa.

6:30 viimeistään ylös sängystä. Yleensä tässä vaiheessa myös poju on jo pompannut pystyyn ja ihastuksissaan osoittaa Herttaa tai peiliä tai lattialla lojuvia kirjoja tai puhelinta. Jos hyvin käy, on herätyskellona toimiva puhelin saatu piiloon patjan tai peiton alle ennen pojun heräämistä. Joskus ei käy niin hyvin ja tyyppi haluaa heti pelata puhelimella. On ikävää aloittaa aamu pienen mielipahasta itkevän lapsen kanssa. Ei rauhallista käynnistymistä aamuun vaan täysillä heti ekoilta minuuteilta harhauttamassa ja lohduttamassa.

7:00 vessareissun ja pukemisen jälkeen syödään kevyt aamupala. Pojulle lasillinen maitoa ja talk-muruja, minulle ja puolisolle kahvia ja jotain aamupalaa. Mitä nyt pöydällä sattuu lojumaan. Seuraavaksi siivotaan pojun pöydälle kaatamat maidot. Tuppaa nykyään olemaan enemmän leikki kuin vahinko. Siivotaan kuitenkin vähin äänin sotkut pois ja toivotaan, että vaatteet säilyivät kuivina. Jos ei niin vaatetus uusiksi.

7:10 kasaan sohvalle pojun ulkovaatteet ja pukineet valmiiksi. Samalla puoliso on käyttänyt Hertan pihalla ja antanut tälle aamupalan. Jos hyvin käy, niin palloakin ehditään pari kertaa heittämään. Tarkistan koululaukkuni sisällön, turha painolasti pois ja tarpeellinen sisään. Hedelmiä mukaan jos mahdollista + vesipullo/termari. Särkylääkkeet ja silmätipat kuuluvat nykyään vakiokalusteisiin. Päätä särkee luvattoman usein.

7:20 täys tohina päällä ja hyvässä lykyssä pojulla ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa. Laukut eteiseen valmiiksi ja itselle takki päälle. Laukut olalle ja pojun kanssa pihalle. Seuraava vaihe menee taas taktikoidessa. Pyrimme laittamaan pihalelut omille paikoilleen, pois näkyviltä, mutta aina sitä ei muista ja kun pitäisi olla aikataululla menossa autolle niin ylimääräiset pysähdykset ja mielipahan itkut kiristävät hampaita. Ohjaan siis hyvin määrätietoisesti pojun autolle ja pidän huolen siitä ettei hän pääse karkaamaan puolta metriä kauemmaksi minusta. Parina aamuna viereisen koulun laajennustyömaa on pelastanut pihalelu-itkuilta. Huikkaan tyypille, että ajetaan työmaan ohi niin mielenkiinto herää sen verran, että hänet saa vaivatta kiinni turvaistuimeen ja vöihin. Eikun menoksi!

7:30 päiväkodilla ulkovaatteiden riisuminen ja sisätossut jalkaan. Käsien pesu ja pojun saattaminen hoitotädin luo. Olen tilanteessa nopea, sillä pojulle on helpompaa että poistun päiväkodilta nopeasti vaikka enää ei hoitoon jääminen itketäkään. Nyt jo sentään hänelle voi vilkuttaa ovelta ja sanoa heipat.

7:40 autossa matkalla kouluun, tai koulun lähelle kadulle jossa ilmainen pysäköinti. Radiosta kuuluu Suomipopin Aamulypsy ja matka taittuu hyvällä mielellä. Tähän mennessä olen jo aika hyvin hereillä. Auton parkkeeraamisen jälkeen kävelen n. kilometrin matkan koululle, heitän ulkovaatteet lokeroon ja etsin luokan ja opiskelukaverit. Hyvällä tuurilla koulu loppuu kahdelta, yleensä kuitenkin viimeistään 15:45. Tosin nyt kun teen opintojani hieman nopeutetusti, osa orientoivan harjoittelun tunneista osuu iltapäivään/iltaan. Kuten eilen. Koulussa istuttiin 10:15 - 19:15 välinen aika. Onneksi näitä pitkiä päiviä on harvemmin.

19:30 autossa matkalla kotiin. Väsynyt, mutta onnellinen.

19:50 poju ja puoliso ovella vastassa. Puolisolla oli eilen synttärit ja koska en ehtinyt aamulla häntä mitenkään muistaa, kävin kotimatkalla Valintatalossa ostamassa berliinin munkin, kimpun tulppaaneja sekä euron arvan. Kotipihalla askartelin munkkiin kynttilän pystyyn ja sytytin. Poju ja puoliso sitten ihmettelivät kun kävelin munkkikynttilä kädessä sisälle ja laulaa luikautin onnea-laulut päälle. Halattiin tuulikaapissa. Tuntui hyvältä tulla kotiin.

20:00 vein pojun nukkumaan. Nykyään hän taas nukahtaa ihan mukavasti omaan sänkyyn ilman sen ihmeempiä poppaskonsteja. Helpottaa omaa iltaa huomattavasti. Nukutuksen jälkeen iltapa lautaselle ja matikan laskujen kanssa sohvalle pänttäämään. Onneksi puoliso istui sohvan reunalle auttamaan.

22:30 iltapesulle puolison käskystä. En epäröinyt hetkeäkään vaan ojensin itseni ja nousin sohvalta. Koulujutut kasaan ja suoraan laukkuun ettei unohdu kotiin seuraavana päivänä. Tiskit keittiön pöydälle, hampaiden pesu ja yöpuku päälle. Oman peiton pöyhiminen ojennukseen, pikainen tsekkaus, että ovet lukossa ja pojulla peitto päällä  sitten sukellus oman peiton alle. Väsyttää niin pirusti, että tiedän jo valmiiksi yön menevän levottomasti. Niin hullulta kuin se kuulostaakin..

6:09 ja kaikki alusta..

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti noin hektiset ajat eivät kestä kovin montaa viikkoa, vaan kyse on vaan erittäin väliaikaisesta tilanteesta.. minuuttiaikataulua jaksaa (puhun nyt omasta puolestani) rummuttaa yleensä muutaman viikon, mutta sitten motivaatio alkaa todellakin rakoilla kun pää ei saa tarpeeksi lepoa. Voihan toki olla, että tuon puristuksen jälkeen normiarki tuntuu ihanan väljältä :)

    Koeta jaksaa. Ei kuulosta hyvältä jos särkylääkkeet on perustarvike! Taidat olla aika stressaantunut. Ihana silti toi kynttiläepisodi. Kun yhteistä aikaa on vähän voi siitä vähästä yhteisestä ajasta puskea just tuollaisia helmiä. Tosi romanttista! :)

    Hauskaa muuten, aloitin just yhdellä keramiikkapajalla käymisen. Siellä oli muina naisina dreijaamassa tyttö, joka oli hyvin paljon sun näköinen, siis mitä nyt vain kuvan perusteella voi arvioida.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsemppauksesta! Toivon ja uskon, että tää helpottaa hetkeksi ensi tiistain jälkeen, mutta se hetki saattaa kestää vain vuorokauden. Sitten alkaa lääkehoidon ja laskujen tenttiin pänttääminen ja sen jälkeen loput anatomian kokeista. Mä kyllä toimin aika hyvin paineen alla, mutta ongelmia tulee siinä vaiheessa jos asiat ei menekään suunnitelmien mukaan. Jos oikein kaatuu päälle, niin sitten mä rupean itkemään ja muutun ihan pikkutytöksi.

    Tää viikonloppu on ollu pieni pelastus. Äiti ja täti lapsineen tuli koko viikonlopuksi. Aluksi hirvitti, kun pitää tässä samalla lukea tenttiin, mutta enemmän tästä on ollu iloa kuin haittaa. Se aika kun en pänttää, niin en juurikaan ehdi miettiä pänttäämistä ja pää vähän tuulettuu.

    Dreijaaminen näytttää huippuhauskalta! Olisin mielelläni sun kaverina siellä :)

    Olen muuten alkanut karttaa punaisia karkkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, hauskaa. Ajatus murskautuneista hyönteisistä ei kyllä kieltämättä oo kovin "karkki" :)

      No, vaikka rauhaa kestäisi vain päivän, niin sekin on jotain.. yleensä aika ihana tilanne, jos edes hetken ehtii olla niin että edeltävät jutut on paketissa ja seuraavat vasta tulossa, eikä mitään siinä välissä kesken.

      Joo, dreijaaminen näyttää huippuhauskalta! Vielä en tiedä onko se sitä, kun en oo kummemmin koskaan kokeillut, mutta varmaan vielä kokeilen nyt kun on hyvä tilaisuus. Se on kuulemma tosi vaikeaa. Olis hauskaa jos olisit mun kaverina! Mutta on ne pesunkestävät keramiikkatäditkin aika siistejä.

      Lasten kanssa ainakin huomaa, että paremmin saa asioita tehtyä jos heille järjestää paljon kivaa puuhaa :) kodin rauhoittamisella saattaakin siis olla (ja usein on) ihan käänteinen vaikutus.

      Poista