Tragedia ja elämää sen jälkeen

Tiistai iltana vielä toinenkin linnunpoikanen oli tippunut pesästään suurin piirtein samaan kohtaan kuin ensimmäinenkin. Tämä pieni kaveri oli vielä heikommassa kunnossa. Selällään makasi ja jalat vain polkivat vaivoin ilmaa. Siirsin suojaan sen ensimmäisen pikkuisen viereen ja toivoin parasta. Huomasin, että emo päivysti ja huomasi poikasten uuden sijainnin joten nukkumaanmennessä toivoa oli.

Aamulla sitten ensimmäiseksi kävin kurkistamassa mitä poikasille kuuluu ja surullinen näky oli vastassa. Ei piipitystä, ei kurottelevia kauloja, ei siipien räpyttelyä ja holtitonta poukkoilemista. Vain hiirenhiljaista. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki sen, että sisälle mentyäni kävin vielä monta kertaa ikkunasta katsomassa ja näin kun emo tuli ruokaa suussa poikasten luo ja yritti töniä pieniä hereille. Kyllä me ihmiset ollaan julmia, mutta niin on luontokin. Kun puoliso sitten illalla tuli kotiin, niin pyysin häntä hautaamaan poikaset perennojen alle. Emo edelleen päivystää katon rajassa pesän luona joten toivon, että hoidettavia jäi vielä turvaan sinne ylös.

Paljulle patio

Puoliso aloitti talon taakse uuden terassiprojektin ja pihalla on taas saanut touhuta enemmän kuin huvittaisi. Terassi/patio mikälie rakentuu vanhan etupihalta puretun pation laudoista. Hyötykäyttöä siis ja budjetti ajettu minimiin. Parissa päivässä on päästy siihen pisteeseen, että kansilautoja on jo pari kappaletta kiinni. Hauskoja projekteja, vaikka edelleen vähän karsastan tuota luonnon helmassa olemista. Huomaan myös, että nyt linnunpoikaset nähtyäni katson koko ajan mihin astun ja huolissani tähystän lisää pelastettavia. Onneksi sentään eilen sain pelastettua jonkun. Jonkin sortin koppakuoriaisen nääs kun tämä oli kellahtanut pihakivetyksellä masu taivasta kohden ja pyöri kuin hyrrä jalkojen viuhtoessa. Sain kaverin käännettyä ja tämä sai jatkaa matkaansa. Siili taas on vallan villiintynyt, kellonajat huitelee mitä sattuu sen tepastellessa oven edestä. Hertta saa hepuleja nähdessään sen ikkunan takana ja itse tietää aina siitä metelistä mennä katsomaan kulkijaa.

Sininen on oikeasti lila

Torkkupeitto-projekti on jäissä valkoisen langan loputtua. Virkkaamista en kuitenkaan halunnut lopettaa, joten opettelin tekemään suht isoja kukkasia joista sitten yhdistämällä olisi tarkoitus saada verhokappa työhuoneeseen. Nyt käyttämäni väriyhdistelmä alkaa uhkaavasti huveta joten senkin puolesta jämälankoja olisi hyvä löytää sellainen reilumpikin kasa. Virkkaaminen on kyllä hauskaa! Saa nopeassa tahdissa ja ajassa tehtyä isojakin kokonaisuuksia. Helppo myös laittaa keskeneräinen työ tauolle ilman purkaantumisen pelkoa, toisin kuin sukkapuikkojen kanssa. Kolmaskin virkkausprojekti olisi kesken, napsumatto nääs. Olen säästäny pilttipurkeista kannet ja tarkoituksena virkata ne ympyröiden sisälle ja sitten yhdistää ympyrät. Kokonaisuudesta syntyisi matto mikä napsuu jalkojen alla. Ajattelin, että se olisi hauska lisä lapsosen huoneeseen :]

Kokonainen ja puolikas

Nyt kyllä vähän keljuttaa se, että virkkasin väärin noihin violetteihin kukkiin terälehdet kahdella eri värillä, kun ne olisi pitänyt virkata yhdellä möö. Yritän korjata tilannetta tekemällä sekaan erivärisiä kukkasia joissa "oikein" väritys. Kannatti muuten kiertää kirppareita. Kulutin 14€ ja sain n. 20 kerää erivärisiä lankoja. Kaikki hintatietoiset varmasti ymmärtävät, että säästö oli suuri. Tosin puoliso jaksoi epäillä logiikkaani koska eihän kuluttamalla yleensä säästä. Höpöhöpö sanoin minä ja jatkoin kiertämistä :]

P.S. Huomasitteko muuten miten pimeää tänään on illasta ollut. En meinannut löytää lapsosta huoneestaan kun heräsi äsken yöunilta. Syksy tekee tuloaan, vai onko ne vain ne pilvet tuolla taivaalla kun tekevät tepposiaan..