maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ihmettä ja kummaa


Kasvissosesoppoo, ah niin terveellistä, ravitsevaa, maukasta jne jne. Nuo kaksi ekaa pointtia ehkä tällä kertaa meni oikein, mutta ihmettelen edelleen miten minä sain pilattua sopan. En ymmärrä. Aineksina purjoa, perunaa, porkkanaa, pieni kevätsipuli, paprikaa ja tomaattia. Virhe sattui ilmeisesti siinä kohdassa kun sain loistavan idean lisätä keitettyjen kasvisten sekaan ennen blendausta yhden avocadon. Keitto maistuu siis omaan suuhuni parmankinkulta.. Mietin pitkään, että mikä se outo ja kummallinen maku on kunnes tajusin. Miten puhtaasti kasvispohjainen ruoka voi maistua lihalle!?? No vegaanisoppa sai kaveriksi ruokakerman vähän leikkaamaan hassua makua ja mausteita myös. Kyllä sitä syö, mutta vähän nikotellen menee alas. Ajattelin kattilan pohjalla lojuvasta lopusta leipaista rieskaa, keitto ei taida sellaisenaan tälle porukalle enää maistua..


Lapsonen kasvaa ja kehittyy ja on päivä päivältä rakkaampi ja ihanampi. Niin siirappista, tiedetään, mutta niin totta :] Nyt kiipeillään eri korkuisille tasoille, tv-taso ja saunan penkki ovat pop ja tietenkin niitä ihan nou nou paikkoja kiipeillä. Eilen sitten lapsonen keksi uuden paikan, lelulaatikkonsa. Oli sinne kammennut sillä välin kun laitoin ruokaa keittiössä. Suuresti huvitti kyytiläinen ja piti ihan keskeyttää omat puuhat. Laatikon kyljessä on naru ja vedin lapsonen kyydissä laatikkoa käytävää pitkin. Liian jännää, hymyä ei irronnut joten kelasin laatikon täytteineen takaisin paikoilleen :D Lapsonen on muuten oppinut myös kävelemään. 10 metrin pätkä on nykyinen ennätys. Konttaus on edelleen se pääasiallinen ja nopein tapa liikkua, mutta kävelyharjoituksia tehdään jatkuvalla syötöllä ja tasapaino paranee. Ihanaa seurata sivusta :]


Miten mä olenkin taas vedossa huh huh! Puoliso matkalla kotiin ja laitoin itseni valmiiksi lenkkiä varten. Pikaisesti vaihdettiin kuulumiset ja ilmoitin lähteväni saman tien pihalle. Edellisestä lenkistä on taas aikaa joten päätin suosiolla kuunnella sykemittarini ohjeita. 27 minuuttia reippaasti, syke 150-165. Ihan hyvä fiilis oli koko matkan ajan, piti kyllä aika paljon nopeudessa himmailla että sain sykkeen pysymään rajoissa ja ylämäissähän se sitten äkkiä kipusikin yli "sallitun" vaikka hitaasti menin. Hyvä mieli ja hyvä olo kuitenkin tuli! Ystävän kanssa suunniteltiinkin jo viikko-ohjelmaa minulle. Seuraavankaltaista ajattelin; sunnuntaisin lenkki yksin tai Hertan kanssa, tiistaisin lapsonen yöunille rattaisiin ja lenkille (siirrän tietty lapsen sänkyyn kun palataan lenkiltä), torstaisin ratsastus ja loput päivät lepoa varten. Aika hyvän kuuloinen suunnitelma, eikö?

Nyt tosin olen taas niin innoissani, että suunnitelmassa pysyminen tuottaa hankaluuksia. Tekisi mieli jo tänään lähteä uudestaan jolkottamaan, mutta jos nyt yrittäisin malttaa mieleni..

P.S. Kompostori paikoillaan ja eka satsi sisällä. Kyllä nyt kelpaa :]


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti