Tipahdin!

Ensimmäinen maastoratsastustunti takana, eilen oikeastaan. Klo 11 aamupäivällä starttasi neljän ratsukon kulkue kohti pöpelikköä ja sieltä sitten hiekkatielle ja mönkkäripoluille. Yllättävän paljon otti kunnon päälle, varsinkin selkään kun ensin piti tehdä töitä, että sai hevosen kulkemaan tarpeeksi likellä edellä menevää ja sitten kun vauhti saatiin ylle niin pidättelemään hevosta ettei se olisi lähtenyt kiitämään kaikista ohi. Laukkapätkillä hevosten vauhti yllätti totisesti ja koko ajan oli melkoisia vaikeuksia pysyä kyydissä. Ensimmäinen, pisin pätkä menikin länkkärityyliin hevosen harjaksista kiinni pitäen koska jalat tippuivat jalustimilta. Tasapaino myös heitteli miten sattuu joten sain tosissani tehdä töitä. Viimeisellä laukkapätkällä se sitten kävi, edellä menevä vähän väisti meidän tieltä ja samaan aikaan löysäsin vahingossa ohjaksia ja hevonen lähti ohituskaistaa. Siinä samalla tasapaino petti, jalat tipahtivat uudestaan ja lopulta pidin hevosta kaulalta kiini ja roikuin kyydissä kunnes vauhti hiljeni tarpeeksi ja tuin, sentään jaloilleni, maahan. Huh mitä kyytiä. Ilmeisesti oli kiljahdellut kun ope kiitti äänimerkistä, se tuli kyllä spontaanisti kun en enää oikein tilanteesta mitään muista. Sitten heti vaan uudestaan kyytiin ja toinenn lyhyempi laukkapätkä. Huomasin "pahimman" jälkeen rentoutuneen niin hyvin, että viimeisellä vedolla pysyin ihan kiitettävästi kyydissä eikä jäänyt pahaa makua suuhun. Onni onnettomuudessa siis :]

Tiistaina tehtiin iltapäivällä reissu Lempäälän Ideaparkiin. Tarkoituksena oli lähteä ostamaan minulle uudet juoksulenkkarit sekä urheiluliivit. Molemmat löytyivät, tosin budget sportista jossa ei sitten saa palvelua. Hinnat varmaan selittyvät sillä.. Anyways, uudet varusteet pääsivät testiin samana iltana. Otin Hertan hihnan päähän ja lähdettiin pururadalle jolkottamaan. Sykemittarin mukaan 30min reippaasti. Ihan mukava reissu! Uudet popot ohjaavat selkeästi juoksemaan enemmän päkiöillä joten ihan uusia tuntemuksia oli mukana. Päkiäjuoksu on kuitenkin sellainen mitä haluaisin kokeilla enemmänkin, joten ei yhtään huono puoli kengissä. Juoksuliiveinä hyväksi havaitut Shock absorberit. Ensimmäiset sellaiset taisin omistaa jo 8 vuotta sitten enkä ole halunnut muita merkkejä enää kokeilla.

Muuten tämä viikko on mennyt tehden suursiivousta kotona. Siivosin jopa viimeisen, autotalliksi kutsutun huoneen ihan tip top. Pitäähän lapsosen synttäreillä puitteet olla kunnossa. Pihalla ollaan myös myllätty, viety peräkärryllä ylimääräistä maa-ainesta, oksia, lehtiä, kestopuuta yms kaatopaikalle. Paljun puoleinen terassi on edelleen vaiheessa, mutta lauantaina kun suku kokoontuu juhlimaan lapsosen synttäreitä niin asia etenee hieman. Tarkoituksena nimittäin miesvoimin siirtää palju tulevalle paikalleen jotta terassi saadaan viimeisteltyä loppuun. Paljua ympäröivien näkösuojien uusilleen asetteleminen ajateltiin jättää tulevaan kevääseen niin istutukset kärsisivät vähiten. Olen innoissani tästä takapihan terdestä! Hankitaan vielä pari mukavaa tuolia ja pieni pöytä, niin voin hyvin kuvitella nauttivani aamukahvia siellä :]


Lapsonen oppi jo jokunen aika sitten availemaan kaappeja ja laatikostoja. Nyt asiasta on muotoutumassa pienoinen ongelma kun säilytystilan puutteessa alakaapeissakin joudutaan säilyttämään lapselle vaarallisia tavaroita/aineita. Ja kauhea huuto tietenkin kun lapsosen käy ottamassa pois kaappia penkomasta. Hätäratkaisuna sitten nappasin Ikeasta ostetun kenkälusikan ja työnsin laatikostojen vetimien läpi. Oikeasti niin näppärä ratkaisu, että yllätin itsenikin. Tosin ei kovin käytännöllinen, varsinkaan silloin kun tarvitsee jotain ylimmästä vetolaatikosta. Eli siitä mitä eniten käytetään.. :D




Huomenna sitten kauppalistan kanssa ostoksille ja ensimmäiset leipomukset aluilleen. Pitäkää mulle nyt peukkuja pystyssä, että kakku onnistuisi!!!

P.S. Siiliperhe muutti muille maille jokunen aika sitten. Möö ja Jee!