Tämä kesäpäivä on tehty..

Herätyksellä klo 4:45. Osasinkin aavistella jotain tämän tapaista eilen illalla kun lapsonen nukahti jo ennen puoli kahdeksaa illalla. Tietenkään en reagoinut hälytysmerkkeihin vaan sukelsin peiton alle puoli yhdentoista maissa, unta taisin yrittää vasta yhdentoista jälkeen. Eipä tuo onneksi haitanne, näin valoisina päivinä. Ei ahdista nousta sängystä ja tarpeeksi napakka herätys kun on niin ei edes jouda "torkuttamaan. Napakalla tarkoitan lapsosen vatsan toimimista tai kopautusta päähän jollain kovalla lelulla. Onpa pari kertaa herännyt siihenkin, että lapsonen on ollut kurottautumassa sängyn laidan yli.

Noniin, herätys 4:45. Sehän tarkoittaa sitä, että aamupala syötiin 6:30. Yleensähän sitä nautitaan vasta 7:30-8:00 aikoihin, mutta siinä touhutessa ainakin saa vähän lisäbuustia heräilyyn. Hellan äärellä ei sovi nuokkua, palaa vielä kananmunat pohjaan. Aamiaisen jälkeen äiti laittaa radion päälle ja kuuntelee sitä kanavaa mikä valmiiksi viritettynä löytyy. YleX näemmä. Mitäpä sitä kanavaa vaihtamaan, tulee tasaisesti puhetta ja musiikkia. Lapsonen käy välillä nappaamassa vahvistimen pois päältä pyöritettävästä säätimestä. En jaksa älähtää (ai oliko tästä kieltämisestä puhetta aiemmin...), hiljaisuuskin on välillä ihan kiva.. Ai niin, sitten itkettiin vähän. Lapsonen oli kaivanut laatikosta sinisen puuvärikynän ja syönyt sitä ja samalla värittänyt naamaansa. Äiti oli virkannut niitä neliöitään sohvan reunalla ja uponnut tekemiseen niin kovin ettei kiinnittänyt huomiota tapahtumaan. Sitten se kynä otettiin pois, päästettiin lapsonen takaisin lattialle. Itketti tietty kun ihana kynä otettiin pois. Tilanne paheni kun äiti heitti pitkää käytävää pitkin Hertalle palloa ja se sen ensimmäisen kerran napsahti pompusta lapsosen naaman kautta eteenpäin. Oih ja voih, hölmö äiti!

Itkut ei onneksi pitkään kestä, harhautus toimii hyvin tai sitten kun sattuu niin äiti puhaltelee hiuksiin ja kasvoille. Se näyttäisi olevan myös aika hyvä itkun pysäyttäjä. Ei toimi aina, mutta jos ei jaksa heti lähte liikkeelle niin kokeilun arvoinen. Tänään vaikka muka pirteä olenkin, niin mutkia vedellään ihan surutta suoremmiksi. Puhallukset siis ja hetken leikit lattialla. Klo 8:00 maissa aloitin lounaan valmistamisen, bataattimuussia ja jauhelihakastiketta tuoreilla kasviksilla. Ja ettei ihan pääsisi meno veltostumaan niin lounaan jälkeen pakkasin tämän köörin, ja lähdettiin kävelemään läheiselle puutarhalle kukkaostoksille. Ulkona on paahtavan kuuma joten vettä piti pakata jokaiselle mukaan. Lapsonen nukahti jo parin sadan metrin jälkeen. Hertta taas oli ihan ihmeissään reittivalinnasta. Pysähteli ja katseli taakseen naamalla kysymys "mamma mennäänkö me oikeaan suuntaan?". Mennään mennään varmistelin ja hissuksiin edettiin. Parhautta oli se kun puutarhan nurkalta bongattiin kaksi suomenhevosta. Nostin Hertan jo valmiiksi syliin, tiesin ettei siitä ohi päästä ilman äänenkäyttöä. Mentiinpä ihan metrin päähän ihailemaan, hevosetkin ihmettelivät meitä. Tai ehkä enemmän ujeltavaa koiraa. Puutarhalta mukaan taittui kolme kukkaa ja tuollainen kivikkokasvi, mikä lie. Kotona sitten lapsosen vielä nukkuessa istutuspuuhia ja tuijien kastelua.

Iltapäivällä ajattelin puhaltaa lapsoselle mummun ostaman pienen uima-altaan ja täyttää sen vedellä. Ollaan ihan vaan ja nautitaan. Ei ole parempaa ääntä kuin hänen naurunsa ja ei ole kauniimpaa kuin hänen hymynsä. Siinä se ilta taas menee ihaillessa ja nauraessa :]