Mistä sitä taas aloittaisi..
Kulunut viikko pitää sisällään koulun alkamista, kylppäriremppaa, reissaamista, "kasvissyöjäksi" tunnustautumista jne.
Pari ensimmäistä koulupäivää takana. Informaatio överi oli taattu. Auditorion luennot piinallisia. Sopeutuminen 10 vuotta nuorempien sekaan aavistuksen työläämpää kuin odotin. Bussimatkat paljon hankalammat kuin osasin odottaa. Ensimmäisn päivän päätteeksi kotiin päästyäni menin vessaan ja oksensin. Päänsärky oli piinannut jo monta tuntia ja muonitus sekä nesteytys ollut huonolla tolalla koko päivän. Särkylääke helpotti ajan kanssa, mutta ratsastustunti jäi väliin. Se olisikin vielä näkemättä, että oksentaisin kypärääni hienossa uudessa maneesissa..
Perjantai oli jo helpompi, omia eväitä ja vesipullokin mukana. Ryhmäläisetkin, nuoresta iästä huolimatta, vaikuttavat mukavilta ja tulen heidän kanssaan varmasti hyvin toimeen. Ryhmä on suuri ja hyvin naisvoittoinen. Onneksi ryhmään kuitenkin saatiin kaksi miestä, enemmänkin olisi saanut olla niin isossa ryhmässä. Maanantaina sitten alkaa varsinaiset opinnot, vähän vielä jännittää. Haalarit taitaa kuitenkin jäädä hankkimatta vaikka aika valloittavan väriset olisivatkin.
Se hyvä asia kampuksessa on, että tontilta löytyy useita ravintoloita ja monta eri kasvisvaihtoehtoa. Viikko on nyt mennyt niin, että karsin porsaan, broilerin, naudan ja muut vastaavat ruokavaliosta kokonaan pois. Maitotuotteet, kananmuna ja kala on edelleen mukana. Katkarapujakin tuli tänään syötyä. Vaikeaa tämä muutos ei ole ollut vaikka hölmöiltä tilanteilta ei ole vältytty. Ikean reissulla hihkuin, että Jesh lihapullia!! Sitten puoliso muistutti uudesta ruokavaliostani ja tuntui, että tipuin korkealta ja kovaa. Lihapullat ovat olleet jo vuosien traditio. Onneksi tilanne kääntyi voitoksi kun lounaslistalla oli kasviscurrya. Ei tarvinut nähdä nälkää ja santsasin lapsosen lautaselta vähän lohta itsellenikin.
Otetaan nyt ihan rauhallisesti ja katsotaan miten tämä ruokavalio asettuu uomiinsa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen. En tiedä onko minulla oikeutta kutsua itseäni kasvissyöjäksi kun kala edelleen maistuu, mutta liian jyrkät muutokset ovat aina vähän hankalia ja lyhytnäköisiä ratkaisuja. Ainakin minun kohdallani. Ehkä suurin haaste on sovittaa oma ruokavalioni puolison ja lapsosen syömisiin. He jatkavat lihansyöjinä ja se on minulle ok, tämä on minun asiani eikä kenenkään tarvitse itseään minun takiani muuttaa! Liharuoan laittaminen myös edelleen kuuluu rutiineihini, mutta varmasti vähenevissä määrin.
Kesällä riemuitsin sitä, että saatiin tilattua ja ostettua lähitilan lihaa. Liha ei sitten kuitenkaan maistunut sen paremmin. Päinvastoin, huonommin. Silmille pomppasi aina mielikuva niistä sonneista ja lehmistä ja ruokahalu meni. Kasvotonta lihaa oli helpompi syödä ja tämän asian kohdatessani päätin etten voi ainakaan entiseen malliin jatkaa ruokailutottumuksiani. Hevostallilla viettämäni aika sekä erinäiset blogit ovat myös vaikuttaneet ajatusmaailmaani. En pidä ihmisistä jotka tuputtavat omaa elämänkatsomustaan ja herkästi tuomitsevat muita, mutta ihannoin niitä jotka rohkeasti elävät parhaaksi näkemällään tavalla ja seisovat vakaumuksensa takana loukkaamatta kuitenkaan muiden valintoja. Se inspiroi ja rohkaisee minua tekemään parempia valintoja.
Joitain julkkiksiakin on tullut tässä lähiaikoina seurattua ja yhden perheen, Olga ja Tuukka Temosen, eritoten. He elävät unelmaani, lol! Olisipa se vasta jotain, jos joskus uskaltaisin nukkua vanhassa elävässä puutalossa eläinten ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä, kaukana suorittamiseen altistavista keskustoista ja kaupungeista. Ah, mikä unelma!
Kulunut viikko pitää sisällään koulun alkamista, kylppäriremppaa, reissaamista, "kasvissyöjäksi" tunnustautumista jne.
Pari ensimmäistä koulupäivää takana. Informaatio överi oli taattu. Auditorion luennot piinallisia. Sopeutuminen 10 vuotta nuorempien sekaan aavistuksen työläämpää kuin odotin. Bussimatkat paljon hankalammat kuin osasin odottaa. Ensimmäisn päivän päätteeksi kotiin päästyäni menin vessaan ja oksensin. Päänsärky oli piinannut jo monta tuntia ja muonitus sekä nesteytys ollut huonolla tolalla koko päivän. Särkylääke helpotti ajan kanssa, mutta ratsastustunti jäi väliin. Se olisikin vielä näkemättä, että oksentaisin kypärääni hienossa uudessa maneesissa..
Perjantai oli jo helpompi, omia eväitä ja vesipullokin mukana. Ryhmäläisetkin, nuoresta iästä huolimatta, vaikuttavat mukavilta ja tulen heidän kanssaan varmasti hyvin toimeen. Ryhmä on suuri ja hyvin naisvoittoinen. Onneksi ryhmään kuitenkin saatiin kaksi miestä, enemmänkin olisi saanut olla niin isossa ryhmässä. Maanantaina sitten alkaa varsinaiset opinnot, vähän vielä jännittää. Haalarit taitaa kuitenkin jäädä hankkimatta vaikka aika valloittavan väriset olisivatkin.
Se hyvä asia kampuksessa on, että tontilta löytyy useita ravintoloita ja monta eri kasvisvaihtoehtoa. Viikko on nyt mennyt niin, että karsin porsaan, broilerin, naudan ja muut vastaavat ruokavaliosta kokonaan pois. Maitotuotteet, kananmuna ja kala on edelleen mukana. Katkarapujakin tuli tänään syötyä. Vaikeaa tämä muutos ei ole ollut vaikka hölmöiltä tilanteilta ei ole vältytty. Ikean reissulla hihkuin, että Jesh lihapullia!! Sitten puoliso muistutti uudesta ruokavaliostani ja tuntui, että tipuin korkealta ja kovaa. Lihapullat ovat olleet jo vuosien traditio. Onneksi tilanne kääntyi voitoksi kun lounaslistalla oli kasviscurrya. Ei tarvinut nähdä nälkää ja santsasin lapsosen lautaselta vähän lohta itsellenikin.
Otetaan nyt ihan rauhallisesti ja katsotaan miten tämä ruokavalio asettuu uomiinsa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen. En tiedä onko minulla oikeutta kutsua itseäni kasvissyöjäksi kun kala edelleen maistuu, mutta liian jyrkät muutokset ovat aina vähän hankalia ja lyhytnäköisiä ratkaisuja. Ainakin minun kohdallani. Ehkä suurin haaste on sovittaa oma ruokavalioni puolison ja lapsosen syömisiin. He jatkavat lihansyöjinä ja se on minulle ok, tämä on minun asiani eikä kenenkään tarvitse itseään minun takiani muuttaa! Liharuoan laittaminen myös edelleen kuuluu rutiineihini, mutta varmasti vähenevissä määrin.
Kesällä riemuitsin sitä, että saatiin tilattua ja ostettua lähitilan lihaa. Liha ei sitten kuitenkaan maistunut sen paremmin. Päinvastoin, huonommin. Silmille pomppasi aina mielikuva niistä sonneista ja lehmistä ja ruokahalu meni. Kasvotonta lihaa oli helpompi syödä ja tämän asian kohdatessani päätin etten voi ainakaan entiseen malliin jatkaa ruokailutottumuksiani. Hevostallilla viettämäni aika sekä erinäiset blogit ovat myös vaikuttaneet ajatusmaailmaani. En pidä ihmisistä jotka tuputtavat omaa elämänkatsomustaan ja herkästi tuomitsevat muita, mutta ihannoin niitä jotka rohkeasti elävät parhaaksi näkemällään tavalla ja seisovat vakaumuksensa takana loukkaamatta kuitenkaan muiden valintoja. Se inspiroi ja rohkaisee minua tekemään parempia valintoja.
Joitain julkkiksiakin on tullut tässä lähiaikoina seurattua ja yhden perheen, Olga ja Tuukka Temosen, eritoten. He elävät unelmaani, lol! Olisipa se vasta jotain, jos joskus uskaltaisin nukkua vanhassa elävässä puutalossa eläinten ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä, kaukana suorittamiseen altistavista keskustoista ja kaupungeista. Ah, mikä unelma!
Kylpyhuoneessa mentiin rytinällä eteenpäin kuun alussa ja nyt taas tahti hiljenee. Seinät ja lattia ovat kuitenkin jo laatoissainsa, katto ja saunan seinät paneloituina. Paljon pientä säätöä kuitenkin edessä ja taukoakin tiedossa, kun remonttiporukkamme pitää viikon loman ulkomaanreissailun merkeissä. Ei siinä mitään, ihan kiva kun lähtevät reissuun, osaan iloita heidänkin puolestaan. Ehkä mekin vielä tämän kevättalven aikana jotain matkaa säädetään. Pyyppipussien kantamiseen ja suihkun perässä matkustamiseen kuitenkin väsyy. Kunhan remppa saadaan valmiiksi, en matkusta kuukauteen mihinkään! Joo näkis vaan..
P.S. Kuvat tulivat nyt julmetun kokoisina, ipadilla tämä blogger toimii turhan tahmeasti enkä päässyt enää muokkaamaan kuvien kokoja tai sijaintia. No mutta näkyypähän veriappelsiinin upeat värit selvemmin :]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti