keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Rentoutumista

Minulla on jo jokunen vuosi ollut vaikeuksia keskittyä pakollisten rutiinien ulkopuolella oleviin asioihin. Arki rullaa ihan hyvin, mutta minun on vaikea pysähtyä lukemaan kirjoja vaikka ne ovat minusta ihania. Nuorempana ostin kirjoja luettavaksi, halusin omistaa ne koska ne olivat kuin pieniä aarteita. Lukemisen harvennettua olen kuitenkin joutunut tyytymään kirjastokorttiin ja lainakirjoihin. Tuntui ylenpalttiselta ostaa uusia kalliita kirjoja vain nurkkiin pölyyntymään..

Tajusin tuota ensimmäistä kappaletta kirjoittaessani, että ehkä minun on ollut vaikea palata kirjojen pariin luopumisen tuskan vuoksi. Olen joutunut luopumaan elämässäni monestakin tärkeästä asiasta ja se on tehnyt kipeää. Sama tunteiden skaala, lievemmässä mittakaavassa, esiintyy myös hyvää kirjaa luettaessa. Et haluaisi, että se loppuu ja samalla et kuitenkaan voi lopettaa lukemasta. Ja sitten kun se takakansi tulee vastaan iskee tunne kuin sisälle olisi jäänyt pieni, välillä suurikin, tyhjä kolo. Ehkä se vain tarkoittaa sitä, että osaa eläytyä...kenties.

Uuden kodin ja paikkakunnan myötä tuli myös tarve tutustua kirjastoon. Nyt pidän siitä vaikka se ennen tuntui homeiselta loukulta. Aarreaitta. En lainaa kirjoja arvosteluiden tai mainonnan perusteella. Kierrän hyllyjä ja etsin mielenkiintoisia kansia. Esillepanohyllyt ovat minulle helpointa kauraa koska siihen on nostettu erityyppisiä teoksia valmiiksi, tarvitsee vain valita omansa. Tavallisista hyllyistä on vaikea valita, teosten ja kirjailijoiden nimet vilisevät silmissä juurikaan herättämättä tunteita. Toki on pari jotka saavat aikaan suuriakin tunteita.

Torey Haydenin kirjoja omistan aika monta. Ne on niitä aarteita. Säilyvät hyllyssä muutosta toiseen enkä luopuisi niistä vaikka mikä tulisi. Osan olen lukenut toistamiseen, osan kerran. Säilytän niitä koska haluan säilyttää mahdollisuuden palata niiden selviytymistarinoihin. Toinen tärkeä on J. K. Rowlingin Harry Potter kirjasarja. Sain ensimmäiset neljä kirjaa aikoinaan joululahjaksi. En osannut odottaa niitä ja hölmistyneenä katsoin lahjaani. Ai minuako kiinnostaisi fantasia? Avasin rohkeana ensimmäisen ja se tempaisi mukaansa. Ahmin ne kaikki päähäni ja tulevat vuodet kyttäsin seuraavia osia. Omistan siis koko kirjasarjan ja olen lukenut sen kahdesti. Miksei vielä joskus vielä kolmannenkin kerran.

Ai mitä sieltä kirjastosta nyt tarttui mukaan? Kolme kirjaa itseasiassa. Kaksi jännäriä ja yksi hyvän mielen kirja. Jännärit lähinnä puolisoani varten, tositarinat ja romanttiset komediat kiinnostavat minua tällä hetkellä enemmän.


Luin pari kuukautta sitten David Nichollsin Sinä päivänä- teoksen ja se oli ihana. Siksi tämä Kaikki pelissä tarttui matkaani. Ensimmäisten sivujen jälkeen olen taas koukussa ja paria naurua rikkaampi. Tiedän, että tämän luettuani maailmani on ripauksen parempi ja sitten suren taas hetken.

Ai miksi kerroin kirjoista ja lukemisesta? Siksi, että nyt parin viikon sisällä olen tuntenut rauhallisuutta kehossani tavallista enemmän ja se on mahdollistanut hetkiä kirjojen parissa. Ruokavalio voi siis minun kohdalla ainakin vaikuttaa myös muuhunkin kuin siihen ulkonäköön..



2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että olet löytänyt taas lukemisen! Kirjastot ovat aarreaittoja - huippua, että kirjoja ei tarvitse omistaa vaan ne saa viedä lukemisen jälkeen takaisin! Keskenjääneet kirjatkin voi palauttaa eivätkä ne muistutteli kotona olemassa olostaan :).

    Lukeminen on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Sanomalehdet, uutiset, paikalliset ilmaisjakelulehdet, tietokirjat (en tarkoita niitä kasarikirjasarjoja, joissa oli kaksikymmentä osaa vaan esim. terveys- ja hyvinvointiaiheiset kirjat), koulukirjat ja ihan kaunokirjallisuus - en haluaisi elää ilman! Aamulehti ja kahvi, kainalo ja iltakirja - onko parempaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vielä opettelun tasolla se, että kirjaa ei tarvitse omistaa nauttiakseen siitä. Hassua, jotenkin tarraudun niihin ja välillä käy niin hullusti, että ostan kirjoja mutta en ikinä saa luettua ja sitten en kuitenkaan halua luopua niistä :D Vielä pitäisi myös opetella iltapäivälehdistä pois ja vaihtaa ne laadukkaampiin tiedon lähteisiin :) Iltakirja ei onnistuisi, nukahtaisin joka kerta, mutta "päivä"kirja olisi ihana!

      Poista