Viikon negatiiviset:
Pohjasta revennyt koirankakka-pussi. Vielä ei ole lämmin rieska jäänyt kädelle, mutta läheltä on käynyt. Ostetaan nykyään pussit Biltemasta. Sieltä on tähän asti saanut kestäviä, vähän isompia pusseja edulliseen hintaan. Nyt viimeisin satsi on kuitenkin osoittautunut sekundaksi. Kun pussin repäisee irti rullasta, niin pohja repeää melkein puolelta matkalta auki. Pussit pitää siis irroittaa varovasti toisistaan. Huomautin jo kyllä asiasta puolisolle. Mielenkiinnolla odotan sitä kertaa kun hän tulee ulkoilutukselta pienen vahingon saattelemana.. :]
Se tunne kun olet juuri saanut koulutehtävän tehtyä, vilkaiset kalenteria ja muistat että toiset viisi tehtävää odottaa vielä tekemättöminä. Tehtäviä on tippunut pahimmillaan 1-3 päivässä vaikka edelliset polttelee vielä persauksessa (puoliso ihmetteli tätä vertauskuvaa). Osa opettajista jättää opetuksen tehtävien varaan, toiset sentään kertovatkin luennoillaan jotain.
Vaativat kirjalliset esseet joiden sisällöksi ei enää riitäkään oma liipalaapalipsis. Tutkimuksen lukutaito -kurssin essee jossa tutkitaan ennalta valitun tutkimuksen sisältöä, varsinkin aiheuttaa harmaita hiuksia. Opettaja on filosofian tohtori ja häntä ei varmastikaan kiinnosta minun mielipiteeni tutkimuksesta :D
Ratsastustunteja on vain yksi viikossa. möh. Tähän ei muuta lisättävää.
Koulussa oli torstaina ja perjantaina keskinkertaista kasvisruokaa.
Ihmiset jotka näkevät jotkut asiat hyvin mustavalkoisina. Tähän ei muuta lisättävää.
Viikon positiiviset:
Kylpyhuoneremontti on valmis! Halleluja! Eilen, perjantaina, remonttimiehet saivat aikaisiksi saapua ja pykätä vielä puuttumaan jääneen oven olohuoneen ja kylpyhuoneen välille. Remontti vähän venähti kun remontista vastannut henkilö ilmoitti vain parin päivän varoitusajalla lähtevänsä lomalle perheensä kanssa. Aluksi asia ei tuntunut ongelmalta, mutta se ylimääräinen viikko tuntui pitkältä ja pakkohan sitä vähän oli ihmetellä ettei lomasta voinut ilmoittaa meille hyvissä ajoin. Mutta remontti on ohi ja enää kotona ei ramppaa mitään ylimääräisiä ihmisiä.
Ratsastustunnilla hypittiin esteitä ja ekan kerran oli ihan rauhallinen ja hyvä fiilis esteelle mennessä. Tosin ekan laukkakierroksen aikana hevonen nosti sen verran kovan vauhdin, että sain tosissani tehdä taas töitä pitääkseni itseni pystyssä ja hidastettua. Sen kierroksen jälkeen tuli aika hapan olo ja olin jo luovuttamassa esteiden suhteen, mutta ope tyynnytteli hermot kuriin.
Videotykki on takaisin paikoillaan ja toiminnassa. Tykki, digiboxi, vahvari ja pöytäkone ovat olleet jo yli 2 kuukautta pois käytöstä remontin takia ja nyt vihdoin saa taas kuunnella muuta kuin omaa ääntään.. En nyt tiedä onko sitä telkkaria ehditty tässä parin kuukauden aikana varsinaisesti kaivata, mutta ihan mukava lisä se tähän arkeen tai vapaisiin iltoihin on.
Puoliso osti minulle yllärinä uuden muumimukin. Omaa joululahjamukia valitessa olin kahden vaiheilla mintunvihreän Nipsun ja vaaleanpunaisen Sosulin kanssa. Valitsin Nipsun koska Nipsua ei meillä ennestään ollut, mutta jälkeenpäin harmitti koska se Sosuli olisi sittenkin ollut enemmän mieleeni. Perjantaina sitten kun pääsin koulusta kotiin viikonlopun viettoon, niin koko koti oli siivottu ja keittiön pöydällä odotti sympaattisen näköinen teippiviritys jonka alta uusi muki paljastui. Puoliso ostaa minulle todella todella harvoin lahjoja, mutta silloin kun hän ostaa, ne jotenkin osuvat aina sopivaan saumaan :]
Sain taiottua jalotofusta ihan mukiinmenevän soosin tortillalättyjen pohjaksi. Päälle juustoa, ranskankermaa, paprikaa, rapeaa salaattia ja paljon tuoretta chiliä. Maistui muuten puolisollekin! Pojuli söi tofukastiketta makaronin kanssa ja siltäkään suunnalta ei kuulunut vastarintaa. Ruoan onnistuminen oli suuri helpotus, sillä pari tuntia ennen tämän kokkaamista ruokakaupassa iski ahdistus kun en meinannut keksiä mitä sellaista helppoa ja hyvää tekisin että maistuisi koko porukalle. Lopun soosin levitin tänään leivottuihin pizzoihin.
Terapia loppui, mutta elämä ei.
Plussat ja miinukset tuntuu menevän nyt aikalailla tasan. Tosin Pojulin hymy peittää kyllä alleen kaikki huolet mitä keksinkään murehtia.
Jos pidät minusta, lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa
minulle hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua et tee turhia lupauksia.
- Nyyti (Muumilaaksosta) -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti