Iloinen perhetapahtuma

Kaupunkilaistyttönä, vaikka pienen osan lapsuudestani olenkin asunut maalla, niin eilinen näky sulatti sydämen. Rodorendonin alla nuuskutti menemään pienen pieni piikkipallo, siilivauva. Puoliso oli juuri ajanut nurmikon ja kävi reunuksia läpi trimmerillä kun huidoin ovelta tulemaan lähemmäs. Kerroin siiliperheestä ja sovittiin ettei puoliso menisi oletetun pesän lähelle mekkaloimaan. Vähän ajan päästä sitten koko perhe istuttiin olohuoneen lattialla puhelimien kamerat kourissa ja istuttiin odottamaan. Hertalle heiteltiin varmuuden vuoksi palloa ettei se huomaisi liikettä ulkona ja alkaisi haukkua.




Ei mennyt pitkään kun bongattiin kaksi pientä piikkipalloa tutkimassa rodopuskan ympäristöä. Hauskan näköisiä pieniä nuuskupuuhkia, tekisi mieli halata ja silittää. Tähän perään lisäksi moooonta sydäntä ihg <3 <3

No, nyt kun alkuhuuma on mennyt ohi niin pohdin, että miten tieto siiliperheestä vaikuttaa omaan kulkemiseen tontilla. Varsinkin koiran kanssa. Hertta on kyllä vaistonnut sen, että puskissa pöhisee ja sukeltaakin aina tilaisuuden tulle nuuskimaan. Ei olla tietenkään päästetty, mutta vähän mietityttää että miten tätä tonttia voi aidata häiritsemättä näiden luonnonelävien elämää. Onko siileillä miten iso tarve reviirille? Voiko koiraa enää pitää vapaana tontilla? Apua, kun pohtii ja pohtii niin asia vaan paisuu. Voiko tuosta rodopuskan edestä enää kulkea?? Noh, terve järki kai sallittu mutta mietinpä kuitenkin. Joillekin siilit ovat arkipäivää, kiusaksikin. Minulle ne symboloivat lapsuuden hyviä muistoja ja miellyttävää tapaa seurata luontoa.

  

Viikonloput ovat kyllä menoa täynnä, joko meillä on sukulaisia/ystäviä kyläilemässä, yökylässä tai sitten itse olemme menossa. En edes tiedä kalenteria eteenpäin milloin olisi viikko tai viikonloppu ilman suunnitelmia. En valita, ihan mahtavaa nähdä ystäviä ja tärkeitä ihmisiä "pitkän" yksinäisen ajanjakson jälkeen. Ja mikä parasta, tärkeille ihmisille on mukava leipoa jotain hyvää. Oman maan raparpereista Mumman raparperipiirakkaa. Tosi läskinen torttu; kermaa, sokeria ja voita. Tällä ohjeella ei voi epäonnistua! Ohjeen löydät täältä.

Lauantai aamuna hemmottelin pieniä serkkujani tällä aamupala-annoksella, tuoretta vesimelonia ja ananasta. Minivesimelonit on muuten ihan pop! Ennen en juurikaan ostanut vesimelonia kokonsa vuoksi. Valmiiksi lohkotut siivut taas epäilyttivät kun ei voinut olla ihan varma miten pitkään ne oli seissyt hevi-osastolla. Siksi nämä pienet suuret mollukat ovat tosi näppäriä. Riittää pariksi päiväksi niin, että hedelmäliha pysyy kuitenkin hyvässä kunnossa vaikka jääkaapissa hetken seisottaisikin. Ja helteellähän tämä on erinomainen herkku, varsinkin lapsille! Vesimelonin nestepitoisuus nimittäin on 99% ja silti se maistuu hyvälle :]