Suuri "pihaisen" ja ikkunaisen omakotitalon asukkaana ja saa olla näkemässä ja kuulemassa milloin mitäkin pientä piipittäjää ja isompaa vipeltäjää. Suureksi iloksemme siili kulkee säännöllisesti iltaseitsemän maissa etuovemme ja pihakivetyksen poikki naapurin maalle. Tänään klo 18:56 siili kömpi olohuoneen ikkunan edessä olevan rodorendon-puskan alta ja lähti taas totuttuun tapaan taapertamaan. Ihana näky! Varsinkin kun edellisen kerran siilin olen tainnut nähdä 5-6 vuotta sitten.
Vähemmän iloinen asia on ollut se, että katon rajassa eri puolilla taloa on ainakin 3-4 linnunpesää. Jokaisessa on asukkaita ja piipitys aivan mahdoton välillä. Äänet ovat kyllä tosi hellyttäviä, en minä sillä. Huolta aiheuttaa vain se, että aiheuttavatko linnut jotain vahinkoa talolle. Juttelimme jo puolison kanssa, että ennen talven tuloa katon rajan voisi tilkitä että linnut etsisivät muita pesäntekopaikkoja. Vaihtoehtona myös rakentaa pihapuihin omia pönttöjä siihen tarkoitukseen.
Olin puhelimessa puolison kanssa kun voihkaisin kovaan ääneen, että voiiii eiiii :[ Pienen pieni linnunpoikanen oli tipahtanut ulko-oven päällä katonrajassa olevasta pesästään ja räpiköi menemään kivetyksellä. Siinä se pieni nahkapallo pyöri ja pyöri eikä päässyt mihinkään. Paitsi sitten tarpeeksi räpiköityään sukelsi suoraan pää edellään kivikkoon ja jäi sinne jumiin pyrstö taivasta kohden. Siinä vaiheessa minun tuska ja äidinvaisto huusi, että jotain on tehtävä. Puoliso lähetti viestin, että emot saattavat syöttää ja huolehtia vaikka poikanen tippuisi pesästä joten laitoin hanskat käteen ja siirsin poikasen parin metrin päähän ison tuijan alle rikkakasvin suojaan ja tein kivistä muurin ettei poikanen uudestaan kierisi kivetykselle. Sitten jäin seuraamaan ikkunan taa. Emo tuli paikalle, jäi puolen metrin päähän pionin päälle visertämään ja poikanen kuultuaan emon nosti päätään lehtien seasta ja keltainen nokka vain vilkkui kun se huhuili takaisin. Emo lähti pois ja poikanen hiljeni "pesäänsä".
.JPG)
.JPG)
Nyt toivon, että emo palaisi ja uskaltaisi vielä huolehtia poikasesta. Ja toivon, että olin tarpeeksi hellä kun siirsin sen pienen nahkapallon "turvaan". En kestä jos aamulla poikanen on kadonnut tai löytyy kuolleena :[
Vähemmän iloinen asia on ollut se, että katon rajassa eri puolilla taloa on ainakin 3-4 linnunpesää. Jokaisessa on asukkaita ja piipitys aivan mahdoton välillä. Äänet ovat kyllä tosi hellyttäviä, en minä sillä. Huolta aiheuttaa vain se, että aiheuttavatko linnut jotain vahinkoa talolle. Juttelimme jo puolison kanssa, että ennen talven tuloa katon rajan voisi tilkitä että linnut etsisivät muita pesäntekopaikkoja. Vaihtoehtona myös rakentaa pihapuihin omia pönttöjä siihen tarkoitukseen.
Olin puhelimessa puolison kanssa kun voihkaisin kovaan ääneen, että voiiii eiiii :[ Pienen pieni linnunpoikanen oli tipahtanut ulko-oven päällä katonrajassa olevasta pesästään ja räpiköi menemään kivetyksellä. Siinä se pieni nahkapallo pyöri ja pyöri eikä päässyt mihinkään. Paitsi sitten tarpeeksi räpiköityään sukelsi suoraan pää edellään kivikkoon ja jäi sinne jumiin pyrstö taivasta kohden. Siinä vaiheessa minun tuska ja äidinvaisto huusi, että jotain on tehtävä. Puoliso lähetti viestin, että emot saattavat syöttää ja huolehtia vaikka poikanen tippuisi pesästä joten laitoin hanskat käteen ja siirsin poikasen parin metrin päähän ison tuijan alle rikkakasvin suojaan ja tein kivistä muurin ettei poikanen uudestaan kierisi kivetykselle. Sitten jäin seuraamaan ikkunan taa. Emo tuli paikalle, jäi puolen metrin päähän pionin päälle visertämään ja poikanen kuultuaan emon nosti päätään lehtien seasta ja keltainen nokka vain vilkkui kun se huhuili takaisin. Emo lähti pois ja poikanen hiljeni "pesäänsä".
Nyt toivon, että emo palaisi ja uskaltaisi vielä huolehtia poikasesta. Ja toivon, että olin tarpeeksi hellä kun siirsin sen pienen nahkapallon "turvaan". En kestä jos aamulla poikanen on kadonnut tai löytyy kuolleena :[
:((( Jos poikaselle käy huonosti, niin muista, ettei ollut sinun vikasi! Sehän oli jo pudonnut pesästä. Moni poikanen menehtyy ihan luonnollisista syistä, sille ei vaan voi mitään. Meitä jännitti mökilläollessa kovasti, kun muuten tyhjillään olleen mökin ulkonurkkaan oli räkätti tehnyt pesän, jossa oli 3-4 poikasta. Koko loman ajan pelkäsin, että ne kuolevat nälkään, kun pihapiirissä pyöri yhtäkkiä jengiä ja vielä kissojakin. Mutta niin vaan poikaset olivat hengissä vielä lähtöpäivänäkin. Eiköhän se lintuäiti hoida tuotakin! :)
VastaaPoistaMukava kuulla, että teillä mökillä linnut "selvisivät", meillä kävi toisin ja surettaa :( Vieläkin tarkistan kivetyksen ennen sinne kävelemistä etten vahingossa astu kenenkään pienen päälle. Jotain meni pieleen, emo tuli takaisin ja ruokaakin mukana mutta poikaset olivat menehtyneet. Piti keskiviikon aikana käydä lukuisia kertoja tarkistamassa, että josko kuitenkin katsoin vain väärin. Miten tällainen asia voikin vaikuttaa niin paljon ja painaa mieltä pitkään vaikka asia ei omissa käsissä enää ollutkaan.
VastaaPoistaTosi surullista kyllä. Varmasti tuntuu todella kurjalta, kun tietää, että ovat hitaasti hiipuneet, kuolleetko sitten nälkään vai kylmään vai mihin. Moni linnunpoika kuitenkin menehtyy ihan ilman että kukaan näkee, sä nyt olit vaan epäonnisesti todistamassa tätä tapahtunutta. :( aina voi toki spekuloida että jos olisit tikkailla nostellut poikaset takaisin pesään, olisivatko sitten selvinneet. Tai sitten silloin olisi mennyt koko pesue. En tiedä paljon linnuista mutta mietin, että onko mahdollista että pesään olisi muninut ovela käki, jonka poikanen sitten heittää muut yli laidan?
PoistaRäkättirastaita tässä pihalla ainakin pyörii paljon. Eikös nekin ole sellaisia samanlaisia törkymöykkyjä? Noh, toivotaan että muilla lintuperheillä parempi onni. Ja mieltäni onneksi piristi toinen pihamaalta bongattu perhe :]
Poista