Illalla tai viimeistään huomenna laitan kuvina herkkupäivän kohokohdat. Tänään kuitenkin jotain vielä parempaa.
Ensikosketukseni hevosiin syntyi 2000-luvun alkuvuosina. Asuin silloisen poikaystäväni vanhempien kotona. Hehtaarin tontilla majaili meidän lisäksemme hyvä ystäväni joka sai isoisältään perinnöksi 2-vuotiaan suomenhevosen nimeltä Ihmekumma. Tai myöhemmin paljastui, että nimet olivat ilmeisesti menneet sekaisin ja heponen olikin Vihurituuli. Noh sattuuhan näitä.. :D
Talkoovoimin rakennettiin Ihmekummalle aitaus, karsina, vesipiste ynnä muuta tarpeellista. Aurinkoiset päivät menivät pihalla joko hevosen selässä loikoillen tai ruohikolla köllien. Pari kertaa Ihmekumman onnistui karata tontilta ja kuumottavia tilanteita tuli kun yksinkin jouduin sitä villivarsaa joskus naapurin heinikosta huutelemaan. Kun hevonen kasvoi eikä tontin tila enää riittänyt, vei ystäväni hevosen jonkun matkan päässä olevalle luomutallille jossa itsekin pari kertaa kävin ihmettelemässä menoa. En tuolloin ollut kovin kiinnostunut ratsastamisesta tai tallielämästä. Päinvastoin ystäväni taisi joutua ruinaamaan minua paikalle ja siellä ollessani en möllötystä kummempaa saanut aikaiseksi.
Eilen sitten näin taas pitkästä aikaa tätä ystävääni ja kerroin, että ajattelin tänä keväänä etsiä kotikunnaltani ratsastuskoulun ja aloittaa alkeiskurssin. Hän hymähti ja pyöritteli silmiään. Taisi vielä sanoa, että eihän minua ole hevoset kiinnostaneet vaikka hänen yrityksestään se ei jäänyt kiinni. Olin kyllä ansainnut huomatuksen :D
Ensikosketukseni hevosiin syntyi 2000-luvun alkuvuosina. Asuin silloisen poikaystäväni vanhempien kotona. Hehtaarin tontilla majaili meidän lisäksemme hyvä ystäväni joka sai isoisältään perinnöksi 2-vuotiaan suomenhevosen nimeltä Ihmekumma. Tai myöhemmin paljastui, että nimet olivat ilmeisesti menneet sekaisin ja heponen olikin Vihurituuli. Noh sattuuhan näitä.. :D
Talkoovoimin rakennettiin Ihmekummalle aitaus, karsina, vesipiste ynnä muuta tarpeellista. Aurinkoiset päivät menivät pihalla joko hevosen selässä loikoillen tai ruohikolla köllien. Pari kertaa Ihmekumman onnistui karata tontilta ja kuumottavia tilanteita tuli kun yksinkin jouduin sitä villivarsaa joskus naapurin heinikosta huutelemaan. Kun hevonen kasvoi eikä tontin tila enää riittänyt, vei ystäväni hevosen jonkun matkan päässä olevalle luomutallille jossa itsekin pari kertaa kävin ihmettelemässä menoa. En tuolloin ollut kovin kiinnostunut ratsastamisesta tai tallielämästä. Päinvastoin ystäväni taisi joutua ruinaamaan minua paikalle ja siellä ollessani en möllötystä kummempaa saanut aikaiseksi.
Eilen sitten näin taas pitkästä aikaa tätä ystävääni ja kerroin, että ajattelin tänä keväänä etsiä kotikunnaltani ratsastuskoulun ja aloittaa alkeiskurssin. Hän hymähti ja pyöritteli silmiään. Taisi vielä sanoa, että eihän minua ole hevoset kiinnostaneet vaikka hänen yrityksestään se ei jäänyt kiinni. Olin kyllä ansainnut huomatuksen :D
Ratsastusmuotia..
Hyviä muistoja :]
Nyt olen kuitenkin saanut kypsytellä ajatusta monen vuoden ajan ja vuoden/parin välein saanut tilaisuuksia kiivetä eri heposten kyytiin ja joka kerralta intoa on jäänyt enemmän ja enemmän. Nyt en aio enää jäädä miettimään vaan otan selvää jos tämä voisikin olla myös minulle sopiva juttu.
Ihan alkuun ajattelin käydä 4-5 eri tallia läpi tutustumismielessä ja sitten valitsen mihin haluan jäädä. Toinen ratsastusta harrastava ystävä muistutti, että kunnollisiin ratsastushousuihin kannattaa panostaa ja tallia valitessa kannattaa tarkistaa, että maastoratsastus on mahdollista. Mitä muuta minun pitäisi muuten tietää ennen harrastuksen aloittamista?
Olen kuitenkin innoissani ja luulen, että tulen viihtymään tallilla kunhan aloittelijana tietämättömyyteni ja kokemattomuuteni otetaan huomioon. Opin kyllä, kun minua kannustetaan :]
Oma kypärä ja turvaliivi kannattaa hankkia :) T
VastaaPoistaHyvä tietää! Ajattelin alkeiskurssin aloittaa tallin lainakypärällä, mutta olisi varmaan hygienisempääkin ne omat varusteet hankkia. Tuo turvaliivi on ihan uusi juttu minulle, pitää tutusta aiheeseen! Kiitos :)
VastaaPoista