Paperin purkua osa 2.

Jatkoa edelliseen blogitekstiin.. Tämä puolikas tuntuu selkeästi vaikeammalta selittää ymmärrettävästi, mutta yritetään.

8. Asuimme puolison kanssa vuokralla aiemmalla paikkakunnalla ja pari vuotta haaveilimme omasta kodista. Pähkäilimme sitä olimmeko rivari- vai omakotitalotyyppiä. Vertailun jälkeen päätimme sijoittaa omakotitaloon koska rivareita ei löytynyt sopivalta alueelta ja ikioma piha ja sen rauha kiinnosti. Edellinen koti oli kaksio seitsemännessä kerroksessa ja taloyhtiön hissi Pieni. Ja aika usein jumissa. Hertta on myös alusta asti ollut sellainen, että sen joutuu kantamaan pidemmät portaat molempiin suuntiin. Olikin välillä aika raskasta, varsinkin kurakeleillä, kun piti raahustaa ylös kurainen koira sylissä muista tavaroista puhumattakaan. Rattaiden kanssa kulkeminen tuotti myös päänvaivaa hissin ja asunnon koon takia. Yhden unelman täyttyminen tulikin toteen viime joulun alla kun muutimme uuteen kotiin, melko funkkis tyylillä suunniteltuun omakotitaloon, oikea lähiöunelma. Täällä voisin kuvitella asuvani pitkään. Tuo vilkas tie tontin reunalla vain vähän arveluttaa..

9. Välillä minusta on tuntunut, ihan pienestä asti, ettei minua rakasteta. Tai ainakaan oikealla tavalla. Aikuisiällä kun asioita on joutunut miettimään ja työstämään syvemmin, niin samalla on joutunut kyseenalaistamaan paljon kokemaansa. Tekikö joku väärin, tekikö joku liikaa, tekikö joku liian vähän, jättikö joku tekemättä? Lapsosen odotus ja syntymä sysäsi elämääni paremmille urille. Opin kokemaan ihan eri tavalla myötätuntoa läheisiäni kohtaan ja antamaan armoa. Opettelen ajattelemaan, että olen ollut rakastettu vaikka aina ei siltä tuntunut. Yritän ymmärtää rakkauden eri ulottuvuuksia ja sitä miten rakkauden osoittaminen voi ontua. Helppoa se ei ole ja varpaillaan ollaan edelleen pettymysten pelossa, mutta selvästi parempi suunta kiikarissa.

10. Tälle voisi ajatella parikin eri merkitystä. Sydäntä lämmittävä ajatus ja tunne on ollut se kun aamuisin katson ympärilleni ja näen vain rakkaita kasvoja. Herttakin kuorsaamassa omassa mökissään makuuhuoneen laidalla. Se toinen merkitys on oman mielenterveyden tasapaino. Kun tietää miltä epätasapainossa oleminen tuntuu, tasapaino tuntuu erikoiselta ja totuttelua vaativalta olotilalta. Asioita ei haluaisi ottaa itsestään selvyytenä, mutta ei myöskään haluaisi asettaa itseään liialliseen kiitollisuuden velkaan siitä, että asiat ovat joskus olleet huonommin ja nyt niin hyvin. Olen kiitollinen elämästäni ja onnellisista asioista sen ympärillä. Nyt kaikki on kotona, ilman masennuslääkitystäkin. Nautin elämästä ja valitan pienistäkin asioista koska pelkään, että ne pienet aiheet vielä joskus vaihdetaan isoihin murheisiin.

11. Olen aina pitänyt näpertämisestä, piirtämisestä ym mutta vasta aikuisiällä olen kartuttanut tarvittavaa pitkäjännitteisyyttä esimerkiksi villasukkien neulomiseen tai maalauksen loppuun saattamiseen. Tosin pinnaa voisi yrittää vielä kasvattaa, liian monta villasukkaa on odottamassa paria itselleen lankalaatikon pohjalla. Nyt kuitenkin jo 70 isoäidin neliötä virkanneena voin sanoa olevani lähempänä maalia ja melkein ylpeä itsestäni. Minulla on jopa uusi projekti aloitettavaksi kunhan tämän peiton saan parsittua kasaan. Tykkään myös paljon pöllöistä. Nyt viime vuosina niitä löytyy joka paikasta ja se vähän harmittaa, kaikilla killuu jotain pöllö-aiheista jostakin. Olenkin päättänyt nauttia niistä sympaattisen näköisistä eläimistä ihan hissun kissun, itsekseni.

12. Kuva on vähän epäselvä, mutta siinä siis pitkät hiukset. Koko lapsuuden ja pitkälti nuoruuden ajan minulla on ollut poikatukka. Ei omasta valinnastani, vaan isäpuoleni määräämänä. En tähän päivään asti ymmärrä syytä, mutta niin vain oli. Inhosin hiuksiani, näytin sähköiskun saaneelta kun juhlia varten hiukseni vielä kähistettiin pystyyn kihartimella. Hävetti, mutta onneksi peilejä ei tullut joka nurkalla vastaan. Nyt sitten toistamiseen parin vuoden sisään kasvatan näitä kutrejani. Yritän hoitaa niitä ja toisaalta olla liikaa hoitamatta, mutta yhtälailla vähän paremminkin voisi mennä. Voimakkaat kiharat tekevät hiuksista hankalat hallita ja kuumalla/kostealla kelillä hamppumaiset. Hyvinä päivinä hiukset kuitenkin näyttävät hyviltä ja pidän niistä. Pitäisi vaan varmaan uskaltautua kampaajalle latvoja karsimaan..

13. Laskin, että jos puolison kanssa pysymme terveinä ja elossa pitkään niin meillä on edessä 50 vuotta tai enemmänkin yhdessä. Välillä ihan harmittaa miksi en tavannut häntä aiemmin, kuin olisin menettänyt hyviä vuosia mutta onneksi on monta vielä jäljellä. Ilman tätä parisuhdetta en tiedä miten ikinä olisin selvinnyt vastoinkäymisistäni. Yksi runo on yli kaiken pukemaan sanoiksi.

"Pimeässä maisemassa puut toisiinsa nojaa pellon reunassa, lähellä ojaa. 

Tähti lentää pienen lennon, kuu taivaan yli kulkee, 

syleilyynsä koivun hennon tammi suuri sulkee."

Eppu Nuotio