Paperin purkua osa 1.

Aarrekarttani

Muutosta on kulunut jo melkein puoli vuotta ja nyt sain autotalliin jääneestä laatikosta kaivettua esiin tämän jo aiemmin täällä blogissa esillä olleen aarrekarttani. Edellisessäkin kodissa säilytin sitä näkyvällä paikalla, jääkaapin ovessa ja sinne se päätyi uudestaan. Ajattelin avata ja kerrata tätä, ei pelkästään teille, vaan itsellenikin. Moni asia näistä minun elämääni jo sisältyy, mutta niiden arvo ei lakkaa olemasta tärkeä tai jopa mittaamaton.

1. Juoksuharrastus. Tästä olen kertonut jo pariin otteeseen joten pähkinänkuoressa; juokseminen on niitä harvoja urheilulajeja joista oikeasti pidän ja jossa oikeasti pärjään jos vain viitsisin tai saisin aikaiseksi lähteä yrittämään. Harrastus joka on helppo säilyttää mukana paikkakunnan vaihdoksesta riippumatta. Onnistuneen lenkin jälkeinen fiilis on aika mahtava.

2. Haaveilin perheen perustamisesta jo alle kaksikymppisenä. Tein nuorena kuitenkin hölmöjä valintoja parisuhteiden suhteen ja lapsen yrittämisen mahdollisuus meni aina vain kauemmaksi. Kunnes tapasin nykyisen puolisoni. Olen onnellinen siitä, että molemmat olemme malttaneet mielemme aikaisessa elämässä ja odotimme sitä "oikeaa" tilaisuutta, jos sellaista nyt voi ikinä odottaa tulevaksi. Vaikka uusperheellisiä sivusta seuranneena tiedän, että sellainenkin perhe-elämä on palkitsevaa ja lapsipuolista tulee ajan kanssa rakkaita, niin raskasta se kuitenkin on ja vaatii ihan eri tavalla venymistä ja kärsivällisyyttä kuin "perinteisessä" perhe-mallissa.

3. 2011 alkuvuodesta koin romahduksen ja menetin vähäksi aikaa työkykyni. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni turvassa turvallisen ihmisen (puolisoni) kanssa ja silloin suojamuurini murenivat (niin hullulta kuin se kuulostaakin). Sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja pääsin onneksi nopeasti työterveyden kautta eteenpäin kelan tukemaan psykoterapiaan jossa käyn edelleen. Se vuosi tarkoitti monia muutoksia, kriisejä ja voimavarojen tunnistamista. Löysin sellaisen voimavaran mitä lähdin tavoittelemaan, unelma-ammatin. Haluan anestesia/instrumenttihoitajaksi leikkaussaliin. Lukion paperit olivat aika surkeat, vaikka ylioppilaaksi kirjoitinkin joten lähdin aluksi opiskelemaan lähihoitajaksi parantaakseni mahdollisuuksia ammattikorkean pääsykokeissa. Opiskelin kiitettävän todistuksen ja sain täydet pisteet Tamkin pääsykokeista. Mahtava tunne oli jäädä äitiyslomalle koulupaikka takataskussa odottaen.

4. Olemme olleet puolisoni kanssa kihloissa lokakuusta 2011 lähtien. Olin kosinut häntä jo kolmesti edeltävänä kesänä, mutta luulen ettei hän tajunnut asiaa. Sitten syksyisenä ja sateisena lokakuun lauantaina kävimme romanttisen neuvottelun ja kävelimme yhdessä kultasepänliikkeeseen ostamaan kihlat. Perinteiset kultasormukset sormissa kävelimme kantakahvilaan istumaan ja laittamaan viestejä vanhemmillemme. Siinä sitä ihmeteltiin, että mitä tuli luvattua :] Päivämäärää tai vuotta ei olla sovittu. Hetken tuntui, että olisi kova kiire naimisiin, mutta nyt olen itsekin toppuutellut asiaa. Olen jo kerran ollut naimisissa ja kaikki meni silloin pieleen. Nyt haluan, että puolisoni kanssa mietitään naimisiinmenoa ja sen ympärillä olevia asioita rauhassa ja molempien näkemyksiä kunnioittaen. Haluan päivästä onnellisen meille ja läheisillemme.

5. Hertasta olenkin kertonut jo useaan otteeseen. Rakas karkeakarvainen kääpiömäyräkoirani. Päivisin lapsosen leikittäjä ja pihapiirin vahti, iltaisin sohvaperuna ja jalkojeni lämmittäjä. Hyvin tärkeä osa elämääni ja perhettäni.

6. Nuorempana pidin tavoitteena sitä, että ulkomaanreissussa tulisi käydä vähintään kerran vuodessa ja pitkään tahti pysyikin yllä. Enemmän tuli seilattua Euroopan maissa, mutta pari pidempääkin matkaa on tullut tehty. Olen käynyt Espanjassa, Ruotsissa, Kreikassa, Tanskassa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa, Virossa, Latviassa, Portugalissa, Intiassa ja Thaimaassa. Olen siis päässyt reissaamaan, mutta ihan liian vähän kuitenkin. Haluaisin käydä Japanissa (häämatkalle sitten joskus ehkä..), Vietnamissa, Meksikossa, Yhdysvalloissa, Saksassa ym ym ym. Puolison kanssa olemme reissanneet jonkun verran, mutta nyt olemme jämähtäneet Kanariansaarille. Ajattelimme kiertää niitä yksitellen. Gran Canaria ja Teneriffa koluttu, vielä monta jäljellä.

7. Olen tottunut huolehtimaan raha-asioistani onnistuen ja epäonnistuen 15 vuotiaasta lähtien. Muutin silloin toiselle paikkakunnalle lukioon ja elämä sysäsi raiteiltaan ja takaisin raiteilleen niinä vuosina. Rahankäsittelyä ja säästämistä minulle ei kukaan opettanut ja sen kyllä huomasi. Nuorena sain ison määrän rahaa oikeusteitse ja jos olisin ollut fiksu, olisin osannut laittaa säästöön mutta silloin en vielä ymmärtänyt ja ne rahat vain kuluivat vuosien saatossa. 17 vuotiaana sain kuitenkin ensimmäisen kesätyöpaikan ja opin elättämään itseäni Kelan opintotukien lisäksi. Sain ammattiylpeyttä ja pian karistin Kelan byrokratian pölyt itsestäni ja halusin pärjätä omillani. Kahdeksan vuotta tein töitä säännöllisesti ja uraa luoden, kunnes yllä mainittu romahdus tuli eteen ja uudet valinnat. Nyt opiskelijaksi siirryttyäni olen joutunut elämään elätettävänä ja kesti aika pitkään olla sinut sen asian kanssa. Yritän kuitenkin ajatella asiaa niin, että minun aikani elättää perhettämme taloudellisesti tulee vielä. Nyt teen parhaani muiden asioiden kautta.

Ettei tästä tulisi kerralla liian pitkää luettavaa niin... TO BE CONTINUED!