tiistai 25. marraskuuta 2014

Arkipäivän kriisejä ja saavutuksia


Mulle iski pieni kriisi eilen illalla nukkumaan mennessä. Peilailin vähän omia ruokailutottumuksiani ja nehän repsottavat aika lailla. Tai hyvinhän mulla menee kun syömishäiriö on jo yli vuoden pysynyt kontrollissa niin ettei tarvitse enää vessaa laatoittaa, mutta jotenkin en osaa tai pysty kiinnittämään riittävästi huomiota siihen mitä syön. Mielihalut ovat voimakkaasti vallassa jne. Siitä päästiinkin siihen, että olen aina ollut perusterve ja elänyt kohtuu"terveen" ja tasapainoisen elämän fyysisen hyvinvoinnin rintamalla. Toki sairastumisia ja joitain sairaalajaksojakin on takana, mutta ei mitään pitkäkestoista tai jatkuvaa. No siitä sitten takaisin ruokavalioon ja piilevien riskien kautta havahduin miettimään mitä lapsoselle kävisi jos minä saisin sairaskohtauksen puolison ollessa työreissulla.. Onhan mulla sukulaisia ja ystäviä, mutta ei ketään tällä paikkakunnalla. Puoliso on ainoa jonka kanssa pidetään päivittäin yhteyttä, mutta voi mennä useita tunteja varsinkin työpäivien aikana että ollaan kontaktissa. Ja sitä kun sitten aikansa oli miettinyt ja sielun silmin miettinyt lapsosta tepsuttamassa hiljaisessa kodissa äitiä huhuillen, niin ihan lohduton itku pääsi. Eihän tällasia juttuja oikeasti pitäisi miettiä näin, ei sellaisiin asioihin voi ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuttaa (elämäntavoilla varmasti pitkällä tähtäimellä), mutta pysäytti kyllä miettimään ja suremaan sitä miten haavoittuvaisia me ollaan.

Eilen Lidlissä sentään sain tehtyä yhden terveellisemmän ratkaisun. Himoitsin Cheeriousien tapaisia renkula aamiaismuroja. Puoliso pyöritteli silmiään, oikeassahan hän oli, muroissa on varmasti enemmän sokeria kuin laki sallii. Ärsytti hänen terveysintoilunsa, mutta sen verran tehokasta se oli, että päätin vaihtaa murot mysliin. Kahdesta vaihtoehdosta otin sen mikä sisälsi hedelmien lisäksi manteleita. Eihän se yhtä herkullista ole kuin ne ihanat raksut tai muromysli, mutta eilisillan mietteiden jälkeen lohdullinen aamiaisvaihtoehto.


Kirpparilla on näköjään käytävä nykyään viikottain. Nyt olen keskittynyt etsimään lapsoselle vähän reilumman kokoisia vaatteita varastoon, tyyppi kun tuntuu kasvavan sellaisina pyrähdyksinä ja kintut ovat jo niin pitkät, että pidemmätkin housut nousevat pussille polvien alle. Eilisen hauskana löytönä mukaan tarttui kesäiset ruokalautaset. Puolison mielestä ne olivat vähän pöhköt ja hänelle tuli heti mieleen vieraita joille ei kehtaisi näitä kattaa, mutta minä siihen että höpö höpö, sellasia vieraita ei meille kaivata tai jos kaivataankin niin syövät just sellasilta lautasilta kun me tarjotaan. Ja iso Piste tähän loppuun, huutomerkki kans! Ja hei, 5 lautasta yhteensä 1€, eihän niitä voinut sinne kirpparille jättää. Totesin myös sen, että kuinka kätevää. Nyt joka kerta kun suutun oikein toden teolla, niin saan heittää vanhasta astiastosta lautasen seinään. 

Olen useinkin suuttunut niin, että olisi tehnyt mieli heitellä astiastoa, mutta vain kerran hermot paloi niin että se lautanen oikeasti lähti käsistä lentoon. Ilmalento päättyi kyllä aika nolosti. Lautanen lensi lattialla lojuneen tyynyn kautta matolle. Edes koira ei huomannut, vaikka karjalanpiirakka lensi kaaressa olohuoneen lattialle. Eikä huomannut puolisokaan. Suututti vielä enemmän :D Poistuin keittiöön puimaan nyrkkiäni ja hetken päästä palasin keräämään jälkeni. Piirakka oli tietenkin tippunut voideltu puoli mattoon päin joten sitäkään ei enää tehnyt mieli syödä. Hertan karvoja sojotti siellä täällä. Jälkeenpäin naurattaa, ehkä ihan hyvä etten saanut pahempaa jälkeä aikaiseksi ja tilanne jätti tilaa oman käytöksen peilaamiselle. Ihanko piti niin kovin suuttua? Onneksi voin osan syystä vierittää raskauden piikkiin, loput kuitenkin ihan omaan nilkkaan :]


Puolisoa ikävöidessä voi vaikka tehdä asioita niinkuin hän tekisi. Niinpä keitin porkkanat riisin mukana lounasta varten. Säästää aikaa, vaivaa ja tiskejä kun yhdistelee juttuja. Onpa muuten nyt aamusta pyörinyt jo pari koneellista pyykkiä ja lattiakin imuroitu. Lapsonenkin unilla ja nukkuu vielä ainakin kaksi tuntia. Joskus sitä on vaan ihan käsittämättömän tehokas :]


2 kommenttia: